Isäkuukausi ahdistaa

Eikö isä ole ollut ollenkaan mukana lapsen hoidossa tähän mennessä? Onko isä lapselle aivan vieras ihminen?

Hyvää harjoitusta olisi että annat heti miehelle luvan ottaa hoitovastuuta vaikka olet paikallakin. Ei tule isäkuukausi sitten niin suurena järkytyksenä kummallekaan, ei lapselle eikä isälle.

Tottakai isä on mukana lapsen hoidossa. On ollut alusta saakka. Vastuullinen ja hyvä isä onkin, eikä mikään huithapeli, joka odottaa "pitkää kesälomaa". Mutta koska hän käy töissä, on hän väistämättä vieraampi lapselle. Isällä ja lapsella on viikoittain omia pidempiä hetkiä yhdessä, kun näen kavereitani ja harrastan. Ja melkein joka ilta töiden jälkeen käyvät ulkona kahdestaan. Välillä menee tosi hyvin ja välillä lapsi itkee valtaosan ajasta, kun olen poissa. 

Ihan järjenvastaistahan tämä huoli on mutta en voi sille mitään.

Ap

No voi herranjestas taas... kuten itsekin totesit, järjenvastaista.

Se lapsi tottuu parissa päivässä siihen, ettei äiti ole enää koko ajan läsnä. Hyvä hetki myös vieroittaa rinnasta.

Kai teillä nyt on lapselle ollut joku muukin lohdutin kuin vaan sun tissit? Pehmolelu syntymästä saakka? 

Eiköhän isä kuukausi olet nyt SINULLE tärkein kehitysaskel. Sinun on pakko antaa tilaa lapsen ja isän suhteelle ja luottaa siihen ettei lapsen tarvitse olla lähelläsi 24/7 ja silti voit olla hyvä äiti. 

luonnollista on huolehtia, se on sitä äitiyttä. Meillä on ollut isäkuukausi tärkeää aikaa niin lasten kanssa kuin parisuhteellekin. Löytyy uudenlainen tasapaino kun itse ei olekaan kotona ja joku muu huolehtii. Hyvin se menee, jännitys kuuluu vain asiaan.

mä tein esikoisen kanssa niin, että lypsin lounaalla ja sain ne talteen työpaikalla jääkaappiin.  Muiden kanssa en enää lypsänyt, pari päivää meni rinnan totTuessa. imetys kyllä jatkuu helposti. 

Hei, äidit huolehtii aina ja kaikesta, niin se vain on ;)

Ihana, että annat isälle tilaa ja aikaa tutustua lapseen; se kantaa vielä pitkälle. Muista luottaa isän hoitoon! Älä "määrää" miten asiat pitäisi hoitaa ja milloin. Äläkä kysele heti tullessasi onko vauva itkenyt paljon. Jos iskä sanoo, että hyvin on mennyt, niin luota siihen. :)

Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Minkäikäinen lapsi kyseessä?

Tässäpä toisenlainenkin mielipide: kun lapsi on niin pieni, että häntä vielä imetetään, miksi ihmeessä hoitajan pitää vaihtua?

Mielestäni silloin äidin kuuluu olla paikalla. Voisitko olla isäkuukauden menemättä toihin? Vai onko miehesi sitä mieltä, että haluaa olla ehdottomasti kahden lapsen kanssa?

Meillä mies on ollut lapsen kanssa enemmän ja siis pitempiä aikoja kahden vasta sitten kun emetys on sen sallinut. Mielestäni ihan luonnollista. Fakta vain on se, että pienempänä useimmiten lapsille äiti on se ensisijainen hoitaja monista luonnollisista syistä johtuen.

Mä en oikeasti ymmärrä näitä "eikö isä ole hoitanut lasta ollenkaan" -kommentteja. Jos lapsi on kotona äidin kanssa ja äiti on näin ollen ensisijainen hoitaja, on tosi usein niin, että lapsi on enemmän äidin perään. Meilläkin, vaikka isä on kotona töissä ja lapsi näkee isää joka välissä.

Ap, sun tuntemukset on ihan normaaleja!

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 06:37"]

Mies haluaa ehdottomasti olla isäkuukauden kotona lapsen kanssa ja minä menen töihin siksi aikaa. Tämähän on tosi hienoa tottakai. Tämä oli yhteinen päätös ja itsekin halusin, että mies kokee mitä on olla lapsen kanssa kotona. Nyt kun isäkuukausi on pian alkamassa, minua ahdistaa... 

