Lapsuudenystävän tapa ”auttaa” on huomautella ja huokailla

Että on ostettu vääränlainen talo ja siksi on sotkuista, että ei saisi olla työuraa jos on lapsia, että itse olen tyrinyt tämän ja tuon ja sen ja siksi on noin ja näin.

Teki jopa listan mikä kaikki on huonosti hoidettu (maustehyllyllä vanhaa oreganoa ja kirppisvaatteita on liikaa) jne

IKINÄ ei kiitä, kehu tai kannusta.

Puuttuu aivan kaikkeen.

Sitten itkee muille kavereille, kun en halua olla enää tekemisissä. On se kumma tosiaan.