Laihdutuksessa onnistuneet! Millä tavoin elämänlaatusi parani?

- 25 kiloa, normaalipainon alarajoilla nyt

Lenkkeilystä ym liikunnasta tullut kevyttä ja mukavaa, vaatteet istuu hyvin, vanhoja kuvia katselemalla tajuaa kuinka lihava on ollut, eikä enää halua siihen..

Teinistä asti muistan ahdistuneeni paksuista poskista, maharullista, siitä että on vaikea löytää vaatteita joita kehtaa pitää, istuessa pitää piilotella mahaa, joustofarkkujen vetoketju ei pysy kiinni yms. Tämä kaikki katosi -22kg myötä ja on löytynyt tarmoa urheiluunkin.

Jaksan paremmin, olen itsevarmempi ja voin syödä hyvää ruokaa ja joskus herkkujakin nauttien siitä ilman syyllisyyttä. Vaatteiden ostaminen on nyös huomattavastu helpompaa.

Ainiin! Itse harrastin kerrospukeutumista lihavana. Rintsikat, tiukka toppi, joka muka piti läskit kasassa. Sen päälle vasta t-paita jne. Kuinka ihanaa onkin nyt laittaa vaan rintsikat ja paita, kun ei ole mitään ylimääräistä!

AP

Tärkein. Voi pukeutua ihan miten haluaa eikä vaatevalintojasi ohjaa se millä värillä ja säkillä peittelet lihavuuttasi. Näytää 100 kertaa paremmalta farkuissa ja valkoisessa t-paidassa kuin yhdessäkään juhlavassa teltassa, ilman stressiä ja yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin! Itse harrastin kerrospukeutumista lihavana. Rintsikat, tiukka toppi, joka muka piti läskit kasassa. Sen päälle vasta t-paita jne. Kuinka ihanaa onkin nyt laittaa vaan rintsikat ja paita, kun ei ole mitään ylimääräistä!

AP

Ai kauhia tuosta tuli vanha trauma mieleen. :D Joskus yritin käyttää sellaista muka litistävää rintojen alle ulottuvaa alusasua mutta sehän aina rullautui vauhdilla mahamakkaroiden alle. -2

Ihanaa kun nykyään jaksaa paremmin vaikka mitä! Ihan erilailla jaksaa kiinnostua asioista ja ajatuskin kulkee jotenkin paremmin. 30kg lihavampana ajattelin olevani masentunut kun kaikki oli niin raskasta ja vaikeaa ja pelkkä ajatuskin ihan pienenkin homman tekemisestä uuvutti. Ihan normaali arki oli jo mulle liikaa, enkä voinut käsittää miten toiset olivat niin tarmokkaita ja aina menossa ja tekemässä. Mulla oli aina liuta tekemättömiä töitä rästissä kun mitään ei jaksanut. En tiedä mistä sain tarmoa laihduttamiseen ja kävelylenkkien aloittamiseen. Motivaatio tuli jotenkin ihan kuin tyhjästä, mutta kun aloin liikkumaan ulkona ja paino alkoi pudota, huomasin aika nopeasti positiivisen vaikutuksen jaksamiseen ja psyykkiseen vointiin. Se sitten motivoi jatkamaan. Nyt elämä on ihan erilaista! Ihan kuin olisi vuorokaudessa enemmän tunteja kun jaksan niin paljon enemmän ja oikeasti nautin ihan perus arjesta! Ja tottakai on kivaa näyttää paremmalta myös.