Lue keskustelun säännöt.
Outoa huomata, miten painoni määrittää ihmisarvoni.
03.07.2013 |
Olin 30-vuotiaaksi hyvin hoikka, treenattu ja kaunis. Etenin urallani hyvin, miehet juoksivat kyllästymiseen saakka perässä, kaikki tuli kuin Manulle illallinen. Sain ihailua, arvostusta ja hyväksyntää.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja lihosin 35 kiloa. Palvelu esim. ravintolassa ja muualla huononi, työssä minua ei enää kuunneltu samoin kuin ennen, miehet eivät katsoneet päinkään ja jos katsoivat niin halveksuen. Useat ystävät lakkasivat pitämästä yhteyttä.
Nyt olen saanut ylipainon pois ja huomaan taas olevani täysipainoisesti yhteiskunnan jäsen. En olisi ikinä ymmärtänyt millaista kohtelua lihavat saavat kokea, jos en olisi itse samaa käynyt läpi.
Toisaalta ymmärrän sen, että ihmiset alitajuisesti ehkä käyttäytyvät lihavia kohtaan huonosti. Onhan lihavuus merkki siitä, että ei jaksa, välitä tai pysty pitämään edes omasta vartalostaan huolta. Merkki laiskuudesta tai sairaudesta ja valitettavasti lähes aina merkki psyykkisestä huono vointisuudesta.
Fyysiken ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, sitä vastaan tuskin kukaan ei voi väittää. Ylipainon taustalla on usein sairaus. Masennus, mielenterveyshäiriöitä ja elämänhallinnan puute. Niin oli minullakin.
Mutta osaanpa ainakin vastedes kohdella kunnioittavasti myös lihavia ihmisiä!
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 18:29"]
Mutta osaanpa ainakin vastedes kohdella kunnioittavasti myös lihavia ihmisiä!
[/quote]
Tuon pitäisi olla itsestäänselvyys joka ikiselle ihmisille. Kiva että olet "valaistunut", mutta surullista että et pystynyt siihen ilman omakohtaista kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä. Joskus tuntuu, että lihavat ovat itse niin huonosti voivia ja katkeria, että tavallaan itse aiheuttavat huonon kohtelunsa. Ja näkevät huonoa kohtelua joka paikassa. Vaikea sellaiselle on olla ystävällinen, jonka naama on norsunvituilla koko ajan ja muutenkin kommentit tosi töykeitä.
Tuohan ei päde mitenkään miehiin, yleensä se pienin ja paksuin kukko ( ja rumin aika usein myös ) on suuna päänä tekemässä itsestään numeroa, joten mielestäni aika sukupuolisidonnaista tämä. Aika hävytöntä, koska vielä usein se epäviehättävin mies on myös kovin arvostelemaan naisia näiden ulkonäöstä. Pomppiiko koko muu väki tälläisten suulaitten hukkapätkien mukaan?
No et sä ainakaan voi vaatia miehiä kuolaamaan jotain mitä eivät pidä kuolaamisen arvoisena.
Tuskin sinäkään rumia (+ köyhiä) miehiä jahtaat?
Päivän provo? En minä sitä väitä, että yhden tietyn ihmisen, kuten sinun kohdallasi painon muutos ei vaikuttaisi muiden ihmisten suhtautumiseen. Älä silti yleistä, että sama pätee muidenkin kohdalla. On laihoja ja "treenattuja"; joihin voidaan suhtautua suorastaan säälivästi, ja hyvin ylipainoisia, joiden olemus vaatii hyvin asiallista, tai peräti kunnioittavaa suhtautumista.
Olisiko jotenkin "ihmisarvosi määrittelyyn" vaikuttanut jotenkin masentunut ja alistunut olemuksesi, ei niinkään pelkkä paino?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kohdeltu huonosti silloinkaan kun olin lihava... Kukaan ei kiertänyt kaukaa, eikä alkanut hyljeksimään.
