Lue keskustelun säännöt.
Lapsen harrastuksesta, mitenköhän ITSE selviän tästä
29.05.2013 |
Erään aikakauden loppu. Teini-ikäinen ilmoitti haluavansa lopettaa syksyllä harrastuksen, jota on harrastanut jo 8-vuotiaasta asti.
Itsekin olen elänyt harrastuksen mukana, toiminut kuljettajana, kannustanut kentän laidalla, auttanut, osallistunut. Nyt se loppuu?
Tietenkin teini saa lopettaa, siitä ei ole kyse, mutta tuntuu yllättävän haikealta! Hän oli jo hyvä harrastuksessa.
Onneksi laji on sellainen, että jos lapsi tulee katumapäälle, niin sitä voi jatkaa ihan milloin vaan, puolen vuoden päästä, viiden vuoden päästä... Ei puhuta mistään kilpatason harrastuksesta mistä putoaa heti kelkasta jos ei treenaa monta kertaa viikossa. Harrastuksena se on vielä kallis, joten minun sietäisi olla iloinen.
Ja vielä itse asiassa teini haluaa harrastaa enemmän toista harrastustaan, tavoitteellisemmin ja treenata useamman kerran kerran viikossa. Hän on hyvä myös tässä harrastuksessa, kehittynyt nopeasti, korkea motivaatio..
Emmä tiedä mitä tässä haikeana vetistelen, lapsihan tekee järkevämpiä päätöksiä kuin mihin äiti pystyisi.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samat ajatukset - eri syistä: oma 8-vuotias aloitti nyt innokkaana futiksen ja luulin, että poika aloitti harrastuksen, sepä kiva. Vuosimaksu (useampi satanen) maksettiin. No, eipä aikaakaan, kun alkoi sähköposti paukata harkka-aikataulua ja sen muutoksia, turnauksia, talkoovuoroja.... yhtä äkkiä koko perheen pitäisi harrastaa, kuljettaa ja talkoilla. Etenkin tämä alkukesä on ollut yhtä futista koko perheelle. Mä olen aivan ihmeissäni. Luulin, että minä maksan ja poika harrastaa pari kertaa viikossa. Nyt ollaan jossain ihme harrastushurlumheissä, johon mulla ainakaan ei ole aikaa eikä halujakaan! Itse teen vaativaa työtä, johon kuuluu myös mm. päivystyksiä. Mies tekee osittain matkatyötä eli on 2-3x/vko pois kotoa. Olisi hyvä ehtiä joskus harrastaa itsekin jotain mutta nyt...lapsi harrastaa - miten itse selviän tästä?