Lue keskustelun säännöt.
Ikävöin miestäni.Tai sitä mielikuvaa mikä miehestäni on.Oon yksin yhdessäkin.
05.07.2013 |
Mies on aika vähän kotona. Harrastaa paljon joka vie hänet paljon kotoolta. Kun se on kotona niin se on... niin se on ku mies. Rojahtaa nojatuoliin kaukosäätimen kanssa, ottaa kainaloon mun sijasta sipsipussin. Pikaiset kuulumistenvaihdot menee aina riidoiksi, "Mikset sä voi koskaan...".
Ollaan oltu yhdessä pitkälti yli 10 vuotta. Ikävöin miestä kun se on poissa, mutta kun se tulee kotiin niin yhtäkkiä tuntuu et se onkin joku ihan muu kuin mielikuvissani odotin. Eikä mielikuvat nyt ihan epätodellisiä ole, en kuvittele että mies juoksee ovelta hidastetusti, kädet levällään, kukkakimppu kädessä, vaaleanpunaisten ruusunlehtien sataessa. Odotan vaan mukavaa miestä joka edes hetkeksi napaisi mut halaukseen kotiin tullessa. Katsoisi välillä syvälle silmiin. Keskustelisi mun kanssa edes pari kertaa kuussa mukavia viinilasin ääressä (huom. tv ei silloin päällä).
Kotiin tulee kuitenkin usein kärttyinen mies, joka ihmettelee miksei tiskikonetta ei ole tyhjennetty. Mies, joka harvoin muistaa mennä (jos ehtii edes kotiin) sanomaan lapsille hyvää yötä, ennen kuin ne on jo sikeässä unessa. Mies, joka hiipii nukkumaan tuntikausia sen jälkeen kun mä olen mennyt nukkumaan. Joku voisi ajatella että miehellä on joku toinen. Sitä en kuitenkaan epäile. Enkä oikeastaan edes välitä. Kunhan mä saisin vain vähän huomiota.
Tänään silmiin osui kuva palmurannasta, jossa näkyi mies ja nainen sylikkäin palmun alla katselemassa auringonlaskua. Ja mulla nousi pala kurkkuun, kun kaipaisin jotain sellaista niin kauheesti mun elämään.
Erota en aio. Kyllä me nyt toimeen tullaan ja lapsille on parempi näin. En mä kuitenkaan täällä masentuneena vaeltele. Olisi kuitnenkin kiva tietää olenko ainoa joka tuntee itsensä yksinäiseksi silloinkin kun mies on kotona.
Kommentit (5)
Meillä työttömyys pelasti tilanteen. Mies oli töistä niin väsynyt että oli poissaoleva koko päivän ja pitkän viikon. Mies työttömäksi heti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuus ei tosiaan vastaa mun ajatuksia parisuhteesta. Ollaan juteltu ja mies on kyllä ymmärtänyt ja tsempannut... ehkä viikon? Sitten kaikki lipuu takaisin vanhaan. Sen pitäis ite tajuta, etten mä voi olla ainoa joka tekee töitä parisuhteen eteen. Senkin pitäis HALUTA tehdä töitä tän eteen, mä en voi saada toista ihmistä haluamaan. Sen pitää olla sisäsyntyistä toimiakseen. Sillä on kuitenkin mukava olla näin, miksi haluaisi muutosta. Jos mä alkaisin nalkuttaa, niin ehkä se ei haluais senkään vertaa yrittää? Miten mä voisin osoittaa että tän perheen eteen kannattaa tehdä töitä. Asiasta ollaan puhuttu kymmeniä kertoja. Se että mulla on paha olla ei selvästi riitä. Surullisemmaksi asiat tekee se, että ainoa tapa saada läheisyyttä on seksi, siitäkin tulee vähän hyväksi käytetty olo.
AP
Mun mies oli just tollanen kun sillä oli netissä virityksiä naisten kanssa.Kriisihän siitä syntyi mutta selvittiin ja mieskin on oikeasti läsnä!
On tuttua. Valitettavasti.
Näyttää siltä, että todellisuus ja parisuhdetta koskevat odotuksesi ovat kovin kaukana toisistaan. Oletko puhunut miehesi kanssa kahdestaan? Näistä asioista ei ole hyvä keskustella silloin, kun ilmapiiri ei ole kireä. Kannattaa siis odotella, että oma ja toisen kiukku ja väsymys on podettu rauhassa, ettei harmistuneena tule sanottua mitään sellaista, mitä jälkeenpäin joutuu katumaan.
Minä ja ex emme osanneet keskustella. Ja lopulta ajauduimme toistamme ihan liian kauas. Loppui halu ja tahto rakastaa ja kunnioittaa toisiamme.
Aivan kuin olisin minä tuon kirjoittanut! Sama stoori, sisko! :(