Kadun aina kaikkia päätöksiäni

Oli ne sitten kuinka pieniä vain, vaikka joku sisustukseen liittyvä, kuten tällä hetkellä. Mietin ja mietin, ennenkuin päätän mitään, että varmasti menisi kerralla hyvin, mutta olen silti aina lopputulokseen tyytymätön. Aika rankkaa tämä elämä näin. Ihan kaikkia kodin esineitäkään kun ei ihan noin vain siirrellä enää kun on jo kerran laitettu, ainakaan ilman, että joltakulta menee hermo. Mutta en voi katsoa niitä ilman, että mietin joka kerta miten niiden pitäisi olla. Menee itselläkin hermo, kun ei voi vain hyväksyä jotain niin pientä asiaa ja tottua siihen miten se on. Sitten jos siirtää tai muuttaa jotain, niin saattaakin mennä vielä entistä huonommaksi omasta mielestä. Ja sitten tietenkin pitää kertoa kaikille vieraille, että tuo, tuo ja tuokin menivät vähän huonosti, olisi pitänyt laittaa niin ja näin, mutta täytyy joskus laittaa paremmin. Rasittavaa, mutta en voi tälle mitään. Tämä jatkuva katuminen ja vatvominen pätee siis koko elämään, ei vain sisustukseen, josta nyt höpötin. Olipa muuten ahdistavaa puhua tästä.

Onko kellään muulla tällaista?