Miksi sana "kokouksen" tavutetaan niin pöllösti?

Vaihtoehto ko-kouk-sen on myös oikein.

Varmaan siksi, että us on johdin.

Jokaisen konsonantti+vokaali -yhdistelmän edellä on tavuraja. Esimerkiksi pa-ta, kos-ki, kään-nös, kars-ta.
Kahden eri vokaalin välissä on tavuraja, jos ne eivät muodosta diftongia. Esimerkiksi la-ot, hau-et.
Yhdyssanoissa kukin yhdysosa tavutetaan erikseen kuten itsenäinen sana, ja yhdysosien välissä on siis aina tavuraja. Esimerkiksi ka-tu-o-ja, yh-dys-o-sa.

Säännöistä ensimmäinen ja kolmas ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia, mutta toisen soveltamiseksi on tiedettävä, milloin peräkkäiset vokaalit muodostavat diftongin ja milloin eivät. Suomen kielessä diftongeja ovat yleensä kaikki vokaalisoinnun sallimat i-, u- ja y-loppuiset vokaaliparit (ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, ou, eu, iu, ey, iy, äy, öy) sekä uo, ie ja yö. Muut vokaaliparit ovat vokaaliyhtymiä, eli sisältävät tavurajan.

Vokaaliyhtymä vai diftongi?

Vokaaliparien diftongisuus on joskus horjuvaa. Vaikka kaksi vokaalia voisivatkin muodostaa diftongin, niiden välillä säilyy toisinaan tavuraja jos ne joutuvat vierekkäin astevaihtelun takia. Esimerkiksi laki-sanan taivutusmuoto lait voidaan lausua joko yksi- tai kaksitavuisena (lait tai la-it). Toisaalta sanassa laita vokaalipari ai on ehdottomasti diftongi (lai-ta). Muita esimerkkejä: hau-ta-us tai hau-taus ja ta-us-ta tai taus-ta mutta aina sau-na, ar-peu-tu-a tai ar-pe-u-tu-a mutta aina peu-ra. Nykykielessä suuntaus lienee lausua nämä yhä useammin diftongisina. Tämän tyyppisissä tulkinnanvaraisissa tapauksissa on paras vain luottaa omaan kielikorvaansa ja tavuttaa niin kuin parhaalta kuulostaa.

Tavuraja monen vokaalin ryhmissä

Kolme tai neljä peräkkäistä vokaalia eivät milloinkaan voi kuulua kaikki samaan tavuun. Yleensä tavuraja on toisen ja kolmannen välissä: ai-e, kiu-as, muu-an, vaa-at, lii-oin, ai-oin. Poikkeuksia ovat tapaukset, joissa ensimmäinen ja toinen vokaali eivät voi muodostaa diftongia (a-si-oin). Jos vokaalijono on syntynyt konsonantin poistuessa välistä astevaihtelun takia, tavuraja pysyy kadonneen konsonantin paikalla: ha-ku > ha-uis-ta, mutta hau-ki > hau-is-ta.