En tiedä uskaltautuisiko yrittämään kolmatta lasta..

Haaveena ollut aina kolme lasta ja kotiinkin mahtuisi. Mutta meillä ollut erittäin raskaat vauva- ja pikkulapsiajat. Nyt lopultakin alkanut helpottamaan, vaikka hulinaa toki vilkkaiden leikki-ikäisten kanssa riittää ja hermot monesti kireälläkin. Silti huomaan, että vauvakuume puskee varovasti päälle. Toisaalta ajattelen, että kestäisinkö minä enää uusia valvomisia, vauva-ajan huolia ja miten parisuhteen kävisi: ollut välillä todella tiukkaa ja oltu eron partaallakin hermojen kiristyttyä valvomisista ja koliikeista. Toisaalta taas mietin, jos kolmanteen osaisi suhtautua rennommin. En tiedä... Onko perhe tässä vai vieläkö toivoa. Mieskin vähän kahden vaiheilla, samoja ajattelee kuin minä.