Kerro parisuhteesta, jossa rakkaus ei riittänyt
Omassa suhteessani alkaa näyttää siltä, että ihan oikeasti se ei aina riitäkään että rakastaa. Kun ollaan liian erilaisia arvomaailmoja myöten.
Kommentit (3)
Luulin, että rakkaus kestää ihan mitä vaan. Siksi otin mieheni takaisin uskottomuuden jälkeen, kun näin, että hän oli rakastunut minuun uudelleen. Mutta ei se ollutkaan poikkeus vaan sääntö: mieheni rakkaus oli sellaista, että hänen piti saada säännöllisin väliajoin uusi kohde rakastumiselle. En lopulta jaksanut olla se, johon hän on rakastunut vain joka toinen kerta. Ymmärsin, että hän on koukussa rakastumisen tunteeseen, niihin endorfiineihin, samalla tavalla kuin hänen vanhempansa olivat koukussa alkoholiin. Erohan siitä tuli, mutta vaikea molemmille, koska rakastimme edelleen.
Minäkin sanoisin, että rakkaus yksin ei riitä koskaan. Aina tarvitaan kaveriksi tahto rakastaa tai edes yrittää rakastaa, molemmilla. Joskus on vaikea tahtoa jos arki ei toimi syystä tai toisesta ja joskus käsitys rakkaudesta eroaa aika paljon. Se, että toinen tahtoo, ei riitä.
Rakkaus ei riitä ikinä. Pitää olla muutakin. Avioliitto ei ole pelkkää ruusunpunaista rakkautta.