HELMINAUHAT perjantaina

Heips!



Päänsärystä viimein selvittyäni pistän muutaman sanasen...



Pohdiskelin tuossa, että aika moni " meistä" on näemmä pitänyt raskauden visusti omana tietonaan. Me ollaan jo hölötetty onnellisena kaikille tulevasta perheenlisäyksestä (töissä ei ainoastaan tiedetä, lomalla kun olen elokuun puoleen väliin saakka), vaikka viikkoja on kasassa vasta 9. Tällä viikolla kerrottiin jo tulevalle isosiskollekin (kohta 5v), joka on asiasta aivan innoissaan ja viimeistään lörpöttelee kaikille (mm. kaupan kassajonossa) asioiden todellisen laidan! Kovasti totta kai pelottaa, ettei kaikki mene niin kuin pitäisi, mutta ajateltiin, että sekin olisi sitten helpompi kestää, kun saisi kertoa muille ja surra yhdessä läheisten kanssa. Esikoista odottaessamme oltiin kyllä varovaisempia ja kerrottiin vasta noin viikolla 13.



Suurin osa kai odottaa np-ultraan saakka. Meillä ei muuta varmuutta massuasukista ole kuin mamman oireet ja neuvolan tädin " kuulemat" sydänäänet maanantailta. Itse en kyllä niitä tunnistanut istukan kohinan ja oman sykkeeni alta.

Että tällaista " uhkarohkeutta" ...



Mukavaa viikonloppua kaikille ja voimia vastoinkäymisiä kokeneille!



-Timbe 9+0

karoli, hyvä juttu ett kaik ok! =)





Raskaudesta en o kertonu ku vaa muutamalle, mm. oma äiti ja veljen vaimo tietää. Kaveri kävi keskiviikkona kylässä, ties mun maaliskuisesta keskenmenosta ja toiveista saada lisää lapsia ja kun kerran kysy ett jox o uutta putkes ni pakkohan se oli myöntää. Siinäpä ne onki ketkä tästä pienestä tietää. Pitää ny kattoo jos sit vaik ens vkon ultran jälkee kertois muillekin. Saa nähä.. Jotenki ei huvittas kertoo kellee, haluis pitää tän omana salaisuutena.. Ainaki nii kaua ku pystyy. Oon oikei pohtinu ett mix se tuntuu niin vastenmieliseltä se ajatus ett jaetaan tää ihana tieto muitten kanssa, mitn järkevää syytä en o kexiny. Mutt paljastuuhan tää kuitenki jossai vaihees ni mitä sitä turhaa mainostaa etukäteen. Tjtn..



Iltakaffet kutsuu, illanjatkeita Helminauhalaisille ja hyviä vointeja!



Maaret(ti) & örppänä (rv tasan 11)

Täällä olen silloin tällöin käynyt lukemassa teidän höpötyksiä, mutta nyt vasta saan rauhassa istua koneen ääressä ja ilmoittautua teidän joukkoon.



LA on 23.2. ja toista odotetaan. Välillä on tosi epätodellinen olo, että onko tuolla masussa sittenkään ketään (eka neuvola ensi viikolla ja siellä vasta varataan aikaa ultraan), mutta välillä huono olo ja väsymys kyllä muistuttaa että kyllä siellä jotain tapahtuu.

Minulla ikää 29 ja miehellä kohta 32, esikoinen täyttää syksyllä kaksi vuotta.

Kovin monelle ei olla vielä kerrottu; juhannuksena tosin kaverit toisella paikkakunnalla arvasivatkin, mutta täällä kotiseudulla tietää vain yksi kaveri. Jospa sitä sitten ekan ultran jälkeen paljastais isovanhemmille ja muille läheisille.



Unohdin jo nimimerkin keneltä sai kysellä niitä allergiareseptejä (mikä denmentia??? Ihan varmasti painoin nikin mieleeni!).... Jos ei tunnista/bongaa itseään, niin kaivan nikin esille noista ketjuista ja kyselen uudelleen...



