onko normaalia olla kertomatta missä käy ja ketä tapaa?

Oli minunki miehelläni aikoinaan viestittelyä ja "hämäriä" menoja. Halusin avioeron ja se onnistui ihan mukavasti.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:12"]

menin kampaajalle ja mies oli sillä aikaa ollut lapsen kanssa "ajelemassa" ja "kavereilla". aina kun minulla on jotain, lähtee mies jonnekin. ei koskaan kerro ketä tapaa. 

ikävintä on, että yhdestä vanhasta puhelimesta löytyi jo kolmen vuoden takaa viestiketjuja, joissa mies viestittelee naispuolisen ystävänsä kanssa n. 100 tekstaria parissa viikossa. 

nytkin on koko ajan puhelin kädessä ja naputtelee. lisäksi tiedän sattumalta, että tapasi yhden naisen kahvilassa muutama viikko sitten, mutta ei sitä maininnut kotona. hän on paljon yhteydessä myös miespuolisten kavereiden kanssa. outoa minusta on se, että puhelin, netti ym. on salasanojen takana, eikä meillä esim. saa vastata toisen puhelimeen jos se soi. puhelinta ei saa edes koskea. 

en ole koskaan kuullut esim. vanhempieni puhuvan toisilleen, että "kävimpä vaan ajelulla, mitä se sinulle kuuluu, missä kävin". on jotenkin niin loukattu olo tällaisesta tyylistä viestiä avioliitossa, vaikka mitään hämärää ei olisikaan meneillään. 

minä jos puhun jollekin miespuoliselle, alkaa kotona mökötys ja aiempaa kiivaampi puhelimen naputus. olen alkanut pelätä tilanteita, joissa joku mies minulle juttelee, jotta ei olisi kotona sitten taas tunnelma kireänä. 

mies joka tapauksessa kokee, että kyttään häntä kun kysyn, missä hän oli ja ketä hän tapasi. minusta näitä kerrotaan yleensä ihan oma-aloitteisesti, kun kerrotaan päivän kuulumiset. miksi pitää olla tällaisia ihmeellisiä salaisuuksia? 

onko muilla? 

[/quote]

Mitä se sinulla edes kuuluu missä miehesi on? Jos hän ei sinua petä niin mitä valitat?

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:12"]

menin kampaajalle ja mies oli sillä aikaa ollut lapsen kanssa "ajelemassa" ja "kavereilla". aina kun minulla on jotain, lähtee mies jonnekin. ei koskaan kerro ketä tapaa. 

ikävintä on, että yhdestä vanhasta puhelimesta löytyi jo kolmen vuoden takaa viestiketjuja, joissa mies viestittelee naispuolisen ystävänsä kanssa n. 100 tekstaria parissa viikossa. 

nytkin on koko ajan puhelin kädessä ja naputtelee. lisäksi tiedän sattumalta, että tapasi yhden naisen kahvilassa muutama viikko sitten, mutta ei sitä maininnut kotona. hän on paljon yhteydessä myös miespuolisten kavereiden kanssa. outoa minusta on se, että puhelin, netti ym. on salasanojen takana, eikä meillä esim. saa vastata toisen puhelimeen jos se soi. puhelinta ei saa edes koskea. 

en ole koskaan kuullut esim. vanhempieni puhuvan toisilleen, että "kävimpä vaan ajelulla, mitä se sinulle kuuluu, missä kävin". on jotenkin niin loukattu olo tällaisesta tyylistä viestiä avioliitossa, vaikka mitään hämärää ei olisikaan meneillään. 

minä jos puhun jollekin miespuoliselle, alkaa kotona mökötys ja aiempaa kiivaampi puhelimen naputus. olen alkanut pelätä tilanteita, joissa joku mies minulle juttelee, jotta ei olisi kotona sitten taas tunnelma kireänä. 

mies joka tapauksessa kokee, että kyttään häntä kun kysyn, missä hän oli ja ketä hän tapasi. minusta näitä kerrotaan yleensä ihan oma-aloitteisesti, kun kerrotaan päivän kuulumiset. miksi pitää olla tällaisia ihmeellisiä salaisuuksia? 

onko muilla? 

