Kesätöihin suhteilla jutustelua.

Nuorena lukioikäisenä pääsin kesätöihin samaan firmaan missä isäni työskentelee. Rehellisesti ja suorasti suhteilla pääsin sisään joten paljoa ei tarvinnut koskaan ahdistua ajatuksesta mistä saan töitä. Työni hoidin hyvin ja tunnollisesti joten tarjous vakinaistamiseen tuli lukio-opintojen päätyttyä.
Äitiyslomalle jäädessäni olen alkanut miettimään asioita ja ensimmäistä kertaa myönsin itselleni että en haluaisi mennä töihin sinne enään ja voisin oikeasti tehdä asialle jotain.
Ei se työ siellä ole sitä mitä oikeasti haluisin tehdä. Se on vain työtä mikä minun kuuluu siellä tehdä. Olen aivan väärällä alalla.
Jos työn saaminen suhteilla ei olisi ollut niin helppoa niin tuskin kyseiseen firmaan koskaan olisin vilkaissutkaan työn perässä. Nuorena kaikki oli vain helppoa saada valmiiksi eteen eikä sen järkevämmin ajatellut asioita.
Nyt yli 10 vuotta myöhemmin kadun tuota tule meille töihin aikaa.
Haluaisin opiskella itselleni ammatin ja pyrkiä alalle mikä oikeasti kiinnostaa. Rohkeus vain puuttuu.
Suhteilla töihin ei aina ole pidemmänpäälle etu vaan siitä voi tulla loppuelämän riesa.

Miten teillä muilla?