Ehkä ap on valinnut ympärilleen vain pinnallisia ihmisiä, koska itsekin on pinnallinen ja siten sai oppia kantapään kautta että pinnalliset ihmiset ovat pinnallisia.
Joo, tämä kyllä kertoo aika paljon ihmisten pinnallisuudesta. Yhden ulkoisen ominaisuuden perusteella määritetään koko ihminen. Minusta se osoittaa suurta joukkotyhmyyttä, ihan käsittämättömän suurta. Jokainen ihminen, joka suhtautuu toiseen negatiivisesti pelkästään kilojen takia, on kyllä jotenkin vajavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut. Nyt vasta paino lähenemässä sitä mitä 3 vuotta sitten oli. Lihoin raskauden aikana ja jälkeen yhteensä 33kg. Palvelu aivan erilaista, ihmiset todella käyttäytyvät erilailla. Jopa "ystävät". En ikimaailmassa enää koskaan väheksy ylipainoista vastaantulijaa. Ulkonäkö ei kerro ihmisen arvoa. JOKAINEN meistä on täysin SAMANARVOINEN. Älkää katsoko nenänvartta pitkin tai peljätkö katsoa silmiin erilaista ihmistä. Anteeksi, siis, erinäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän kyllä, että jos lihavia kohdellaan jotenkin huonosti, se johtuu heidän omasta käytöksestään. Hirveän aggressiivia ovat monet.
Aloittajan ja 11:n kohdalla voi yksi selitys olla juuri pinnallinen seura, eli he ovat itsekin "kunnossa" ollessaan kuuluneet siihen samaan joukkoon ja välttyäkseen syrjinnältä ovat treenanneet ja pysyneet hoikkina.
Tuo ei onneksi päde koko yhteiskunnassa, vaikka tämänkin palstan keskusteluista voisi niin päätellä. Tosin jonkun ihmisen huomattava lihominen tai muu muodonmuutos syystä taikka toisesta juoruaa myös jostakin muusta muutoksesta, aloittajan kohdalla masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin ihan rehellisesti myönnän suhtautuvani hinteliin/lihaviin miehiin eri lailla kuin hyvännäköisiin, atleettisiin.
WTF???? Onks tässä ketjussa joku yks pöljäke joka kirjoittaa samoja juttuja vai jotain muuten vaan outoja ihmisiä? Vai että lihaville palvelu huonompaa ja ystävätkin kaikkos...ei jumalauta, voiks tollasta niinku oikeesti olla? Mäoon av:n kriteerien mukaan sotanorsujen kuningatar, ja ettäkö mua olisjoskus syrjitty tai palveltu jossain huonosti kokoni vuoksi...hell no! Saati et mun ystävät olis hyljänneet mut ku oon lihva, buahahahaha, tän koko jutun on oltava provo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ollut pinnallisessa seurassa. Mutta ei-pinnalliset ihmiset on yleensä myös aika tylsiä.
Mäkin olen kokenut saman kuin AP. Olen luonteeltani iloinen ja positiivinen, olen aina ollut. Pitkän suuriannoksisen kortisonikuurin aikana kasvoni turposivat ja keskivartaloon tuli tosi paljon pyöreyttä kiloja tuli 15kg. Kyllä vaan rumaa ja lihavaa ihmistä kohdellaan eri tavalla kuin hoikkaa ja kaunista! Jos on ollut vain lihava niin kuin moni varmasti tähän ketjuun vastanneista niin on aika vaikea kommentoida kun ei ole vertailupohjaa.
Luulen kanssa, että terveet ihmiset vetää vaistomaisesti toisiaan puoleensa ja lihavia vältetään kun se on merkki psyykkisestä sairaudesta tai just siitä elämänhallinnan puutteesta. Lihavat on kanssa tosi usein katkeria ja vihaisen oloisia. Johtuu varmaan huonosta itsetunnosta kun ei ole pystynyt pitämään edes omasta vartalosta huolta.