[/quote]

Mitä se sinulla edes kuuluu missä miehesi on? Jos hän ei sinua petä niin mitä valitat?

[/quote]

Normaaleissa parisuhteissa yleensä kyllä kerrotaan päivän kuulumisia ihan rennosti ja avoimesti. Ellei sitten ole tosiaan jotain salattavaa.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:19"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 21:12"]

menin kampaajalle ja mies oli sillä aikaa ollut lapsen kanssa "ajelemassa" ja "kavereilla". aina kun minulla on jotain, lähtee mies jonnekin. ei koskaan kerro ketä tapaa. 

ikävintä on, että yhdestä vanhasta puhelimesta löytyi jo kolmen vuoden takaa viestiketjuja, joissa mies viestittelee naispuolisen ystävänsä kanssa n. 100 tekstaria parissa viikossa. 

nytkin on koko ajan puhelin kädessä ja naputtelee. lisäksi tiedän sattumalta, että tapasi yhden naisen kahvilassa muutama viikko sitten, mutta ei sitä maininnut kotona. hän on paljon yhteydessä myös miespuolisten kavereiden kanssa. outoa minusta on se, että puhelin, netti ym. on salasanojen takana, eikä meillä esim. saa vastata toisen puhelimeen jos se soi. puhelinta ei saa edes koskea. 

en ole koskaan kuullut esim. vanhempieni puhuvan toisilleen, että "kävimpä vaan ajelulla, mitä se sinulle kuuluu, missä kävin". on jotenkin niin loukattu olo tällaisesta tyylistä viestiä avioliitossa, vaikka mitään hämärää ei olisikaan meneillään. 

minä jos puhun jollekin miespuoliselle, alkaa kotona mökötys ja aiempaa kiivaampi puhelimen naputus. olen alkanut pelätä tilanteita, joissa joku mies minulle juttelee, jotta ei olisi kotona sitten taas tunnelma kireänä. 

mies joka tapauksessa kokee, että kyttään häntä kun kysyn, missä hän oli ja ketä hän tapasi. minusta näitä kerrotaan yleensä ihan oma-aloitteisesti, kun kerrotaan päivän kuulumiset. miksi pitää olla tällaisia ihmeellisiä salaisuuksia? 

onko muilla? 

[/quote]

Mitä se sinulla edes kuuluu missä miehesi on? Jos hän ei sinua petä niin mitä valitat?

[/quote]Tottakai kuuluu vaimon tietää missä mies luuraa.

Meillä ei kyllä luetella, ketä on päivän aikaan nähty tai missä on käyty. Jos nähdään joku yhteinen tuttu voidaan mainita mutta ei muuten.

Mielestäni hyvään parisuhteeseen kuuluu myös yksityisyys.

Mielelläni kerron ne asiat jotka uskon toista kiinnostavan ja jotka on sillekin jollain tapaa merkityksellisiä. Mutta sitten jos aletaan tivaamalla tivaamaan, loukkaannun ja menen lukkoon.

noh, ehkä se sitten on luonnollista vastata yllätäviin menoihin, että "kävin minun omia kavereita tapaamassa" "ai jaa, ketä tapasit" "no ei kuulu sinulle ollenkaan". minusta tuollainen puhe on kylläkin outoa. ehkä olen sitten perinteisempi tyyppi viestinnässä kuin mieheni ja mitäpä asia minulle varsinaisesti kuuluu? ehkäpä perhesopu löytyykin siitä, että en enää kysele hänen tekemisistään. kuullostaa oudolta, että asioita pimitetään ihan tahallaan, eikä keskustelu ole luonnollista, että ns. höpötellään kaikki asiat toiselle. 

ap

Kyllä me jutellaan avoimesti menoista ja tapaamisista. Joskus jotain kaverien kuulumisiakin kerrotaan puolin ja toisin. Musta olisi outoa (ja loukkaavaakin) salata tekemisiään parisuhteessa. Kaikkea ei ole pakko jakaa, mutta salailu epäilyttää. Tietysti jos olet kyttäävä luonne niin mies saattaisi toimia noin ihan vaan kiusallaankin, mutta enneminkin tulee epäilys, että on jotain juttuja, joita ei halua sun tietävän (koska et hyväksyisi?).

