Mitä teette, jos joku tuttava alkaa puhua lapsista ja ruoanlaitosta?

Varmaan tulisi ensinnäkin kova kiire pois tilanteesta. Sitten ihmisen siirto tuon kanssa en enää koskaan puhu -kategoriaan.

Mikä kysymys tää nyt on? Jos molemmat tykätään kokata ja lastenkin kuulumiset kiinnostaa, niin pitäskö silti puhua vaan säästä ja päivän politiikasta?

Juttelen niistä hänen kanssaan.  Mitä muuta tekisin.

Noistahan on kevyt keskustella, toisin kuin esim. jostain tuttavan erityisharrastuksesta, josta en tiedä yhtään mitään.

Huudan: MINÄ ROK ROK ROK ROKKAAN

Nyt on kyllä todella omituinen kysymys. Small talk on minulle todella vaikeaa, mutta tuollaisista aiheistahan on todella helppo puhua. Tarviiko sitä nyt sen kummemmin miettiä, sen kun puhuu toisen kanssa. 

Ruoanlaitosta tykkään puhua, joten varmaan juttua riittäisi. Lapsia minulla ei ole, mutta voisin kuunnella mitä hän sanoo ja kommentoida jos keksin jotain järkevää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä todella omituinen kysymys. Small talk on minulle todella vaikeaa, mutta tuollaisista aiheistahan on todella helppo puhua. Tarviiko sitä nyt sen kummemmin miettiä, sen kun puhuu toisen kanssa. 

Silloin se on helppoa, jos molemmille aihe on kiintoisa ja lähellä itseään.

Mutta ikäväksi tilanne kääntyy, jos toinen ei ole kotitalousihminen eikä henkilöllä ole edes lapsia. Saati kiinnostusta näihin aihepiireihin.

Kerran olin eräässä tapaamisessa, jossa tapasin ammattialani kollegoita ja eräs vanhempi herra sitten katsoi asiakseen ruveta mulle sopottamaan hänen lapsenlapsistaan. Aikansa sitä nyökytteli ja kuunteli kuin mitäkin sääpuhetta, mutta kun siltä raiteelta ei herra meinannut millään päästä pois. Hän katsoi, että nainen = vain ja ainoastaan kiinnostunut lapsista. Kai jotain huomaavaisuutta yritti, mutta tulos oli varsin päinvastainen. Vanha homeinen urpo, sanoisinkos.

Alan puhua haisevista säärihaavoista, vaippoihinsa paskovista vanhuksista yms, mitkä ovat mun arkeani töissä. 

Osaan puhua mistä aiheesta tahansa ja tarvittaessa myös olla kuuntelematta vaikuttaen silti kiinnostuneelta. Ja osaan vaihtaa aihetta.

Ihmissuhteet ovat vaikeita, mutta niitä voi opetella. Karkuun lähtö ja tabut tekevät aika yksinäiseksi. Toisaalta ne voivat olla oire esim. neurologisista tai psyykkisistä häiriöistä.