<<<MARRASMURUJEN TORSTAI>>>

Tänään allekirjoitetaan talokaupat ja sitten pitäisi mennä hakemaan kaikki nämä tyypilliset vakuutukset ja jne.. eli hommia riittäisi, sitten vielä viideksi töihin, heittää päälle kiiruun..

Momentti miten sohvalla sujuu? Antaako lapset sun rauhassa levätä? meillä ei oonistuisi kun nuo ovat niin äiti anna sitä äiti anna tätä ja äiti tuo teki sitä ja jne jne..toivottavasti saat levätä kunnolla.



Muksuilla kaikilla nyt joku kevät flunssa, nenä vuotaa ja yskää ilmassa.

palailen myöhemmin tittuska rv 21+4

Ei tullut kirjoitettua tänne, mutta lukemassa olin aina.Meillä päin edetään päivää kerrallan, yritän nauttia jokaisesta raskuden päivästä. Vauva liikkuu jo rv:sta 14 lähtien. Ja nyt kun hän on puolisen tuntija hilja ja liikkumatta, niin huolestun heti. Minulla viime vuonna toukokuussa vauvan potkut hävisivät rv:lla 33+3, sitten alkoi painajainen...vaavi oli kuollut...Eli anteeksi jos jatkuvasti jauhan täällä tätä, mutta kun on koko ajan pelko takaraivossa ( ehkä senkin takia kun kuolin syytä ei löytynyt, terve poika oli). Mies nauraa vain että meidän vauvasta tulee kuolemanväsynyt ja hän nukkuu ensimmäiset puoli vuotta,kun äiti hädissä jos ei tunnu liikkeet, alkaa herätellä pientä maha-asukkia. Tänään esikoinen(8v) tulee leirilta,nyt oli 3 rauhallista päivää (tyttö on kova huutamaan ja leikittämään pienempia). 6 ja 4 vuotiaat leikkivat nyt ulkona , söivät ihan itse tänään aamupalan- antavat äidin nukkua rauhassa.Nyt kun maha alkoi kasvaa, lapset odottavat innola vauvan tuloa, muta huomasin että heitäkin pelottaa, joku aika sitten 6 vuotias tokaisi : Kai tämäkin vauva kuolee...Miten tämä pää voisi sammuttaa? Huomenna käynti ä-polilla, siellä sitten on pitkä keskustelu lääkärin kanssa raskauden seurannasta( lähinnä sen takia seurataan nyt tiheammin etten pimahtaisi),pelottaa sinne mennä, verenpaine nousee heti kun yrittävät katsoa vaavin ultralla....Että tälläiset sekavat tunnelmat meiläpäin.

Kivaa kesäpäivä teille

Matushka, rv 20+3

tittuska: Onnea matkaan talokaupoille! Onkos teillä edessä muutto pitkänkin matkan päähän?



Kyllä meillä lapset antaa mun olla ja maata. Pienempi pyytää aina että äiti juostaanko (ne harrastavat sisällä juoksukilpailuja) ja ei oikein tajua, mutta isälleen nuo enemmän huutelevat ja pyytävät. Isompi, joka on kohta 4v tajuaa jo tän maakamisen. Eilen oli kuulemma isältään kysynyt että miksi äiti ei halunnut lähteä meidän kanssa Korkeasaareen, mutta ymmärsi kun kertasi taas että äiti haluaisi kyllä, mutta äidin on maata. Jos ei makaa niin tulee supistuksia ja vauva ei siitä tykkää.



Meillä mies harkitsee vakavasti työpaikan vaihtoa. Yrittäjätyyppistä hommaa olisi tulot epävarmemmat kuin nyt, mutta mies on ollut tosi tyytymätön nykyisessä paikassa. Hieman huolestuttaa, mutta onhan se tärkeää että mies on kiinnostunut siitä mitä tekee. Ja loppujenlopuksi kaikki on hyvin niin kauan kun kaikki on terveitä. Mulla ei ole mikään hinku pitää isoa taloa tai saada paljon rahaa, joten an aio kummemmin puuttua miehen ratkaisuun. Pitänee vaan varautua siihen että saatetaan olla rahallisesti tiukemmilla jonkin aikaa. Ei ole sekään kiva kun mies ei tykkään oikein nykyisestä työstään.



Seuraava äitipoli olis viikon päästä perjantaina. En millään jaksaisi odottaa. Eilen tuntui alapäässä sellaisia vihlontoja jotka on aikaisemmin liittyneet aukeamiseen, mutta ei kamalan pahasti. Pitänee jaksaa ottaa rauhallisesti. Jännä homma muuten miten aina kun uusi viikko on tulossa täyteen niin olen hyvällä mielellä ja onnellinen uudesta viikosta. Ja sitten ne viikkojen päivät +2,+3 ja +4 menee niin kamalan hitaasti. Ihmeellinen ajattelukompa. Mutta tänään hyvällä tuulella, huomenna 23 täynnä ja siitähän on enää viikko ekaan etappiin!



