Lue keskustelun säännöt.
Kuulumme kirkkoon, mutta ahdistaa ajatus, että lapsella on oppiaineena uskonto.
22.05.2013 |
Emme siis miehen kanssa usko mitenkään jumalaan, mutta roikumme kirkossa kiinni lähinnä suvun velvotteista (pappissuku) ja perinteistä johtuen.
Tämä ei minua haittaa pätkän vertaa, mutta nyt kun esikoinen on lähdössä kouluun, minua ahdistaa ajatus siitä, että opettaja opettaa Raamatun asioita täytenä totena lapselleni.
Minä vuonna se uskonto taas alkaakaan...? Ei kai sentään heti ekalla? Täytyy varmaan laittaa lapsi elämänkatsomukseen eikä uskontoon. Mitenkähän vaan kylän pikkukoulussa tuokin opetus on hanskassa...
Kommentit (56)
Meillä lapsi on nyt ekalla luokalla ja olen oppinut että täällä Espoossa ET-ryhmät ovat todella pieniä.
Eli suurin osa todellakin opiskelee uskontoa. Ennakkoon kuvittelin että olisi ainakin kolmasosa jollei puolet ET-tunneilla...
Harmillista että tunnustuksellista uskontoa pitää opettaa julkisissa kouluissa. Parasta olisi että opetettaisiin laajasti tapatietoa ml. uskonto maailmalta. Mutta kai Paavalin tekojen kertaaminen on niin tärkeää, että siihen pitää käyttää kaikki resurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:00"]
Mun lapsi on 3-luokalla ja uskonnon opetusta on 2 viikkotuntia eli yhtä paljon kuin esim englannin kieltä. Ovat käyneet läpi vanhan testamentin kertomuksia ja niitä on opetettu ihan tositapahtumina. Itse sitten olen lapsen kanssa kotona jutellut asiasta ja kertonut, ettei vanha testamentti todellakaan perustu todennettaviin historiallisiin tapahtumiin. Minusta on ollut hyvin hämmentävää huomata, ettei uskonnon opetus ole tältä osin mennyt lainkaan eteenpäin omista ala-asteajoistani.
1-2 luokilla uskonnonopetukseen sisältyi paljon hyvää, yleista sisältöä kaveruudesta, ystävyydestä ym. yhdessä olon taitoja.
[/quote]
Jotain uskonnon tapaista hömppäainetta 2 tuntia ja kielistä tärkeintä yhtä paljon!!!
Mitä resurssien tuhlausta.
Opetan uskontoa alakoulussa. Aiheet ovat arkisia ja ystävyyteen, perheisiin, kirkkovuoden juhliin liittyviä. Tunneilla paljon keskustelua ja lapset tuovat usein esille epäuskonsa. Vastaan siihen, että jokainen saa itse pohtia asioita ja päättää mikä tuntuu oikealta ja mihin haluaa uskoa. Kerron kristinuskosta ja miten kristityt ajattelevat Jumalasta, mutta en koskaan väitä, että se olisi ainoa tai lopullinen totuus, tai kaikkien mielestä näin ja että itsekin olen elämäni aikana vaihtanut mielipidettäni asioista. Raamatusta kerron, että se on monen ihmisen kirjoittama, aikojen kuluessa moneen kertaan käännetty ja tulkittu kirja, ja että täynnä vertauskuvia.
Vaikka ei uskoisi, niin hyvää yleissivistystä on tässä maassa tietää kristinuskon perusasiat, niin moneen asiaan se kuotenkin taustalla vaikuttaa. Toivottavasti olet tyytyväinen uskonnon opetukseen ja lapsesi saa hyvän opettajan. Ja opettajan kanssa voi keskustella tapaamisessa myös tästä!
Olin itse uskonnonopetuksessa ala-asteella 90-luvulla, vaikken ole koskaan kuulunut kirkkoon. Muistan elävästi, kuinka tunnillamme oli kerran sijainen, joka sanoi: "Kaikki mitä Raamatussa kerrotaan on totta. Kaikesta löytyy todisteita". Aloin miettimään kuulemiani tarinoita Nooan arkista ja vedenpaisumuksesta, enkeleistä ja puhuvista puskista ja ajattelin mielessäni: No, ei todellakaan ole! Suorastaan vihastuin, kun huomasin kuinka meitä yritettiin aivopestä uskomaan valheita. Olen siitä alkaen (olin 9 v.) ollut tietoisesti ateisti ja kaikki, mitä olen myöhemmin uskonnoista oppinut on vain tukenut kantaani.
Minua taas ahdistaa se uskonnon opetus ihan muista syistä:
Olen huomannut, että lasten opettajien tietämys uskonnollisista asioista, teemoista ja ilmiöistä on hyvin suppea. Ovat mm. kertoneet, että kukaan uskova kristitty ei hyväksy homoja, koska Raamattu sanoo niin. Muslimeista ovat kertoneet, että _kaikki_ muslimitytöt käyttävät huivia ja että jo pienet, alle kouluikäiset lapset paastoavat. Itse ovat ateisteja. Tällähän ei sinänsä ole väliä, mutta kun ylpeilevät lähinnä sillä, että he eivät ole yhtään kiinnostuneita uskonnon opettamisesta.