Minä en ole huomannut painoni määrittävän mitenkään ihmisarvoani. Olen aikuisella iällä painanut välillä 48 kg - 80 kg, ja aina minua on ihan hyvin kohdeltu. Toki miehet katsoo useammin perään kun on hoikempi, mutta esim. työ- tai asiakaspalvelutilanteissa painosta riippumatta olen saanut hyvää palvelua. Eikä kukaan läheinen varsinkaan ole minua kilojen takia hylkinyt.
Minulla ei ylipainoon ole mitään noin dramaattista syystä ollut kuin masennus tai muut ongelmat, olenpa vaan mukavuudenhaluinen herkuttelija enkä niin välitäkään olla laiha.
Itse lihoin reilusti ja huomasin erilaisen kohtelun. Sanoin ystävälleni siitä, hän sanoi, että keski-ikäiset naiset ovat näkymättömiä tässä yhteiskunnassa. En molemmat asiat tulivat minulle samaan aikaan.
Komppi tälle. Ei se lihavuus mitään mystiikkaa ole vaan mukavuudenhalua. Meillä kaikilla on heikkoutemme. Jotkut on pahantuulisia, jotkut äkkipikaisia, jotkut epäloogisia, jotkut herkkusuita jne. Voihan äkäpussikin yrittää tasata luonnettaan kuten pahantuulinen kasvattaa itsensä ulos luonteestaan kuten ylipainoinen yrittää tappaa sisäisen herkuttelijansa. Yhtä lailla esimerkiksi juuri pahantuulisuus on itsekurin puutetta kuin lihavuuskin.
Mutta mitä tuohon asiaan tulee, niin olen saanut aina samanlaista palvelua. Iän myötä pikemminkin parempaa. Ehkä baarissa ei tulla niin paljoa iskemään pulleampana, mutta samalla tavalla se kaupan kassa hymyilee ja juttelee kuin hoikempanakin.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 23:30"]
Minä en ole huomannut painoni määrittävän mitenkään ihmisarvoani. Olen aikuisella iällä painanut välillä 48 kg - 80 kg, ja aina minua on ihan hyvin kohdeltu. Toki miehet katsoo useammin perään kun on hoikempi, mutta esim. työ- tai asiakaspalvelutilanteissa painosta riippumatta olen saanut hyvää palvelua. Eikä kukaan läheinen varsinkaan ole minua kilojen takia hylkinyt.
Minulla ei ylipainoon ole mitään noin dramaattista syystä ollut kuin masennus tai muut ongelmat, olenpa vaan mukavuudenhaluinen herkuttelija enkä niin välitäkään olla laiha.
[/quote]
Minä uskon, että syy ei ole suoraan lihavuudessa, siis siltä minkä kokoinen ihminen on, vaan asenteesta.
Sinä nuorempana ja hoikempana urheilijana olit varmasti itsevarma, elämännälkäinen, iloinen ja katsoit ihmisiä silmiin. Tullessasi ravintolaan, henkilökunta huomasi ryöpsähtelevän iloisen ja itsevarman persoonasi ja palveli sinua samalla tavalla.
Lihottuasi ehkä pyytelit tietämättäsi anteeksi olemassaoloasi, et katsonut silmiin etkä ainakaan nauranut. Annoit kuvan epävarmasta sinusta ja ravintolan tarjoilijat peilasivat TIETÄMÄTTÄÄN vuorovaikutustaan sinulle sopivaksi.
Itsekin lihavana ja laihana eläneenä voin sanoa, että ehkä ainakin omalla kohdallani on se oma asennne, miten minua kohdellaan. Nyt kymmenisen kiloa ylipainoisena minua kohdellaan äärimmäisen huomaavaisesti niin tarjoilijoiden, bussikuskien kuin baarissa kohtaamien miestenkin osalta, kun asenteeni on kaikkea muuta kuin anteeksipyytävä..=)
Jaa, no minä en kyllä ymmärrä, miten sairaus, masennus tmv. oikeuttaisi kohtelemaan ihmistä huonosti. Siis miten niin lihavan syrjintä on ymmärrettävämpää, jos ajatellaan että lihavuus johtuu sairaudesta??