Kelassa oli muuten ihmeellistä toimintaa: Mies vei eilen sinne mun hakemuksen jossa liitteenä oli alkuperäinen työsoppari. Jo tänään oli postissa kirje jossa palauttivat sen! Eli ne ovat aukaisseet mun paperit jo. Erikoista!



Onko muuten tietoa että onko jossain kuvia tulevasta äitiyspakkauksesta? Vaihtuuko se kesken vuotta vai onko koko vuoden sama? Alkaa jo mietityttää että mistä me kaappi vauvan vaatteille löydetään.. Jumalattomasti tota lastenvaatetta on meille kertynyt ja jos tulokas on tyttö niin pitäisi varmaan poikien vaatteitakin käydä läpi ja pistä kiertoon.



mom rv22+6

voin hyvin samastua pelkoosi. On varmasti rankkaa. Mutta jos se yhtään lohduttaa niin pakkohan sen vauvan on nukkuakin. Ja on ihan äärimmäisen epätavallista että toistekin kävisi samoin, kun vauva oli terve. Eri asia olisi jos olisi ollut perinnölinen sairaus tms.. Ilmeisetsi istukkakin oli kunnossa jne?



Aika samanlaisia on mullakin mietteet olleet kun keskenmenoja on ollut 6. Sitä ei jaksa välillä uskoa että kaikki menisi hyvin.



Edellisen lapsen odotuksen aikaan mun yhdellä kaverilla oli sama tilanne kuin teillä nyt. Edellinen vauva (esikoinen) oli kuollut kohtuun. Saivat kuitenkin toisen lapsen ja nyt on 2v taapero.



Voimia. Ja kokeiles sokerin syömistä ja tunnin liikeseurantaa jos vauva on kovasti hiljaa- toimii ainakin täällä.



mom

Ihanaa kun helteet ovat helpottaneet. Täällä minä sairauslomalla sohvan pohjalla makailen. Selkäkipu ei juurikaan ole hellittänyt. Jalat eivät kunnolla kanna vieläkään. Vielä reilu viikko saikkua jäljellä ja sitten katsotaan taas jatkot. Olisin ihan kypsä jäämään jo kotiin. Mahakin alkaa olla jo tiellä.



Matushka: On hyvä, että raskauttasi kontrolloidaan tällä kertaa useammin. En osaa edes kuvitella miltä vauvan menettäminen noilla viikoilla voi tuntua. Onneksi nuo sikiön kohtukuolemat taitavat olla melkoisen harvinaisia sattuakseen samalle odottajalle kaksi kertaa peräkkäin.



Meillä vauva on melkoisen rauhallinen. Tunnen säännöllisin väliajoin potkuja, mutta meno rauhoittuu yöksi ja on pitkään vielä aamusellakin ihan hiljaista. Vasta aamiaisen jälkeen yleensä tunnen ensimmäiset potkut. Pikkuisella tuntuu olevan ihanan säännöllinen elämäntyyli...millaisiakohan ne skorpparilapset oikein ovat? Ei tosin, että horoskooppeihin uskon, mutta kaipa niissä jotakin totuuden siementäkin piilee. Voihan olla, että meille syntyy Jousimieskin, sillä LA on siinä rajoilla...18.11. ;-)



Eilen kävimme katsomassa meille uutta autoa. Taidamme päätyä tila-autoon, sillä uskomme, että meille se neljäskin piipero vielä suodaan, ainakin kovasti sitä tulemme yrittämään. Vaunukauppojakin olemme kierrelleet. Olen päätymässä Gessleinin Swing Fin -malliin. Onko kenelläkään kokemusta? Ainakin näytti menevän pieneen kokoon ja muutenkin vaikutti ihan laadukkaalta kankaat ja tekninen puoli...olihan niillä hintaakin...mikä on kieltämättä suuri miinus. Täällä meilläpäin Gessleinia ei myy kuin yksi liike, joka ei tullut hinnassa vastaan yhtään. Olipa sitten kyse merkistä kuin merkistä, tuntuu, että ohjehinnoista ei tingitä yhtään, vaikka miten ostaisit käteisellä. Täytyy varmaan käydä katsastamassa muiden kaupunkien vaunutarjontaa niin ikään.