Itse en haluaisi jatkaa parisuhdetta, jossa on vastaavanlaisia salaisuuksia tai töykeää käytöstä (lähinn nuo miehen puheet). Mulle luottamus on tärkeä juttu.

No jotain vastaavaa meilläkin välillä ja juuri tuollaista, että käytös on välinpitämätöntä ja töykeää :/ Vituttaa todella paljon ja surettaa. Mutta paljon on hyvääkin.

Ap, sinun miehesi on huonotapainen, suorastaan töykeä. Toiset ovat tuollaisia luonnostaan ja kokevat kaiken kyselyn tungetteluna. Toisista tulee töykeitä myöhemmällä iällä jostakin syystä. 

Normaaliin kanssakäymiseen kuuluu vastata kohteliaasti kohteliaaseen kysymykseen eikä kilahdella ihan jatkuvasti. Todennäköisesti olette ajautuneet jonkinlaiseen epäluottamuksen oravanpyörään. Vahvistatte toinen toistenne käytöstä: sinä kysymällä kuulumisia, mies töykeilemällä. Todennököisesti et ehkä enää jaksa puhua miehellesi ystävällisesti tai ystävällisyytesi loppuu pian, koska mies vain äksyilee sinulle.

Oletko kysynyt häneltä, mikä häntä vaivaa, kun hän on jatkuvasti pahalla tuulella?

Minun eksäni ei kertonut tulemisistaan tai menemisistään, äksyili vain. Hän ei kertonut työmatkoistakaan. Sitten kiukutteli, kun en ollut pessyt hänen paitojaan ennen hänen matkaansa. Rupesi sitten hieman kertomaan matkoista, kun sanoin, etten ole ajatuksenlukija enkä voi tietää, milloin pyykinpesu on kiireellistä. Muista menoista lakkasin välittämästä samoihin aikoihin kuin miehestäkin. 

Mieheni äiti on orpo ja kasvanut aika erikoisissa olosuhteissa ja tämä näkyy välillä käytöstapojen puutteena sekä anopilla että miehellä. Alkuaikoina mies piti "kyttäyksenä" sitä jos kysyin mihin oli menossa tai missä oli käynyt, ja saattoi myös yhtäkkiä lähteä jonnekin sanomatta edes hei! Itse pidin tuota vain ja ainoastaan epäkohteliaana käytöksenä ja kertomista ihan peruskohteliaisuutena, tästä tietysti seurasi keskustelua. Mies kyllä ymmärsi kantani kun perustelin että

-en kaipaa yksityiskohtaisia raportteja, ihan yleisluonteinen kertominen "meen tapaamaan kavereita/lenkille" riittää

-en epäile miestä mistään

-jos mies on kavereita tapaamassa, ei hän heidänkään luotaan lähde muualle sanomatta hei ja yleensä vielä sanoo "pitää mennä himaan, aikainen herätys" tjsp.

-menojen summittainen tietäminen helpottaa monia hommia, esim. ruuanlaittoa tai tapaamisten sopimista

Nykyisin ihan normaalisti sanoo hei tullessa ja lähtiessä ja kertoo menoistaan just sopivasti (ja on tapojaan muuttanut ihan oma-alotteisesti ilman nalkutusta yms. - ja niin myös minä monissa asioissa).

Silloin kun minulla oli suhde toiseen mieheen, minäkin kävin ajelulla "ihan vaan tuulettamassa ajatuksiani"

vaikka ei fyysisesti pettäisikään, niin onhan se melkoista vääryyttä, että kotona kiukkuillaan ja ympärille haalitaan uusia ihmisiä, joiden kanssa on vain kivaa. onneksi olette sitä mieltä, että tuo on outoa käytöstä enkä minä ole mikään riidankylväjä-yliutelias-kyttääjä. 

olen vähän samaa mieltä, että siinä vaiheessa kun menoista ei kerrota ja niitä salaillaan ja otetaan se linja, että toisen tekemiset ei kiinnosta, ollaan jo väärään suuntaan menossa. 

en vaan keksi, mikä tähän oravanpyörään auttaisi kuin tuo vetäytyminen. sama toistuu vähän väliä. 

ap

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:14"]

Silloin kun minulla oli suhde toiseen mieheen, minäkin kävin ajelulla "ihan vaan tuulettamassa ajatuksiani"

[/quote]Taisi tuulettuakin hyvin...