Lapsella on aika vahva äiti-kausi meneillään. En oikein saa mennä yksin vessaankaan, kun toinen jää itkemään oven taakse. Isä ei monestikaan kelpaa leikkeihin, vaan lapsi lähtee konttaamaan minun perään. Minun kanssa jaksaa kyllä leikkiä ja puuhailla. Mietityttää miten pieni pärjää ja jaksaa pitkät työpäivät. Imetänkin vielä ja rinta on joinakin päivinä aika tärkeä lapselle. Syö kyllä tosi hyvin ja isoja annoksia. Maitoa ja maitotuotteita käyttää myös. Välillä menee koko päivä, ette puuhailultaan rintaa muistakaan mutta välillä on päiviä, jolloin tilanne on toinen ja lapsi on turhautunut ja itkuinen, jos ei rintaa saa. Tämä erityisesti mietityttää ja huolestuttaa. 

Tiedän kyllä, että lapsi ja isä pärjää hyvin ja että isäkuukausi tekee ehdottomasti hyvää heidän suhteelleen ja mieheni isyyden kokemukselle. Mutta silti huolehdin ja murehdin, koska muutos on lapselle kuitenkin tosi iso. Miten teillä muilla on pääasiallisen hoitovastuun vaihtaminen sujunut?

[/quote]Ei ollut isä kuukautta ja miksi olisi ollut koska hoidin lastani ja laitoin vasta lähes 4 v päiväkotiin. Emme olleet pelkästään neljän seinän sisällä. Kuljetin lastani eri paikoissa ja oli aikaa lapselle. Hyvähän tuosta on tullut.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 07:20"]

Tottakai isä on mukana lapsen hoidossa. On ollut alusta saakka. Vastuullinen ja hyvä isä onkin, eikä mikään huithapeli, joka odottaa "pitkää kesälomaa". Mutta koska hän käy töissä, on hän väistämättä vieraampi lapselle. Isällä ja lapsella on viikoittain omia pidempiä hetkiä yhdessä, kun näen kavereitani ja harrastan. Ja melkein joka ilta töiden jälkeen käyvät ulkona kahdestaan. Välillä menee tosi hyvin ja välillä lapsi itkee valtaosan ajasta, kun olen poissa. 

Ihan järjenvastaistahan tämä huoli on mutta en voi sille mitään.

Ap

[/quote]Mikäli vielä imetät niin älä mene töihin. Olkoot isäkin siinä semn kuukauden mutta ole sinäkin.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 07:33"]

No voi herranjestas taas... kuten itsekin totesit, järjenvastaista.

Se lapsi tottuu parissa päivässä siihen, ettei äiti ole enää koko ajan läsnä. Hyvä hetki myös vieroittaa rinnasta.

Kai teillä nyt on lapselle ollut joku muukin lohdutin kuin vaan sun tissit? Pehmolelu syntymästä saakka? 

[/quote]Mun lapsi ei tarvinnut pehmolelua. Sai niin paljon hoivaa ja syliä.

Ymmärrän sua ap, eikä ole järjenvastaista. Yleensä vauva kiintyy voimakkaimmin ihmiseen, joka on paikalla joka päivä lähes kaiken aikaa, ja kaipaa tätä ihmistä paikalle, että tuntisi olonsa turvalliseksi. Tästä tilanteesta irtaantuminen tapahtuu vähitellen, ei kertaheitolla. Me tehtiin vaihto niin, että oltiin kuukausi molemmat kotona (lapsi silloin just vuoden) ja sitten mä lähdin töihin ja mies jäi kotiin.

kuule pari viikkoa isäkuukautta niin isä on lapselle ihanin ihminen maailmassa. Enempi varmaan on kyse sun vaikeudsta luopua hoitovastuusta. Mutta luovu siitä iloisin mielin ja huolehtimatta, jos murehdit niin lapsi kyllä vaistoaa sen ja se tekee sopeutumisesta entistä vaikeampaa. 

Töihin meno on jo sovittu, eikä sitä voi perua. Odotankin kovasti sitä, että pääsen vähäksi aikaa töihin ja aikuisten seuraan, kun onhan tämä kotona olo pienen kanssa välillä vähän puuduttavaa. Ihanaa toki, että on se mahdollisuus mutta kaipaan kyllä muutakin elämää. Lapselle ja miehelle tekee varmasti todella hyvää tämä mahdollisuus olla kaksin kotona tavallista arkea elämässä. Olen ilman muuta iloinen, että mieheni haluaa sen mahdollisuuden käyttää! Miestä onkin harmittanut, kun lapsi on niin äidin perään, vaikka ymmärtää, että se kuuluu asiaan. En ole tieten tahtoen ominut lasta itselleni, vaan olen antanut miehelle mahdollisuuden ja tilaa olla sellainen isä kuin hän on. Pyrin olemaan neuvomatta ja annan miehen itse kokeilla miten haluaa asiat hoitaa. Nyt mies saa kokea minkälaista on olla kaiket päivät kotona lapsen kanssa. Sitä kun ei oikein voi kuvitella, ennenkuin kokeilee. 