Kanelisokeri 21+5

Siis kotiäidin kahvitauko ;)



Olen ajatellut ihan samaa, että miten momentti lapsesi malttavat olla häiritsemättä liiemmin äitiä. Isomman kohdalla on varmaan helpompaa, kun voi aina selittää ja hän jo ymmärtää jotenkin mistä on kyse.



matushka, kovasti toivon voimia ja iloa odotukseesi. Käyhän täällä aina ihan rauhassa purkamassa tuntojasi, jos se suinkin vain edes hetkeksi auttaa.



Minä kävin aamupissin viemässä labraan, kyllä oli yöllä pidättämistä kun yritin saada mahdollisimman pitkän tauon edelliseen kertaan. Mitenkähän pian saan tietää tuloksen.... Esikoiselle käytiin tilaan uusi sänky, isojen tyttöjen sänky, lelulaatikko ja patja. Pikkuhiljaa siis opetellaan pinnasängystä pois.



Sarafan rv 22

Tänään alkaa miehellä 5päivän loma! Ihanaa, saadaan olla yhdessä ja tehdä hääjuttuja valmiiksi. Viimeyön olin unessa taas häämekkoja kokeilemassa, tuli satoja mekkoja kokeiltua. Hassua, mut onhan se selvää että häät tulee uniinkin kun on se niin iso juttu.



Ihanaa että viime yö oli viileä! Sai nukuttua hyvin ja univelat pois :) Poika lähti jo pihalle ja mä alan vähä siivoilemaan.. sitten alan maalaamaan taulua. Mulla on elokuussa näyttely, johon maalailen akryylimaaleilla. Kesä on mennyt nopeasti kun ajattelen että n. kuukausi enää koulun alkuun. Mitenkähän sitä jaksaa sitten istua tuntikausia kovilla penkeillä.. No se on sen ajan murhe. Mulla on ollut matkaa koululle n.6km, mennessä ylämäkeä, kotiin tullessa ihanaa alamäkeä. En usko että syksyllä jaksan enään pyörällä kulkea, mutta onneksi bussejakin menee :)



Vauveli masussa liikkuu hyvin, joten uskon että kaikki kunnossa. Huomenna on neuvola piiitkästä aikaa. Saa nähdä mitä hemppa on.. En haluaisi enää syödä rautaa. Syön spartocinea ja masu ei tykkää. Painoa on varmasti tullu, mutta olen ajatellut että jos paino nousee normaali ruokaa syömällä, normaalimääriä syömällä niin sitten sen on tarkoituskin nousta! Ehtiihän sitä synnytyksen/leikkauksen jälkeen tiputella kiloja, jos niitä tulee. Pääasia että vauva voi hyvin.



En muista nimimerkkiä, jolla vauva oli kuollut masuun, mutta kaikkea hyvää sulle ja uskalla nauttia raskaudesta, vaikka varmasti menetyksen pelko ahdistaa välillä. Mulla on kuollut lapsi vaikeaan sairauteen (joka puhkesi 1-vuotiaana) ja meni pitkään että uskalsin yrittää vauvaa uudestaan. Pelko uudesta menetyksestä oli niin kova. Nyt olen tyytyväinen että uskalsin ja ajattelen ettei niin huono tuuri voi kohdata mua toista kertaa. Kyse kun ei ollut perinnöllisestä sairaudesta, kuten ei varmasti ole sunkaan kohdalla. Jos annan pelolle vallan, en osaisi nauttia tästä raskaudesta ja varmaan turhaan stressaisin vaan. Tsemppiä sulle ja toivon sydämestäni että kaikki menee hyvin!



Tittuskalle onnea talotouhuihin ja Momentille jaksamista lepäilyyn. Toivottavasti meni nimimerkit oikein, oon huono nimien kanssa.

Eilen tuli 22rv täyteen, joten saan neuvolasta kelaan paperit! Jee!



Vaavaa rv 22+1

Nyt on täällä niin synkkää ja tuulista, että voi ihan hyvällä omalla tunnolla ruokaa odottaessa kirjoitella... Meillä on ollut esikoisen kanssa ihana lomaviikko, vaikka lähinnä ollaan vain oltu kotosalla. Mutta täälläkin on keksitty kaikenlaista, juuri aamulla oltiin retkellä vintillä, pakattiin eväät ja kirjat sekä taskulamppu reppuun, rakennettiin hieno maja ja siellä sitten syötiin eväitä ja luettiin kirjoja :) Tänään vielä pitäisi käydä hakemassa aviomiehelle 5v. hääpäivälahja :) Huomenna on sellainen juhlapäivä! Uskomattoman nopeaa menee aika... Ja uskomattoman nuorina ollaan tähän leikkiin ryhdytty. Mies oli 20v. ja minä 21v. naimisiin mentäessä. Viime aikoina kun on näistä häistä ollut puhetta, niin meillä oli silloin perinteiset maalaishäät, vieraita reilut 100, pitoemäntä ruokaa laittamassa, mukavaa ohjelmaa ja kaikin puolin onnistuneet juhlat.



