Kuumetta todellakin

Olen 50vuotias mies. Olen ollut ja olen onnellisesti naimisissa, jo 20 vuotta. Lapsia ei koskaan siunaantunut ja elämä mennyt töitä tehdessä, elämää elellen onnellisena. Nyt jo pidempään on ajatus mieltä sekoittanut, kenelle kaiken omaisuutensa jättää, kenelle elämän viisaudet antaa. En halua alkaa uutta elämän kumppanuutta etsimään enkä sen kaltaista virittelemään. Mutta fakta on että en perillistäkään varmaan koskaan sitten saa. Kuinka? Tällaisia tuntemuksia pitäisi käsitellä. Unohtaako vain vaiko jotenkin asia järjestää.