Eniten tosiaan huolettaa imetys ja sen tärkeys lapselle. Imetys on jatkunut näinkin pitkälle siksi, koska se on ollut todella helppoa ja vaivatonta. Ainoa ongelma on ollut minun ajoittainen turhautuminen, kun rinta on vieläkin lapselle kovin tärkeä. Mieskin on välillä sanonut, että voisi jo vähitellen lopetella... Mutta sitten kun huomaa miten lapsi reagoi, jos en häntä rinnalle päästä, niin mieskin jo sanoo, että ei halua kiusata pientä ja että antaa vieroittua sitten kun sen aika on. Uskon ja toivon, ettei lapsi samalla tavalla rintaa kaipaakaan, jos minä en ole paikalla siitä muistuttamassa. Voihan olla, että tämä isäkuukausi on nyt alkusysäys vieroittumiselle. 

Ei kai minulla varsinaisia kysymyksiä ole, kunhan halusin päästä purkamaan ajatuksia ja kuulla muiden kokemuksia. Toivon todellakin, että lapsi tottuu uuteen tilanteeseen parissa päivässä! Se olisi helpointa meille kaikille. 

Eikös nyt kannattaisi hyvissä ajoin vieroittaa lapsi kokonaan rinnasta, ettei tule yhtäaikaa kahta isoa muutosta?

Mä pidin isäkukauden ajan vuosilomani ja oltin molemmat kotona. Sit jatkoinkin kotihoidonvapaalla, kun ei vauvat kuulu mielestäni tarhaan.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 12:31"]

Töihin meno on jo sovittu, eikä sitä voi perua. Odotankin kovasti sitä, että pääsen vähäksi aikaa töihin ja aikuisten seuraan, kun onhan tämä kotona olo pienen kanssa välillä vähän puuduttavaa. Ihanaa toki, että on se mahdollisuus mutta kaipaan kyllä muutakin elämää. Lapselle ja miehelle tekee varmasti todella hyvää tämä mahdollisuus olla kaksin kotona tavallista arkea elämässä. Olen ilman muuta iloinen, että mieheni haluaa sen mahdollisuuden käyttää! Miestä onkin harmittanut, kun lapsi on niin äidin perään, vaikka ymmärtää, että se kuuluu asiaan. En ole tieten tahtoen ominut lasta itselleni, vaan olen antanut miehelle mahdollisuuden ja tilaa olla sellainen isä kuin hän on. Pyrin olemaan neuvomatta ja annan miehen itse kokeilla miten haluaa asiat hoitaa. Nyt mies saa kokea minkälaista on olla kaiket päivät kotona lapsen kanssa. Sitä kun ei oikein voi kuvitella, ennenkuin kokeilee. 

Eniten tosiaan huolettaa imetys ja sen tärkeys lapselle. Imetys on jatkunut näinkin pitkälle siksi, koska se on ollut todella helppoa ja vaivatonta. Ainoa ongelma on ollut minun ajoittainen turhautuminen, kun rinta on vieläkin lapselle kovin tärkeä. Mieskin on välillä sanonut, että voisi jo vähitellen lopetella... Mutta sitten kun huomaa miten lapsi reagoi, jos en häntä rinnalle päästä, niin mieskin jo sanoo, että ei halua kiusata pientä ja että antaa vieroittua sitten kun sen aika on. Uskon ja toivon, ettei lapsi samalla tavalla rintaa kaipaakaan, jos minä en ole paikalla siitä muistuttamassa. Voihan olla, että tämä isäkuukausi on nyt alkusysäys vieroittumiselle. 

Ei kai minulla varsinaisia kysymyksiä ole, kunhan halusin päästä purkamaan ajatuksia ja kuulla muiden kokemuksia. Toivon todellakin, että lapsi tottuu uuteen tilanteeseen parissa päivässä! Se olisi helpointa meille kaikille. 

[/quote]

Noin iso lapsi ymmärtää kyllä että isältä ei tissiä saa, joten isältä kelpAa muunkinlainen lohtu. en usko että tuon suhteen tulee mitään ongelmaa. Jos haluat jatkaa imetystä niin pidä se vaan kuvioissa mukana, lapsi syö sitten rintaa kun sinä olet kotona. tietty jos haluat jatkossakin ettei lapsi olisi niin äidin perään niin imetyksen lopetus muuttaa tuota taspainoa aika tehokkaasti..

Muista että kun lähdet töihin niin lähde vasta sitten kun lapsi on hereillä/herätä se moikataksesi jottei lapsi ala pelätä että häviät keskellä yötä.. Meillä mä yritin esikoisen kohdalla alun jälkeen lähteä aikasin töihin jotta oisin päässy ajoissa kotiin mutta se johti siihen että lapsi alkoi herätä tuhannen aikasin ilmeisesti ehtiäkseen nähdä minut ennenkuin lähden..