Miten te jaksatte olla naimisissa?

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Samanlaista tää elämä on kuin aiemmin avoliitossa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 20:41"]

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Samanlaista tää elämä on kuin aiemmin avoliitossa.

[/quote]

Meinasin sanoa samaa. Ei tämä tosiaan ole mitenkään erilaista kuin avoliitossa oleminen.

Mitä jaksamista siinä on?

ihan hyvin, matkustellaan, vietetään lomaa ympäri vuoden, joka vuosi, kuinka sä jatsat käydä töissä ?

JAKSAT? HAhaaa. Ihan kuin se olisi jotain suorittamista aamusta iltaan. En ole naimisissa mutta jos olisin niin JAKSAISIN kyllä=)

Minä olen eronnut ja itseasiassa hyvin tyytyväinen siitä. Olenkin miettinyt, että miten ihmeessä jaksoin olla naimisissa ja vääntää kaikista asioista miehen kanssa:-) Eli ymmärrän pointin.

En tiedä, olen niin kyllästynyt mieheeni ettei vallan tosikaan. Siksi kysyin.

ap

Hyvin koska tiedostan sen ettei ole sellaista parisuhdetta jossa intohimo, huuma jne pysyisi loputtomiin. Hyvä parisuhde on enimmäkseen ystävyyttä, toisen kunnioittamista, läheisyyttä, hellyyttä jne. Välillä on kausia jolloin puolison naama ärsyttää eniten maailmassa, niinä hetkinä on hyvä huomioida että minulla itsellä on nyt jokin kriisi menossa. Esim. peilistä tuijottaa naama joka vanhenee koko ajan, tätäkö tää loppuelämä on, yhtä ja samaa arkea, oispa mukava tuntea alkuhuumaa uudessa suhteessa.... Niiden vastapainona on kausia jolloin se sama puoliso saa sydämen tykyttämään kuin suhteen alkuaikoina, tekisi mieli vain istua vieressä ja rutistaa lujasti, seksiäkin on usein.

Tässä kaikessa auttaa että puoliso on hyvä ja luotettava ihminen, sellainen jonka tukeen voi luottaa niinä hetkinä kun itsellä on vaikeaa.

Hyvin. Tämä on paras tapa elää.

Jaksan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Toki joskus ärsyää niin minua kuin miestäkin, mutta ei se haittaa, meillä on mukavaa yhdessä. Hauskaa ja ihanaakin oikeastaan. 

Se kai tässä onkin parasta, kaikki tunteiden kirjot; rakkaus, ärsytys, tykkääminen, himo, inho, vitutus, välittäminen, välinpitämättömyys..Ne kaikki ovat hyväksyttyjä ja oikeita tunteita tässä. Ei tarvitse pelätä toisen lähtemistä kun tietää että nuo KAIKKI tunteet kuuluvat avioliittoon (ainakin pitkään sellaiseen) ja vuorottelevat vuosien saatossa meillä molemmilla. =)

Yhdessä vuodesta -91, naimisissa vuodesta -97, olen 39v =)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 21:31"]

Jaksan erinomaisesti, kiitos kysymästä! Toki joskus ärsyää niin minua kuin miestäkin, mutta ei se haittaa, meillä on mukavaa yhdessä. Hauskaa ja ihanaakin oikeastaan. 

Se kai tässä onkin parasta, kaikki tunteiden kirjot; rakkaus, ärsytys, tykkääminen, himo, inho, vitutus, välittäminen, välinpitämättömyys..Ne kaikki ovat hyväksyttyjä ja oikeita tunteita tässä. Ei tarvitse pelätä toisen lähtemistä kun tietää että nuo KAIKKI tunteet kuuluvat avioliittoon (ainakin pitkään sellaiseen) ja vuorottelevat vuosien saatossa meillä molemmilla. =)

Yhdessä vuodesta -91, naimisissa vuodesta -97, olen 39v =)

[/quote]

Ihan totta mitä sanot. Hyvään parisuhteeseen kuuluu se että voi näyttää ne negatiivisetkin tunteensa ja puoliso antaa tilaa kokea niitä. Puoliso ymmärtää ettei se vitutus ole aina hänen syynsä, vaikka monesti purkaantuukin juuri puolisoon. Ihan niinkuin lapsikin uskaltaa purkaa ikävänsä ja suuttumuksensa äitiin ja isään koska tietää tämän olevan järkkymätön kallio.

9

Hyvin jaksan. Ollaan oltu 17v naimisissa ja vieläkin olen tajuttoman rakastunut mieheeni. Ja kai mieskin minuun, kun tulee useasti rutistaaman minua ja sanoo, että rakastaa minua niin, että sattuu.

Rakkaudettomassa avioliitossa en jaksaisi olla. Mutta liitto, missä on upeaa seksiä ja mies, jota rakastan intohimoisesti, on liitto, mistä ei saa edes tarpeekseen. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 20:50"]

En tiedä, olen niin kyllästynyt mieheeni ettei vallan tosikaan. Siksi kysyin.

ap

[/quote]

no, yh:na vasta onkin jaksamista:) Jos mies tylsistyttää niin pitäiskö sun alkaa elää omaa elämää? Ei ole toisen vastuulla tylsyys tai tylsyyttömyys

Hyvin. Ainakin tämä sinkkuajat voittaa jos sitä tarkoitat.

Muakin kyllästyttää mieheni ihan tajuttomasti, mutta jaksan olla naimisissa kun katselen miehen touhuja lasten kanssa - tämän perheen kokonaisonnellisuus laskisi jos en enää jaksaisi olla naimisissa.

Eikä tätä voi edes ajatella itsensä uhraamisena, sillä vaikka ilman miestä eläminen ehkä nostaisi sinänsä minun onnellisuuspisteitäni, lasten menetyksen katseleminen vierestä varmasti laskisi minun omaakin onnellisuuttani, joten en usko että siinä lopulta kukaan voittaisi.

Meillä on huonohko muttei mitenkään tuhoisa avioliitto.

Hyvin jaksan, kiitos kysymästä. Mieheni on hyvä, hellä ja kohtelias ja lisäksi erinomainen isä lapsellemme. Takanani on myös erittäin huono avioliitto ja tarpeeksi monta ypöyksinäistä sinkkuvuotta, joten tiedostan oikein hyvin, että elämäni on nyt ihanaa, ja osaan olla siitä kiitollinen.

Sulla on ap väärä mies tai sitten sä olet väärä nainen. Hyvin sujuu täälläkin kiitos kysymästä.