Lapseni suhde pappaansa
Olen se tästä (http://www.vauva.fi/keskustelu/3811279/ketju/yrittaako_joku_sukulainen_ystava_syottaa_salaa_teille_allergisoivaa_ruokaa) ketjusta tuttu raskaana oleva isän tyttö.
Synnytin terveen lapsen, enkä voisi olla onnellisempi. Nyt mietityttää kuitenkin sellainen asia, että tämä isäni ei tullut synnytyslaitokselle vauvaa katsomaan.
Koko raskauteni ajan kuulin muilta ihmisiltä, kuinka isäni on hehkuttanut papaksi tulemista etukäteen. Minulle hän ei ole tällaisia puhunut, ja ensimmäinen kommenttikin raskaudesta kerrottuani oli negatiivinen. Hän yritti tosiaan sabotoida ruokavaliotani raskausaikana, ja kun kieltäydyin tämän takia heillä vierailuista, yhteydenpito kanssaan loppui kokonaan.
Kun vauva sitten syntyi, äitini eli hänen vaimonsa tuli kyllä vauvaa katsomaan mutta isä jäi kotiin. Asiasta ei olla keskusteltu, ja olen niin loukkaantunut etten kyllä aio ottaa isään mitään yhteyttä. Äidin kanssa olen yhteyksissä ja olen kertonut että saavat (huom. kutsu molemmille) tulla kylään meille milloin haluavat. Itse en aio heidän luonaan vierailla ennen kuin tilanne isän kanssa selviää jotenkin.
Pitäisikö minun mielestänne ottaa isään yhteyttä vai odotanko keskustelun avausta hänen puoleltaan? Mielestäni vauvani ansaitsee isovanhemmat ja se olisi ainoa syy miksi isään enää pitäisin yhteyttä.
Kommentit (2)
Olet oikeassa (valitettavasti). Taidan silti antaa tuohtumukseni tasoittua jonkin aikaa ennen yhteydenottoa. Kiitos vastauksesta!
-AP
Tottakai kumpi vain voi ottaa yhteyttä välien selvittämiseksi. Yleensä sen tekee se viisaampi? Ei tarvitse jäädä "uhrina" odottamaan toisen siirtoa, voit tehdä itsekin niitä siirtoja, jotka vievät kohti sitä lopputulosta, jota itse oikeasti toivot. On suuri lahja lapsellesi ja hänen isoisäsuhteelle, jos sinä osaisit helpottaa isäsi suhtautumista teihin. Turha miettiä kumpi on oikeassa tai väärässä, tai anteeksipyynnön velkaa, vaan mitä jatkossa haluatte. Jos sinulla on anteeksiannettavaa, niin sen voit tehdä itse ilman isäsi pyyntöjä. Jos anteeksipyydettävää pikkuisenkaan, niin on lahja ja viisauden merkki pyytää anteeksi.