Miten kestää työpaikkaa?
Olen tähän asti ollut korkeintaan vuoden samassa työpaikassa. Mitta on vain tullut täyteen. Hoitoalan ongelmat, vuorotyö, tuplavuorot, vajaamitoitettu henkilökunta, henkilökunnan sisäiset ristiriidat, huono esimiestoiminta, henkilökunnan uupumus ym. ovat saaneet nostamaan kytkintä.
Nyt huomasin, että alkaisihan tässä olla aika asettua johonkin. Mutta olen tottunut pakenemaan ennen kuin olen edes päässyt työyhteisöön sisälle.
Nyt kesälomituksia tehdessäni PÄÄTIN, että jatkan täällä sisulla. En anna itseni lähteä. Mutta miten te muut olette jaksaneet samassa paikassa vuosia? Mikä on salaisuutenne?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 03:56"]
Kestän työtäni asuntolainan ja muiden velkojen vuoksi.
[/quote]
sama.
Jäisin kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Mulla on hoitotyössä hyvä paikka, tehdään yhtä asiaa kerrallaan. Vuodeosastotyötä en jaksaisi.
Kutsumus kantoi 7 vuotta vaikka työyhteisö oli ongelmallinen.
Ap alkaa jo uskoa, että työ ei vaihtamalla parane. Eli jotenkin on vain kestettävä.
Olen ollut kohta 10v. naimisissa, mutta työelämässä olen mennyt irtosuhteesta toiseen ja halunnut vain sen alkuhuuman ja odottanut nopeasti aseman paranemista työyhteisössä. Nyt olen tajunnut, että se vie oikeasti vuosia. Ei ole nopeaa palkintoa tulossa. Pakko mennä päivä kerrallaan.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 12:46"]
Kutsumus kantoi 7 vuotta vaikka työyhteisö oli ongelmallinen.
[/quote] Kutsumus on minullakin ja juuri asiakkaiden epäeettinen kohtelu on saanut lähtemään joistakin paikoista pois. Mutta kai on totuttava, että aina ei vain ole mahdollista olla täydellinen hoitaja.
Loppujen lopuksi on paljon helpompaa olla tuttujen ongelmien kanssa, kuin vaihtaa työpaikkaa, tutustua uusiin työkavereihin ja näiden omituisuuksiin samalla antaa toki työkavereiden tutustua omiin omituisuuksiinsa. Ei tarvitse kovin paljon miettiä, että mikä tökkii, kun tietää hieman, että mitkä aiheet, tavat ym. ovat punaisia vaatteita kenellekin jne.
Eria sia on tietenkin silloin, jos töissä on laittomuuksia, henkistä väksivaltaa yms.
Tuo on hyvä näkökulma, 6! On ollut rankkaa sijaistaa useassa paikassa lyhyitä pätkiä, koska aina on joutunut opettelemaan uusia tapoja ja olemaan vähän varpaillaan. Ja aina se uusi. Toisaalta en ole halunnut sellaista laitostumista, mitä vanhemmilla työntekijöillä on.. että jos yksi kynä on siirretty eri paikkaan, siitä tulee ilmiriita koska näin meillä on aina ollut :) Mutta ehkä tuollaista järjestystä voisi noudattaa työpaikalla muodon vuoksi.
Henkistä väkivaltaa on tullut vastaan, mutta voiko sitäkin vain oppia sietämään, kun karkuunkaan ei voi aina lähteä?
Näitä yli-innokkaita uransa lopettaneita on niin nähty. Itkevät viikonloppuna kun jokaista mummua ei nosteta pystyyn, kun resurssit ei riitä. He eivät hatunnostoa kaipaa, vaan he jotka vielä, kaikesta huolimatta jaksavat.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 13:02"]
Näitä yli-innokkaita uransa lopettaneita on niin nähty. Itkevät viikonloppuna kun jokaista mummua ei nosteta pystyyn, kun resurssit ei riitä. He eivät hatunnostoa kaipaa, vaan he jotka vielä, kaikesta huolimatta jaksavat.
