Aion kieltäytyä perinnöstä. Muita ?

Ei perinnöstä voi kieltäytyä, jos on ulosotossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei perinnöstä voi kieltäytyä, jos on ulosotossa.

Voi kieltäytyä

Sinulla ei ole lapsia?

Miksi et halua maksaa velkojasi? Kenen ne pitäisi maksaa, jos sinä et maksa niitä?

Hätkähdyttävä tapa ajatella. 

Jos kieltäytyy perinnöstä, niin silloin sieltä ei saa esineitäkään mukaan. Siis virallisesti.

Isäni ja veljiensä omistavat puoliksi omilta vanhemmiltaan perimänsä asunnon. Toivon, että isä älyäisi tehdä paperit, että pikkuveljensä perii isän osuuden tuosta. Mutta en oikein voi ottaa tuota puheeksi. Kumpa olisi tehnytkin, mutta ei vaan olisi kertonut minulle. Oma tilanteeni on sekava ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen, että en tulevia perintörasitteita siihen lisäksi kaipaisi. Elän myös toivossa, että asunto myydään ennen kun on tarvetta perinnönjaoille, mutta näin tuskin käy. En siis kaipaa mitään perintöä, vain asioiden sujuvuutta, enkä yhtään uusia vaikeuksia.

Olen harkinnut, että kieltäytyisin aikanaan. Tulossa olisi 100-150 tonnia, mutta osa sitä olisi sotkuinen jakamaton vaarin kuolinpesä. Edeltävä polvi ei ole jakanut vaan sysää roskan eteenpäin muiden riesaksi. En tarvitse noita rahoja, kun omaa varallisuutta on jo tarpeeksi.

Mulla oli aikoinaan hyvä ulosottomies. Se oli asiallinen kaveri. Kyllä sille olis voinut murheeksi antaa jonkun kiinteistön. Nehän sen pois myy. Yleensä virkamiehet on syvältä, sossut, kelat ym. Mutta ulosotto ja velkajärjestely oli kyllä hyvä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Jos kieltäytyy perinnöstä, niin silloin sieltä ei saa esineitäkään mukaan. Siis virallisesti.

eipä ole mitään sellaista mitä haluaisin. Mummon vanha kello oli ainoa,jonka halusin ja sen ostin kaksi viikkoa sitten isältä pois. Muuta en tarvitse

ap

Pääsisitkö veloistasi eroon perinnön avulla?? Sulaa hulluutta siinä tapauksessa olla vastaanottanasta perintöä. Siitä voisi kenties jäädä ylikin jotain? Asunto myyntiin vain tarpeeksi alhaiseen hintaan, niin joku remonttitaitoinen ostaa. Mahdatko edes muistaa, millaista on olla velaton ja miten paljon yksinkertaisempaa elämä on, kun luottotiedot ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ja veljiensä omistavat puoliksi omilta vanhemmiltaan perimänsä asunnon. Toivon, että isä älyäisi tehdä paperit, että pikkuveljensä perii isän osuuden tuosta. Mutta en oikein voi ottaa tuota puheeksi. Kumpa olisi tehnytkin, mutta ei vaan olisi kertonut minulle. Oma tilanteeni on sekava ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen, että en tulevia perintörasitteita siihen lisäksi kaipaisi. Elän myös toivossa, että asunto myydään ennen kun on tarvetta perinnönjaoille, mutta näin tuskin käy. En siis kaipaa mitään perintöä, vain asioiden sujuvuutta, enkä yhtään uusia vaikeuksia.

Totta kai voit ja mielestäni sinun kannattaa puhua isällesi. Ehkä isäsi voi jättää sinulle rahaa, jos omaisuus siirtyy veljelle? Sinulla on oikeus perintöön, vaikka et tällä hetkellä haluaisi saada mitään ja isäsi varmasti haluaa, että perit hänet.

