Miltä vauvakuume tuntuu?

Eikö kukaan osaa sanoa. :O

Hmmm, hyvä kysymys, sitä on vaikea selittää vaikka poden sitä nyt. Meillä ekaa ei kuumeiltu, tuli ihan yllärinä. Sitten kun vauva oli syntynyt ja se oli NIIIIIIN IHANA et aika pian tuli tunne et hei, lisää näitä palleroita. Tunne oli samanlainen kun odottaa jotain tosi kivaa, esim. matkaa tai et pääsee pitkästä aikaa kavereiden kanssa ulos, mutta potenssiin 100000. On tosi pliisu vertaus joo tiedän. Eli odottaa jotain hymyssä suin ja ajattelee, et jee, kohta varmaan tää ihana asia tapahtuu, en malta odottaa! Vauva, taapero, leikki-ikäinen, koululainen, mitä kaikkea tämän uuden ihmistaimen kanssa saisinkaan kokea. No me sit toista alettiin yrittää ja tuloksena vain keskenmenoja ja nyt hoidoista huolimatta negatiivisia testejä. Kuume on muuttunut raastavaksi tuskaksi ja tunteeksi, sydäntäpuristavaksi lapsenkaipuuksi. Olen keskellä sekundäärisen lapsettomuuden pahinta tunnemyllerrystä. Haluaisin ensisijaisesti sisaruksen lapselleni ja tietenkin toisen lapsen itselleni koska ne on niin ihania ja antaa niin paljon. Pelko unelman lopullisesta särkymisestä, epäonnistuminen toisensa perään, toivon ja epätoivon vuoristorata käyvät psyykeen päälle.

Voimia sinulle!

Kiitos.

Siltä, että näkee vauvoja jokapuolella ja jokaisen pienen näkeminen tuntuu samaanaikaan sydäntäsärkevältä ja mahtavalta. Oma syli tuntuu niin tyhjältä .

Mua kiinnostaisi erityisesti, että miten niillä, jotka ei välttämättä lähtökohtaisesti ole halunneet lapsia? Mistä ovat huomanneet yhtäkkiä haluavansa? Ovatko hakeneet tarkoituksella "tartuntaa" vai miten? :)

[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:38"]

Mua kiinnostaisi erityisesti, että miten niillä, jotka ei välttämättä lähtökohtaisesti ole halunneet lapsia? Mistä ovat huomanneet yhtäkkiä haluavansa? Ovatko hakeneet tarkoituksella "tartuntaa" vai miten? :)

[/quote]

MInulla ei ollut vauvakuumetta, kun saimme ekan lapsen. Ei sitä tullut vielä toisenkaan kohdalla. Mutta sen jälkeen tuli vauvakuume :D Mulla se on sellaista, että tunnen sydämmessä tuskaa, koska meille ei tule enempää lapsia. Haaveilen vauvasta, imettämisestä ja sylissä pitämisestä. Tykkään nähdä vauvoja ja mielelläni hoidan kavereiden vauvoja. Mutta se myös satuttaa :( Jos sydän saisi valita meille tulisi vielä yksi lapsi. Mutta annan järjen valita ja siinä tapauksessa meidän lapsiluku on täynnä.

8 vastaa vielä, että mies halusi lapsia ja siksi meillä on nyt lapsia. Onneksi suostuin!

8, miten sait ilman vauvakuumetta itsesi ryhtymään lapsentekoon? Mies siis halusi, mutta miten vakuutit itsesi? Täällä vähän samankaltainen tilanne...

8 vastaa. Olimme kyllä suunnitelleet, että lapsia _jossakin_ vaiheessa. Koko ajan olin siirtänyt lastenhankintaa eteenpäin ja kun vihdoin olin päätynyt omassa mielessä siihen, että vasta joskus nelikymppisenä lapsia niin mies alkoi puhumaan vakavasti lastenhankinnasta. Olin silloin 28. Päätin vain "hypätä" ja lopettaa miettimisen oikeasta ajasta :)

Mulla kun mies alkoi puhua lapsesta niin otin eron.