[/quote] Niin, miten kasvaa ihmisenä ja työntekijänä yli-innokkaasta jaksavaksi? Olisiko jotain neuvoja?
Vois joskus kuunnella sitä henkilökuntaa. Mitä tehdä sunnuntai aamuna, kun vastaava sairaanhoitaja istuu puhelimessa ja soittaa sijaista. Seuraava perushoitja istuu puhelimessa , kuuntele, kun Ruotsin omaiset haukkuu, miten 99 vuotias on vuodessa mennyt alaspäin. Siinä se sijainen saa pelastaa loput 3o elämälle.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 13:08"]
Vois joskus kuunnella sitä henkilökuntaa. Mitä tehdä sunnuntai aamuna, kun vastaava sairaanhoitaja istuu puhelimessa ja soittaa sijaista. Seuraava perushoitja istuu puhelimessa , kuuntele, kun Ruotsin omaiset haukkuu, miten 99 vuotias on vuodessa mennyt alaspäin. Siinä se sijainen saa pelastaa loput 3o elämälle.
[/quote]
Tämä on sitä arkipäivää työssä. Miten paksuntaa omaa nahkaa?
Ap taitaa olla hoitoalalla? Niin minäkin, ja kyllä ainakin itselläni todellakin vaihtamalla parani!
Kävin läpi kymmenkunta työpaikkaa samanlaisin fiiliksin kuin sinä, ja lopulta viimeisimpään paikkaan mennessäni tuli hyvin pian tunne kuin olisin tullut "kotiin". Kyse on mielestäni nimenomaan henkilökemioista, ihanasta työporukasta ja loistavasti toimivasta esimiestyöstä. Nämä asiat ovat saaneet minut viihtymään jo n. 5 vuotta ilman ajatuksia paikan tai ammatin vaihdoksesta. Tälläisessa toimivassa työyhteisössä se ns. "oma paikkakin" löytyy nopeasti.
Tällä alalla on vielä ihan hirveästi sellaista raivostuttavaa, vanhanaikaisen hierarkkista ja tasapäistävää esimiestyötä, että välillä ihan vihaksi pistää!
Voithan sinä olla se, joka korjaa työpaikan ongelmat yksi kerrallaan. Ainakin kunnallisella puolella on oikeus työpsykologiin, jos yhteisössä on ristiriitoja. Hyvä esimies passittaa sinne koko porukan, kun otat ongelman esille. Sinä voit olla myös juuri se hoitaja, joka tekee asiat omaan tahtiinsa ja kohtelee asiakkaita ihmisinä eikä esineinä. Sinun pitää itsesi löytää itsestäsi motivaatio olla töissä.
Toisaalta voi elää niin, että työ on työtä ja se varsinainen elämä jossain muualla ja löytää arjen jaksamisen työpaikan ulkopuolelta.
Huh huh, se omaan tahtiin töitä tekevä savustetaan äkkiä ulos. Töitä tehdään ajan määräämissä puitteissa, näin se vain on.
13, nyt on ainakin toistaiseksi löytynyt sellainen "vähiten huono" paikka, mutta saatan olla vielä alkuhuumassa :) Jotenkin aiemmat kokemukset saavat odottamaan jotain tympeää yllätystä.
Mutta kaikissa työpaikoissa on jotain vikaa, joten haluan nyt löytää itsestäni asenteen jolla jaksan painaa vaikeiden aikojen läpi. Että en heittäisi heti hanskoja tiskiin.
14, ehkä voisinkin olla Juuri Se Hoitaja. Laittakoon muut minut kiertoon, jos olen liian hidas tai pehmo :)
Samanlaista paskaa se työ on muillakin aloilla.
Kestän työtäni asuntolainan ja muiden velkojen vuoksi.