Lähes aisaan kuin asiaan, kertovat kristittyjen uskovan Raamatun täysin sanatarkasti. Kun sitten joskus lapsi on kertonut esim. jonkin historiallisen/kulttuurillisen seikan, jolla tiettyjä tekstejä voi paremmin ymmärtää, niin opet eivät ole edes kuunnelleet. Jatkaneet vain sitä oma hapatustaan, että kristityt ovat tyhmiä, kouluttamattomia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla se alkaa. Teidän täytyy nyt oikein miettiä miksi kuulutte kirkkoon. Miksi kuulua jos se ei ole maailmankatsomuksenne?
Meidän peräkylän koulussa kiusattiin niitä, jotka opiskelivat tätä elämänkatsomustietoa. He olivat niitä outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa heti ekalla ja ette voi valita elämänkatsomustietoa, jos lapsi kuuluu kirkkoon.
Koulun uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 22:19"]
Meidän peräkylän koulussa kiusattiin niitä, jotka opiskelivat tätä elämänkatsomustietoa. He olivat niitä outoja.
[/quote]
Siinä taas nähdään uskovaisten "lähimmäisenrakkaus"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisko joku sanoa millaista on uskonnon opetus ala-asteella? Ite en enää muista.
Mitä tarkoittaa ei tunnustuksellista?
Miten niin ei voi valita elämänkatsomusta jos kuuluu kirkkoon?
Tää on just tätä mitä en vaan voi ymmärtää. Kuulutaan kirkkoon, mutta ahdistutaan kun joku mainitsee sanan Raamattu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eikö lapsen voi erottaa :D Itsekin mietin vähän samaa, tai oikeammin sitä, että sitten jos/kun lapsi itse isompana haluaa irrottautua ussan opetuksesta, niin pitääkö ottaa hänet pois kirkosta. Toisaalta taas olisi hyvä käydä ripillä siltä varalta, että haluaa mennä naimisiin kirkossa. Vai tarvitaanko sitäkään enää kirkkohäihin? Eikö parit vihitä nykyään melkein aina muualla?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 22:26"]
Tää on just tätä mitä en vaan voi ymmärtää. Kuulutaan kirkkoon, mutta ahdistutaan kun joku mainitsee sanan Raamattu..
[/quote]
No on sillä kirkolla muutakin merkitystä esim. minulle kuin uskonto jota se edustaa. Esim.kodistani saatu perinne olla kirkon jäsen, koska kirkko tekee kuitenkin yhteiskunnallisesti hyviä asioita. Enkä mä kirkon Raamattu-puheista ahdistu, nyt oli kyse koulusta. En ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 22:23"]
Osaisko joku sanoa millaista on uskonnon opetus ala-asteella? Ite en enää muista.
Mitä tarkoittaa ei tunnustuksellista?
Miten niin ei voi valita elämänkatsomusta jos kuuluu kirkkoon?
[/quote]
Uskonnonopetus on varmasti muuttunut paljon omista kouluajoistani, mutta ainakin meille 90-luvulla opetettiin Raamatun tarinoita totena. Muut uskonnot, nekin kristinuskon näkökulmasta, käsiteltiin vasta yläasteella. Opetustapa riippuu varmasti paljon opettajasta.
Tunnustukseton uskonnonopetus tarkoittaa, että tunneilla ei varsinaisesti tunnusteta uskoa, vaan se sopisi ainakin teoriassa kaikille. Käytännössä "oman uskonnon opetus" on samaa paskaa eri paketissa.
Ja tosiaan, kirkkoon kuuluva ei voi valita elämänkatsomustietoa, mutta kirkkoon kuulumaton voi valita joko et:n tai uskonnon. Näin se on. Kun mahdollisimman moni toisinajattelija eroaa kirkosta, näille asioille ehkä joskus tapahtuu jotakin.
Me olemme eronneet kirkosta lähinnä taloudellisista syistä ja oikean uskon puutteesta. Meillä ei siis ole kristinuskoa vastaan mitään, mutta se ei ole meidän juttumme. Jos kirkollisveroa ei olisi ollut, olisimme olleet tyytyväisiä kirkon jäseniä vielä pitkään. Meillä on kaksi lasta, jotka on kastettu ja he kuuluvat yhä kirkkoon. Itse erosimme, kuin kuopus oli kastettu.
Nyt molemmat lapset ovat koulussa (2. ja 5 luokka). Vähitellen uskonto on alkanut aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia enemmän. Koulussa opetetaan raamatun kertomukset totena. Minusta tämä on käsittämätöntä, kun ottaa huomioon, että uskonnon opetus ei saa olla tunnustuksellista. Lisäksi ärsyttää, että uskonnosta pidetään kokeita ja niissä pitää hallita raamatun kertomuksia.
