Sekundäärinen lapsettomuus
Se hetki, kun ajat autoa. Esikoinen, ainokainen, istuu turvaistuimessa ja laulaa loilottaa itse sanoittamaansa laulua. Se hetki, jolloin ylitsevuotava fyysinen suru iskee, itku meinaa tulla. Meille ei tule toista vauvaa. Ja tiedät, että kuukautiset alkoi, vaikka vatsaan ei satu. Alkoi, vaikka olit ihan varma, että rintoja aristi ja mietit alkoiko raskauspahoinvointi näin aikaisin. Ei alkanut. Ja se suru, että joku nainen, jossain, joka hetki, vanhempana kuin minä, kokee tämän surun, koko ajan, pahempana ja lopullisena, eikä hänellä ole omaa esikoista, ei ainokaista, ei ihanaa aurinkoa. Mikä minä olen toista toivomaan? Ja silti se suru pusertaa. Ja illalla se tulee, itku.
Kommentit (4)
Hei,
Anteeksi, että en ole huomannut viestiäsi. Kiitos vastauksesta.
Tämän kanssa on elänyt niin ristiriitaisissa tunnellimmassa. Nyt la 16.6. - oli itkut itketty ja kierukkaresptikin haettu, tuli kovin yllätyksenä. Niin toivon, että näin myös teillä jossain vaiheessa. Me teimme jo alkuun päätöksen, että hoitoihin ei lähdetä, ensimmäisestä aloitettiin ennen raskautta.
Keskenmeno viikolla 7. Varmistetaan viikon päästä. Ilman tätäkin kokemusta olisin elämäni voinut elää. Niin kuin varmasti kaikki muut, jotka ovat saman kokeneet.
"Jatkuva järjetön pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuu sille ainokaiselle."
Tää on niin tuttua...! Ennen tätä lapsettomuuspaskaa kun pysty tuudittautuun siihen että niitä tosi pahoja juttuja tapahtuu vaan muille, eihän mulle koskaan pitäny mitään raskaakstulo-ongelmiakaan tulla... ja miten sitten kävikään. Mitä tahansa hirveetä voi sattua kelle vaan enkä oo siltä mitenkään suojassa..
Tuttu tunne. Niin kovin tuttu tunne.
Meillä selittämätön sekundaarinen lapsettomuus, 3 IVF -hoitoa takana, 1 keskenmeno + kaavinta. Esikoinen 7 vuotta. Jatkuva järjetön pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuu sille ainokaiselle.