Masuun ei kuulu sen kummempaa, vähän on liikkeet voimistuneet ja vauveli möyrii himpun verran enemmän kuin vielä viikko sitten.



Mutta nyt katsomaan, miltä tuo ruoka näyttää!



Voimia momentille makoiluun! Ja muille murusille hyvää vointia :)



Marrastoive rv 24+4

...toinen kotiäiti =)



Momentti: voimia makoiluun! Hienoa, että lapset antavat sinun rauhassa maata. Jos meillä olisi sama tilanne, olisi päällä kaaos. Lapset ovat minussa niin kiinni, ettei makoilu onnistuisi ja mieheltä menisi hermot tunnissa, jos pitäisi suoriutua kaikesta. Sinulla on hieno mies, kun tukee ja auttaa. Toivottavasti hänkin vain saisi aikaa hengähtää ja nauttia raskaudestanne =) Kohta se 24 viikkoa on täynnä ja toivottavasti pian monta muutakin, jotta vauvanne saa mahdollisimman hyvän alun.



Matushka: Voin vain kuvitella, miten kauheaa on teillä ollut! Itse pelkään valtavasti vauvan kuolemaa kohtuun... Mutta kuten sanottu, asia on onneksi niin harvinainen, että uskon vakaasti tämän raskauden teillä menevän hyvin! Yritä iloita ja nauttia siitä. Vauvallekin lienee parempi, kun äiti on rauhallisempi. Tosin tiedän, että päätään on vaikea säätää, kun jokin siellä voimakkaasti myllää.



Tittuska: Onnea talosta =) Meillä eletään vasta sitä aikaa, kun tutkitaan talopohjia ja yritetään etsiä sopivaa, jota ei todellakaan tunnu löytyvän millään. Jospa viiden vuoden päästä meilläkin olisi uusi koti =)



Täällä oli taas villi viimeyö! Tiitiäinen päätti peuhata pitkin yötä. Ei antanut nukkua kyljellään. Ja sitten näin taas synnytysunen... Tällä kertaa *aiheena* se, ettei mies päässyt mukaan, mutta muutoin samankaltainen kuin edellinen eli hiukan aikaisessa ja tyttö. Liekö sitten niitä alitajunnan juttuja, kun jo kaksi poikaa ja en missään tapauksessa haluaisi raskautta yliaikaiseksi, sillä käynnistyksestä ei mitään mukavaa kokemusta.



Enpä muuten tiedä siitä skorpionien luonteesta, mutta ei meillä ainakaan mikään kovin säntillinen masuasuja ole. Tosin ei ole olleet aikaisemmatkaan. Nyt tosiaankin on viimeisen viikon aikana vauhti vaan kiihtynyt. m



Kohta on sämpylätaikina kohonnut ja pääsen pyörittelemään meille lämpimäisiä =)



Aurinkoista mieltä kaikille

Mulla oli tänään neuvola ja vauva kasvanut hurjasti ,ainakin kohdun mitta oli 6cm isompi kuin viimeksi reilu viikko sitten...

No toivottavasti kaikki ei ole ollut kasvua,koska painoa ei ollut tullut.

Josko kyseessä olis jokin turvotus...

Virtsanäyte oli ok ja keto aineet olivat pudonnet 0.5 kun viimeksi oli 1+.

Verenpaine taas matala 116/64 ja hemoglobiini oli laskenut 112 vaikka rautatabletteja olenkin syönyt,joten pitää ottaa jokatoinen päivä ainakin 2 kerralla ja jokatoinen päivä 1.

Sydänäänet olivat taas 140,joka on vauvalle erittäin hyvä syke.

Tällä vauvelilla ei ole ollut kertaakaan yli 145 sydänäänet,kertookohan jotain esim sukupuolesta?

Tytöitä ollut korkeemmat,mutta en muista oliko pojallakin korkea syke kun poikaa odotin...

No eipä tuota kannata alkaa arvuutteleen jos ei voi olla varma,ei ainakaan tule sitten mitään pettymyksiä.

Ruoka ei ole taas tänään pahemmin maittanut,tomaattia vaan söisin.

Kahvia ajattelin kohta keittää kun toi maha hieman reistaa,ilmeisesti noiden rautatablettejen takia.

