Lue keskustelun säännöt.
Pariterapiasta kokemuksia, millasia vaiheita ollut?
29.06.2013 |
Millaisia kokemuksia teillä ollut pariterapiasta? Olemme aloittaneet nyt terapian, miehen masennuksen ja mielialaongelmien ajettua meidät siihen pisteeseen, että muuta tietä ei ole.Yritys tai ero. Tämä aloitus ollut minulle raskas, kun olen tajunnut, että olen antanut kohdella itseäni tosi huonosti tai välinpitämättömästi, kun mies ollut jaksamaton, puhumaton ja olen siis hoitanut kaiken. Hän on sairaudellaan saanut kaiken anteeksi. Olen tätä miettinyt aiemminkin ja pitänyt epäreiluna, mutta terapeutin todettua sen, se jotenkin kolahti. Tuntuu, että tämä terapian aloitus ollut jo raskas... Mitä vielä edessä.. Mitä vaiheita? Nyt terapian alettua, mies onkin alkanut jaksamaan, hyvä asia, mutta nytkään ei yhteisiä asioita tunnu järjestyvän. Vaan nyt sit ollaan menossa kavereiden kanssa, joihin ei ole vuosiin pitänyt yhteyttä. Tuntuu, että heitän kohta hanskat tiskiin.
Kommentit (10)
Voi harmi mikä kokemus, jatkatko kuitekin vielä terapiassa? Ainakin itsellesi voit saada apua ja tukea.. Itse ajattelen, että terapiassa saan uusia näkökulmia elämääni ja tarkoituksena voida hyvn itsenä ja parisuhteessa, että terapia vain niin positiivinen asia, vaikkakaan ei aina helppo tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita kokemuksia terapiasta..?
Onko muita kokemuksia terapiasta..?
Alku on tosiaan rankkaa, mutta kyllä se siitä hiljalleen helpottuu. Siellä pitää tosiaan käydä säännöllisesti parin viikon välein. Ne asiat, mitä siinä välillä nousee esiin, ne TÄYTYY selvitellä sitten terapiassa. Joka kerta samaa kaavaa: terapia - parannuksia jossain, pettymyksiä ehkä jossain - terapia pettymyksistä - jne. Tavoitteena se, että lopulta ei ole mitään käsiteltävää ja asiat ovat reilassa. Meillä se meni näin. Toki aina jotain pientä kaiveltavaa löytyy, mutta kaivellaan sitten nekin, niin eipähän jää mitään hampaankoloon :) Ja muistetaan myös kehua!
Minulle oli yllätys miten paljon siellä käsiteltiin kaikkea muutakin kuin vaan omaa parisuhdetta! Todella avartava kokemus. Eka puoli vuotta oli tuskallista, mutta loppua kohden käsiteltävät asiat vähenivät ja oli mukava lopettaa terapia.
Se tosiaan vaatii, että kumpikin sitoutuu terapiaan ja on terapiassa rehellinen. Jos on akuutti kriisi päällä, siellä voi käsitellä käyntien välillä tapahtunutta turvallisesti neutraalin henkilön kanssa. Huonoista, urautuneista toimintamalleista voi päästä eroon.
Viime kädessä saimme sieltä työkaluja ristiriitojemme käsittelyyn. On turha odottaa, että esim. kolme kertaa vielä muuttaa mitään. Siellä pitää käydä ainakin vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, pitkään terapiaan olenkin jo mielessäni varautunut. Vaikka erokin käy välillä mielessä. Mutta positiivista kuulla, että terapiasta ollut apua. Siihenhän mekin tähdätään! Kuitenkin rakkaussuhde meilläkin aluksi ollut, mutta nyt tuntuu että kuka ihme tuo tyyppi on, ja missä mennään. Saa nähhä, miten käy.
2 jatkaa yksin, omissa asioissa selvittelemistä, mutta yritän saada miehen vielä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on huonoja kokemuksia parista kerrasta..., koska meidän parisuhde on meidän parisuhde eikä siihen ole millään terapeutilla nokan koputtamista. Noiden käyntien jälkeen huomasimme, että meidän parisuhteessamme ei ole mitään vikaa.
En halua, että kukaan kehottaa minua tekemään jotain teennäisiä harjoituksia. Ei onnistu minulta enkä ala leikkimään näyttelijää miehelleni.
Meidän tyyli puhua asiat ei ole mitään kultamussukkahanipupukieltä, enkä sellaista ala opetella. Eikä ala mieskään. Kumpikin meistä inhoaa sellaista.
Kävin yksin perheasiain neuvottelukeskuksessa muiden asioiden vuoksi, mutta jossain vaiheessa aloin puhua niin paljon parisuhteen ongelmista, että terapeutti sanoi, että haluaisi tavata myös miehen.
Mies kävi kerran yksin ja totesi, että häntä ymmärrettiin ja hän on niin "terve", ettei hänen tarvitse käydä yksin kuin kerran.
Seuraava aika oli siis yhteisaika, jossa minä näytin tunteeni ja puhuin avoimesti ja mies piti tiukasti kulissit kunnossa, niinsanotusti.
Ajan jälkeen mies haukkui minut aivan lyttyyn.
Seuraava yhteisaika piti olla seuraavalla viikolla, mutta mies perui sen, koska ei oman käsityksensä mukaan ko. firman palveluita tarvitse.
Mies ymmärsi terapian tarkoituksen jotenkin väärin, kuvitteli, että siellä on tavallaan tuomari, joka sanoo, kuka on toiminut oikein ja kuka väärin ja kokee nyt, että terapeutti on sanonut, että mies toimii oikein.
Mies ei tiedosta omia ongelmiaan eikä ainakaan kykene niitä kohtaamaan.
Minulle tärkeää oli juuri se, että terapiasta saataisiin jotain apua. Keskenämme emme voi keskustella, koska mies ymmärtää asiat usein niin hemmetin väärin.
Umpikuja.