Ulosottokaaren (UK 15.6.2007/705) 4 luvun 81 §:ssä säädetään, että

Velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saa ulosmitata, jos velallinen osoittaa, että hän on:

perittävän eläessä luopunut oikeudestaan perintöön perintökaaren mukaisesti;

perittävän kuoleman jälkeen antanut kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksi kuolinpesälle niin kuin hallintolain 57 §:n 2 momentissa säädetään; tai

perittävän kuoleman jälkeen jättänyt luopumisilmoituksen kotipaikkansa maistraattiin tallettamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Pääsisitkö veloistasi eroon perinnön avulla?? Sulaa hulluutta siinä tapauksessa olla vastaanottanasta perintöä. Siitä voisi kenties jäädä ylikin jotain? Asunto myyntiin vain tarpeeksi alhaiseen hintaan, niin joku remonttitaitoinen ostaa. Mahdatko edes muistaa, millaista on olla velaton ja miten paljon yksinkertaisempaa elämä on, kun luottotiedot ovat kunnossa.

elämä sujuu mallikkaasti ilman luottotietojakin. Hyvin olen pärjännyt 

ap

Olisin kieltäytynyt perinnöstä, mutta kun minulla oli alaikäisiä lapsia, en voinut. Tai olisin voinut, mutta sitten se olisi siirtynyt lapsilleni ja alaikäiset eivät voi kieltäytyä perinnöstä millään.

"Perintö" oli sellainen, josta aiheutui vain kuluja. Sittemmin lahjoitin osuuteni toiselle pesän osakkaalle, joka aiheutti osaltaan näitä kuluja mm. kieltäytymällä myymästä mitään ja kieltäytymällä irtisanomasta sähkösopimusta jne. Pesällä ei ollut käteisvaroja, joten maksatti puolet minulla. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin kieltäytynyt perinnöstä, mutta kun minulla oli alaikäisiä lapsia, en voinut. Tai olisin voinut, mutta sitten se olisi siirtynyt lapsilleni ja alaikäiset eivät voi kieltäytyä perinnöstä millään.

"Perintö" oli sellainen, josta aiheutui vain kuluja. Sittemmin lahjoitin osuuteni toiselle pesän osakkaalle, joka aiheutti osaltaan näitä kuluja mm. kieltäytymällä myymästä mitään ja kieltäytymällä irtisanomasta sähkösopimusta jne. Pesällä ei ollut käteisvaroja, joten maksatti puolet minulla. 

Jos yksikin pesän osakas vaatii, niin pesä on lain mukaan jaettava. Ihmiset ovat vaan niin kilttejä etteivät pidä puoliaan. Tämän vuoksi suvun m*lkku pääsee määräilemään.

Perinnöstä tehokkaasti luopuminen maksoi 500e lakimiehen oikeinkirjoittamana ilmoituksena, ei siirry lasten murheeksi. -En muista enään, mikä sanamuoto oli. Tärkeää, mitäääään ei saa ottaa pesästä.

Jos pesässä on velkaa enemmän kuin varoja, mutta perillinen haluaisi kodin irtainta tavaraa, niin saako hän ne? Tietenkin kysyn tätä vain saadakseni tietää virallisen kannan, enköhän tulevana ainoana kuolinpesän osakkaana käy asunnossa ennen mitään virallisia proseduureja ja ota mukaani mitä haluan. Ainakin joutain kirjoja ja ison koristeellisen 5-haaraisen kynttelikön.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä tehokkaasti luopuminen maksoi 500e lakimiehen oikeinkirjoittamana ilmoituksena, ei siirry lasten murheeksi. -En muista enään, mikä sanamuoto oli. Tärkeää, mitäääään ei saa ottaa pesästä.

Hullua maksaa 500e kun siihen riittää pelkkä yksinkertainen ilmoitus. Ei siihen lakimiehiä tarvita

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä tehokkaasti luopuminen maksoi 500e lakimiehen oikeinkirjoittamana ilmoituksena, ei siirry lasten murheeksi. -En muista enään, mikä sanamuoto oli. Tärkeää, mitäääään ei saa ottaa pesästä.

Tämä on hyvä tapa, jos on hankala suku. Suvun laiskimusten naama venähtää, kun et alakaan setviä ilmaiseksi heidän asioitaan. Hävisin kymmeniä tuhansia ja välit meni poikki, mutta silti kannatti.

NO joka vuosi on satoja suomalaisia jotka kieltäytyy perinnöstä . Nii mitä oikein haet?