Anoppi tykkää enemmän koirista, kuin lapsenlapsista
Minulla on aina ollut ihan kivat välit anoppiin, mutta viime aikoina on häirinnyt muutama juttu. Miehen siskolla on kaksi koiraa ja nämä ovat kaikki kaikessa anopille. Tässähän ei ole mitään vikaa ja ymmärrän, että toiset ovag tosi eläinrakkaita. Mutta jos olemme kaikki koolla ja minun lapset haluavat kertoa jotain mummolle, niin heidät hätistetään pois häiritsemästä, että anoppi voi täysillä keskittyä koiriin. Olenkin lapsia joutunut ohjeistamaan, että eivät mene juttelemaan mummolle, silloin kun koirat on paikalla. Vaikka itsekin eläinrakas olen, niin tämä on jotenkin niin outoa etten ymmärrä. Koirien paikalla ollessa anoppi saattaa jopa verrata koiria lapsiini. Jos minun 3v vähän kitisee, kun ei ole mitään tekemistä tai päiväuniaika on tulossa, niin anoppi saattaa sanoa, että kyllä nuo koiratkin osaa olla vaikka ei mitään tekemistä ole. En enää mene kauhean mielelläni mieheni vanhempien luokse käymään.
Kommentit (11)
Mun anoppi tykkää osasta lapsenlapsista enemmän kuin toisista ja näyttää sen.
Tosiasia on valitettavasti, että yleensä koirat osaavat käyttäytyä paremmin kuin lapset. Vaikka luulisi koiran tapakasvatuksen olevan vaikeampaa kun se on älykkyydeltään kaksivuotiaan tasolla.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin pidän itsekin karvaisista ”lapsenlapsista” karvattomia enemmän. Koitan olla näyttämättä sitä. Jollain lailla ihailtavaa, että anoppisi toimii kuten itse haluaa, kun itse en uskalla. Ymmärrän toki harmistuksesi asiasta.
Ihan asiallisesti kysyisin, että mikä tässä on niin ymmärrettävää? Onko teistä siis ok verrata lasten käytöstä koiriin ja käskeä 3v lapsi pois, vaikka olisi halunnut näyttää mummolle löytämänsä voikukan? Minusta sellainen käytös vaan ei ole normaalia, eikä asiallista. Jos anoppi jatkaa noin niin eipä ne lapsetkaan isompanakaan halua mummolaan. Tosin se nyt ei taida tätä mummoa edes häiritä.
Ap.
Koirat on kivempia kuin lapset.
Johtuisko siitä?
Niin? Mäkin vihaan kakaroita ja tykkään koirista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallisesti kysyisin, että mikä tässä on niin ymmärrettävää? Onko teistä siis ok verrata lasten käytöstä koiriin ja käskeä 3v lapsi pois, vaikka olisi halunnut näyttää mummolle löytämänsä voikukan? Minusta sellainen käytös vaan ei ole normaalia, eikä asiallista. Jos anoppi jatkaa noin niin eipä ne lapsetkaan isompanakaan halua mummolaan. Tosin se nyt ei taida tätä mummoa edes häiritä.
Ap.
Vaikea sanoa olematta tilanteessa, mutta ei kai ole myöskään ok opettaa, että lapsi saa keskeyttää aina mummon tehdessä jotain (olis se sitten koiran rapsutus tai haravointi).
Ehkä on parempi että ei vie lapsia anoppilaan, se ei ole mikään välttämättömyys, että lapsetkaan haluaisivat sitä. Ehkä hän väsyy ihmisiin helposti ja pitää koiria lapsina. Jos kumppanisi voisi yksin vierailla siellä mieluummin tai soitella, kuin että perheenä menette. Jos anoppia kiinnostaa lapset kyllä hän ilmaantuu itse jonnekin ilman koiria.
Ketään ei voi pakottaa tykkäämään lapsista, muttei anopin sitten myöhemmin tarvitse ihmetellä miksei lapsenlapset soittele. Mummona en itse ymmärrä jos tosiaan on 3v lapsi häädetty pois häiritsemästä. Eihän sen ikäinen vielä edes ymmärrä mikä on häiritsemistä ja voikukan esittely nyt on hyvin viatonta. Eipä tuossa oikein mitään voi tehdä muuta kuin hyväksyä, että mummo ei vaan halua olla lastenlasten kanssa.
Oonkohan mä sun anoppi? Kuulostaa hauskalta.