Aamu olikin tänään muuten aivan kamala,poika ei suostunut millään mennä hoitoon,tai siis meni mutta tuli kolmesti kotio,ja sitten kun ei enään lähdetty viemään sinne 200m päähän niin poika karkasikin sinne yksin pyörällä ja soitettiin sitten että tuliko sinne,no sinnehän oli mennyt ja jäi.

Oli sanonut hoitajallekkin että nyt mä tulin hoitoon ja kiltisti ollut koko päivän siellä,eli kun ei enään lähdetty perään niin meni itse ja jäikin hoitoon.

Nyt illasta ei ole tarttenut käydä minkäänlaista tappelua pojan kanssa...

Ihmeellistä uhmailua!

Mutta nyt anna vuoron toisille jos joku vaikka vielä kirjoittais...

Joku kyseli skorppionin luonteesta.. Tässäpä analyysiä hiukan ;)





Skorpionilapsi

23.10. - 21.11.



Tyypillinen Skorpionilapsi



nauttii kunnon tappelusta ja pyrkii aina voittamaan

oppii ainoastaan henkilöltä jota pitää vahvempana

pitää ajatuksensa salassa

paljastaa helposti muiden salaisuudet

hänellä on luonnollinen kyky ymmärtää aikuisten ongelmat

korkea kipukynnys

on rakastava ja luotettava ystävä ja perheenjäsen

kostaa mikäli joku rikkoo hänen lelunsa

tietää mitä tahtoo ja pyrkii saamaan sen

epäileväinen vieraita kohtaan







Skorpionilapsen kasvatus



Skorpionilapsi on aktiivinen, älykäs ja nopea oppimaan. Hän on valtavan utelias ja kiinnostunut kaikesta, varsinkin kaikesta mystisestä ja kielletystä, joten häntä tulee ohjata varovaisesti tutustumaan ja tutkimaan mielummin asioita, jotka ovat hänelle hyödyllisiä.

Paras tapa kasvattaa Skorpionilasta on olla aina lojaali ja antaa hänelle mahdollisuus opiskella tekniikkaa, tiedettä, kirjallisuutta, urheilua tai vaikkapa mystiikkaa jos hän on siitä kiinnostunut.

Yksityinen paikka on Skorpionilapselle erittäin tärkeä; paikka missä hän saa olla rauhassa, missä kukaan ei häiritse ja hän tuntee olonsa turvalliseksi (oma huone, komero jne.).

Skorpionilapselle on tärkeää opettaa muiden ihmisten oikeudet ja tarpeet, joiden avulla hän oppii ymmärtämään myös itseään ja antamaan anteeksi sattuneet kolahdukset.



Tässä vielä skorppionin luonneanalyysi:

http://www.vaahtokylpy.net/horoskooppi/skorpioni/luonne.shtml



Mitään ei ole itsellä kerrottavaa, ens maanantaina 4D ja sitten ollaan jo paljon viisaampia =) Tarkoitus olisi mennä sen jälkeen shoppailemaan vauvakamaa =)



Susa-Juulia ja Viuhti 21+4

Pikkunen pirpana (4v) saatiin nukkumaan vasta reilu puoli tuntia sitten.

Alkanut uhmaamaan ihan toden teolla kaiken suhteen.

Kai tämä kesä alkaa ärsyttää myös noita maailman pienimpiä, kuka sitä ainaista kuumuutta jaksaa hymyssä suin.



Omassa raskaudessa ei uusia kuulumisia. Imetysunia on tullut nähtyä...

Tuossa unessa vaan koko suku piti mua ihan pipipäänä kun imetän omaa pientä vauvaani. Korvikkeita olisi pitänyt käyttää...

Aamulla olikin sitten vähän pöhkö olo...

Meidän lähisuvussa kukaan ei ole onnistunut imettämään kuukautta pidempään. En edes minä. Nyt olen ajatellut onnistuvani jos ei mitään mahdotonta estettä tule, esikoisen aikaan niitä esteitä oli vaikka muille jakaa joten oli helpompaa sitten luovuttaa ja aloittaa korvikkeet.

Sinänsä tuo suvun suhtautuminen (unimaailmassa) ei välttämättä ole väärä, saattavat he mua outona pitää jos/kun onnistun imetyksessä. Eivät varmasti ymmärrä miksi joku haluaa imettää vapaaehtoisesti vaikka korvikkeetkin on keksitty.

Suvun suhtautuminen nähdään sitten myöhemmin :D Mulle on ihan sama mitä he imettämisestäni sitten joskus ajattelevat.



Nyt en enää muista mitä muuta mun piti kirjoittaa :D joten kauniita unia kaikille!



Swehina rv 22+4