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:11"]

Mieheni äiti on orpo ja kasvanut aika erikoisissa olosuhteissa ja tämä näkyy välillä käytöstapojen puutteena sekä anopilla että miehellä. Alkuaikoina mies piti "kyttäyksenä" sitä jos kysyin mihin oli menossa tai missä oli käynyt, ja saattoi myös yhtäkkiä lähteä jonnekin sanomatta edes hei! Itse pidin tuota vain ja ainoastaan epäkohteliaana käytöksenä ja kertomista ihan peruskohteliaisuutena, tästä tietysti seurasi keskustelua. Mies kyllä ymmärsi kantani kun perustelin että

-en kaipaa yksityiskohtaisia raportteja, ihan yleisluonteinen kertominen "meen tapaamaan kavereita/lenkille" riittää

-en epäile miestä mistään

-jos mies on kavereita tapaamassa, ei hän heidänkään luotaan lähde muualle sanomatta hei ja yleensä vielä sanoo "pitää mennä himaan, aikainen herätys" tjsp.

-menojen summittainen tietäminen helpottaa monia hommia, esim. ruuanlaittoa tai tapaamisten sopimista

Nykyisin ihan normaalisti sanoo hei tullessa ja lähtiessä ja kertoo menoistaan just sopivasti (ja on tapojaan muuttanut ihan oma-alotteisesti ilman nalkutusta yms. - ja niin myös minä monissa asioissa).

[/quote]

Kauanko teillä kesti että mies tajusi mitä ajat kyselyillä takaa? Meillä kolme ja puoli vuotta takana ja vieläkin väännetään samasta asiasta.

Kyllä se tajusi jo pian sen jälkeen kun asiasta keskusteltiin, ja siis nimenomaan keskusteltiin, ei riidelty (vaikka alkuaikoina tuli ihan riideltyäkin asiasta). Tapojen muuttamiseen meni silti aikaa varmaan useampi vuosi, eli hidasta oli. Eniten kiinni miehestä, jos ei halua muuttua eikä näe omissa tavoissa mitään väärää niin muutos on varmaan pieni tai jää kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2013 klo 05:24"]

[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 22:11"]

Mieheni äiti on orpo ja kasvanut aika erikoisissa olosuhteissa ja tämä näkyy välillä käytöstapojen puutteena sekä anopilla että miehellä. Alkuaikoina mies piti "kyttäyksenä" sitä jos kysyin mihin oli menossa tai missä oli käynyt, ja saattoi myös yhtäkkiä lähteä jonnekin sanomatta edes hei! Itse pidin tuota vain ja ainoastaan epäkohteliaana käytöksenä ja kertomista ihan peruskohteliaisuutena, tästä tietysti seurasi keskustelua. Mies kyllä ymmärsi kantani kun perustelin että

-en kaipaa yksityiskohtaisia raportteja, ihan yleisluonteinen kertominen "meen tapaamaan kavereita/lenkille" riittää

-en epäile miestä mistään

-jos mies on kavereita tapaamassa, ei hän heidänkään luotaan lähde muualle sanomatta hei ja yleensä vielä sanoo "pitää mennä himaan, aikainen herätys" tjsp.

-menojen summittainen tietäminen helpottaa monia hommia, esim. ruuanlaittoa tai tapaamisten sopimista

Nykyisin ihan normaalisti sanoo hei tullessa ja lähtiessä ja kertoo menoistaan just sopivasti (ja on tapojaan muuttanut ihan oma-alotteisesti ilman nalkutusta yms. - ja niin myös minä monissa asioissa).

[/quote]

Kauanko teillä kesti että mies tajusi mitä ajat kyselyillä takaa? Meillä kolme ja puoli vuotta takana ja vieläkin väännetään samasta asiasta.

[/quote]