Toinen asia on, että uskonnossa ei esitetä vaihtoehtoja. Kun aiheena oli esim. avioliitto, ei sanallakaan mainittu, että siviilivihkiminenkin on olemassa vaihtoehtona kaikille tai samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa.
Nyt on käynyt mielessä, että pitäisikö lapsetkin erottaa kirkosta. Asumme maalla, ja täällä ei ole laadukasta elämänkatsomustiedon opetusta tarjolla (pieni koulu). Lapset eivät periaatteessa tiedä, että me emme kuulu kirkkoon. Emme ole sitä mainostaneet kenellekään. Emme varmaankaan erota lapsia kirkosta, mutta vanemman tullessa rippikouluikään kehoitamme häntä miettimään, mitä hän haluaa. Jos hän haluaa mennä rippikouluun, niin se on ok, mutta esitämme kuitenkin vaihtoetoja asialle.
Yhteenveton voin siis todeta, että koulun uskonnon opetus ottaa minua päähän; senkin ajan voisi opettaa vaikka matematiikkaa. Uskonnolle riittäsi kymmenen tuntia vuodessa. Tällöin voitaisiin keskittyä kristillisiin arvoihin ja erilaisiin uskontoihin.
eli siis ei tunnusteta uskoa = ei rukoilla ja lausuta isä meidän? Kuuluuko tunnustukseen jotain muutakin vielä?
Mut joo, eiköhän siellä kuitenkin opeteta totena, että jeesus nousi kuolleista ja puhdisti sinutkin synneistä. Onko tuo nyt oikeesti asiallista opetusta valtion koulussa? Kirkon koulut erikseen niinkuin muuallakin maailmassa pliis.
Miten muuten pohjoismaat ja muu eurooppa tässä asiassa? Kuuluuko ev lut tai maan muu pääuskonto valtion opetuksen piiriin?
Onko joku siirtänyt lapsensa uskontotunnilta ET-tunnille?
Miten se tehdään?
Miten siirto meni sinun, lapsen ja koulun näkökulmasta?
Itse olen lukiossa eikä ikinä ole opetettu raamatun kertomuksia totena! Samalla periaatteella käytiin uskontoa kuin kalevalaa. Verrattiin muihin tarinoihin ja opiskeltiin mitkä ovat eri uskontojen pääpiirteet. Eräs uskonnonopettajani ei edes kuulunut kirkkoon.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:53"]
Opetan uskontoa alakoulussa. Aiheet ovat arkisia ja ystävyyteen, perheisiin, kirkkovuoden juhliin liittyviä. Tunneilla paljon keskustelua ja lapset tuovat usein esille epäuskonsa. Vastaan siihen, että jokainen saa itse pohtia asioita ja päättää mikä tuntuu oikealta ja mihin haluaa uskoa. Kerron kristinuskosta ja miten kristityt ajattelevat Jumalasta, mutta en koskaan väitä, että se olisi ainoa tai lopullinen totuus, tai kaikkien mielestä näin ja että itsekin olen elämäni aikana vaihtanut mielipidettäni asioista. Raamatusta kerron, että se on monen ihmisen kirjoittama, aikojen kuluessa moneen kertaan käännetty ja tulkittu kirja, ja että täynnä vertauskuvia.
Vaikka ei uskoisi, niin hyvää yleissivistystä on tässä maassa tietää kristinuskon perusasiat, niin moneen asiaan se kuotenkin taustalla vaikuttaa. Toivottavasti olet tyytyväinen uskonnon opetukseen ja lapsesi saa hyvän opettajan. Ja opettajan kanssa voi keskustella tapaamisessa myös tästä!
[/quote]
En pidä kirkkohistorian osaamista minkään sivityksen merkkinä. Oma lapsi on etuoikeutettu kun saa käydä ET:tä 3 hengen pienryhmässä. Ei turhia vuposilukujen, ukkojen nimien tai satujen ulkoaopettelua. Joulukirkon aikana leipovat ja seurakunnan aamunavausten aikana päsevät tietokoneluokkkaan
Mun lapsi on 3-luokalla ja uskonnon opetusta on 2 viikkotuntia eli yhtä paljon kuin esim englannin kieltä. Ovat käyneet läpi vanhan testamentin kertomuksia ja niitä on opetettu ihan tositapahtumina. Itse sitten olen lapsen kanssa kotona jutellut asiasta ja kertonut, ettei vanha testamentti todellakaan perustu todennettaviin historiallisiin tapahtumiin. Minusta on ollut hyvin hämmentävää huomata, ettei uskonnon opetus ole tältä osin mennyt lainkaan eteenpäin omista ala-asteajoistani.
1-2 luokilla uskonnonopetukseen sisältyi paljon hyvää, yleista sisältöä kaveruudesta, ystävyydestä ym. yhdessä olon taitoja.