Kaikille hyviä vointeja viikonlopuksi!!!



Nunu

mun on tosi vaikea nyt odotella neuvolaan asti, kun on vasta ens to! tuntuu, et on niin kauan ekasta ultrasta, joka oli vkolla 6. mikään muu ei ole nyt mielessä, kuin et saisi varmistuksen, et kaikki on hyvin ; )

se aina koskettaa, kun jollain on huonoja uutisia ja itsekin alkaa pelkäämään pahinta, vaikka syytä ei olisikaan.

luulen kyllä, et en ole ainoa näiden tuntemusten kanssa. no, pakko malttaa odottaa.



9 + 4

Kylläpä oli tunteikas suurinpudottaja-jakso, kun itkeä pillitin melkein kokoajan..snif..



Paljon haleja ja jaksamista huonoja uutisia saaneille!! Itku, kun toisilla käy huono tuuri!



..ja kyllä itseäkin pelottaa, kun ei vielä ole nähnyt mitä oma ( . ) sisältää..



Meillä tuo " salaisuus" on nykyään julkinen salaisuus, kiitos anopin..arg!

(tällä hetkellä en halua nähdä koko ihmistä)

Kertoi kaikille vastaantulijoille, vaikka kiellettiin kertomasta!!

Tosin maha on nyt niin iso, että ei kenellekään jää asia epäselväksi, mutta ärsyttää silti anopin " pakko kertoa heti kaikille" -asenne!

Olisin ekaan ultraan asti halunnut pitää asian ihan oman perheen ja lähisukulaisten tietona.



Mulla on ilmennyt uusia oireita..

Kohtu on alkanut iltaisin tuntua `painavalta´, ihan kun se roikkuisi..tai jotain..vaikee selittää..

ja ihan kuin tuntisin välillä vaavin liikkeitä.. taidan kuvitella tai sitten on viikkoja huomattavasti enemmän kun pitäisi!



Mun maha on muuten yhtä iso nyt, kun viimeksi olin kuudennella kuulla!.. eli aika iso! Tosin läskiä on päällä, mutta maha on ihan kuin pallo.



nyt suihkuun..

mammutti & vili rv 9 (kai)

suuret lohtuhalit... itse aloin votamaan keskiviikkona..kävin ilalla ultrassa lääkärin lähetteestä ja eipä sikiötä löytynytkään =( viikkoja 9+1 ,otettiin verikoe ja huomen aamuna uusi..että josko elämää olisi,mutta kyllähän se olisi kuulunut jo tuossa vaiheessa näkyä!!

eilen alkoi sitten taas vuotamaan ja tänään sama jatkuu vatsakivun kera...eli ulos tulee..on kuin supistelisi välillä..en ole mihinkään soitellut kun odotan sitä huomista lääkärin soittoa verikokeiden tuloksista..ja siis sitä miten asiassa sitten edetään...sattuu vatsaan nyttenkin koko ajan..huh huh..mutta ilman särkylääkettä ainankin tähän asti olen puuskutellut menemään...

Toivottavasti kaikki tulisi kuitenkin itsestään ulos...

Eipä olisi uskonut joutuvansa tällaista kokemaan viiden täysin normaalin raskauden jälkeen...(aina tullut heti raskaaksi..nopeat synnytykset jne)..jotenkin mietin alusta asti että mitä jos kaikki ei menekkään aina hyvin??? no eipä mennyt...ei...

mutta mutta eiköhän tästä toivuta..ei menetetty vauvaa vaan ajatus siitä...parempaa onnea nellina sinulle ja toivottavasti pian onnistut ihanan nyytin saamaan..minäpä taidan jättää nämä puuhat jo muille ja nauttia näistä edellisistä termiiteistä joita olen saanut..=)



mukavia vointeja kaikille ja nauttikaa raskausajoistanne..niitä aikoja ei saa koskaan takaisin..



T:iltatähti6 ja menetetty kuutonen...