Hyväksyisitkö avioliiton rikkomista jos olisi varma että rakkautemme on tarkoitettu?

Olet sairas.

Eipä ole minun asiani ottaa kantaa toisten liittoihin.

  Oletko edes kysynyt naiselta, vai oletko päätellyt tämän "pitäisi olla" teorian ihan itse? 

Minä rikoin muutama vuosi sitten oman ja toisen avioliiton nykyisen vaimon takia. Kannatti. Nyt niin ollaan niin onnellisia, että pää meinaa räjähtää.

Nuorempana olisin sanonut, että go for it, mutta en enää.

Rikoin yhden liiton, koska luulin löytäneeni onnen. Eipä se sitä sitten ollutkaan, ja erosimme. Nyt kaduttaa, että ryhdyin koko juttuun.

Ei kannata alkaa suhdekuvioihin kuin silloin jos molemmat on sinkkuja. Jos se on tarkoitettu, niin ehkä kohtaatte joskus myöhemmin eri elämäntilanteessa. Tuommoiset uuden takia erot aiheuttaa aina kitkaa.

Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa karjaa...

Tämän naisen pitää miettiä ja tehdä oma päätöksensä. Rikkomatonta ei voi rikkoa,

Ei mulla oikeasti sitä lasta ole, sanoin vaan, ettei tarvitsisi naida sinua. Usko jo, että emme sovi yhteen.

Missä tämä teidän rakkautenne on tarkoitettu?

Tiedän yhden naimisissa olevan 4 lapsen äidin, joka luulee samaa Ruotsissa asuvasta naimisissa olevasta miehestä. Hän on hämmästynyt siitä, ettei mies halua erota vaimostaan ja mennä naimisiin hänen kanssaan.

Jätin exäni, kun löysin todellisen rakkauden. Avioliiton ei pidä olla pakkovankila, jossa kärsitään.

Lol sinä ja sun nettihaaveet

Tuus jo pois äitis koneelta. Peräkammari menee kohta lukkuhun.