Lue keskustelun säännöt.
Äitiyden tuoma identiteettikriisi
13.05.2013 |
Olen tuore äiti. Rakastan lastani yli kaiken, siitä ei ole epäilystäkään. Minusta on ihanaa olla äiti, mutta välillä minusta tuntuu, että olen VAIN äiti. Koko maailmani pyörii tuon pienen ympärillä ja niin tuntuu pyörivän muidenkin. Milloin viimeksi joku on nimittänyt minua omalla nimelläni? Koska joku olisi kysynyt, mitä minulle kuuluu? Ihmiset puhuttelevat minua äitinä. Aina kysytään, miten teillä menee vauvan kanssa tai miten vauva jakselee.
En enää tunne olevani tytär, vaimo, ystävä, nainen. Olen äiti. Jotenkin tuntuu, että hukkaan kohta itsekin itseni. Tuntuu, että itsekään en osaa enää puhua mistään muusta kuin siitä, mitä vauva on oppinut ja mitä ollaan leikitty ja mitä syö ja miten nukkuu. En osaa edes selittää, miltä tuntuu. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? Miten saisin itseni uskomaan, että olen niin paljon muutakin? Äitiys on tärkeintä elämässäni, mutta olenhan minä muutakin kuin äiti. Olenhan?
Kommentit (8)
tässä sinulle identiteettikriisiä http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kohtalona_aitienpaiva_22145.html#media=22148
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai olet muutakin kuin äiti! Kakkonen tuossa yllä antoikin hyviä vinkkejä.
Ymmärrän,että sulla on ahdistava olo, mutta minusta se, että edes mietit tuollaista kertoo, että tiedostat riskit. Kyllä se siitä, elämäsi avartuu taas! Ainakin lähimillesi voisit kai jopa sanoa, että tahdot välillä jutella muustakin kuin vauvasta. He eivät saa sellaisesta loukkaantua.
Omat lapseni ovat jo isoja, mutta muistan yhä tosi hyvin tuon kuvaamasi tunteen! Mutta älä hätäile, lasten kasvaessa se katoaa ja koet olevasi yhä enemmän taas "sinä". Muistan, kuinka ystävien kanssa sovittiin silloin, kun tavattiin ilman lapsia, että nyt ei puhuta lapsista - ja kuinkas sitten kävikään. Mutta loppujen lopuksi näin jälkeenpäin, tuo oli aika lyhyt aika.
Joku vinkkasi hankkimaan muuta ajateltavaa. Itse janosin jotain muuta. Luin paljon kirjoja, mutta silti tuo kuvaamasi tunne ei kadonnut ennen kuin sitten ajan myötä. Se kai kuuluu väistämättä äitiyteen ja toisille naisille se on vaikeampaa kuin toisille. Ehkä se on helppoa heille, joilla ei ole ollut hirveän voimakasta omaa ajatusmaailmaa ennen lapsiakaan?
Voimia ja tsemppiä sinulle!
Kyllä se minuus sieltä vielä löytyy, vaikka nyt oliskin kadoksissa. Et sinä ole mihinkään hävinnyt, lupaan sen :) Samoja tuntemuksia kävin läpi silloin kun olin vielä lapsen kanssa kotona, ja kun kaikki ajatukset ja teot pyörivät vain vauvan tarpeiden ympärillä, mutta kun palasin työelämään, löysin jälleen ne muutkin ulottuvuudet itsestäni, ja huomasin myös osaavani jälleen keskustella muustakin kuin lapsesta, niin mieleinen puheenaihe kuin se onkin.
Olenkin olettanut, että varmastikin lähes kaikki äidit käyvät läpi jollain tasolla tällaisia tunteita. Kai sitä tosiaan on vielä symbioosissa vauvan kanssa, kun vauva on niin riippuvainen. Itselle tämä äitiys on niin uusi asia, että sitten lapsellisia kavereita tavatessakin tahtoo kysellä neuvoja ja puhua lapsista. Lapsettomien kanssa ei taas meinaa osata puhua enää mitään. :) Joten kai sitä itsekin on syypää tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jaoin vanhemmuuden lapsen isän kanssa hyvin pian. Pari viikkoa yritin sopeutua imetysuskontoon, mutta kun maitoa ei koskaan tullut, mieheni alkoi syöttelemään ja hoitamaan vauvaa öisin. Tottakai hän kävi töissä päivisin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 16:06"]
Lapsettomien kanssa ei taas meinaa osata puhua enää mitään. :) Joten kai sitä itsekin on syypää tähän tilanteeseen.
[/quote]
Hyvä ystäväni (joka sai esikosiensa paljon ennen minua) sanoi pian synnytyksen jälkeen, että hänen aivonsa eivät ole ihan terävimmillään ja että lapsiasiat pyörivät päässä, mutta että hän tahtoo puhua muustakin. Hän pyysi minua kertomaan jutuistani ihan kuin ennenkin ja pääsi sillä tavalla taas kiinni kaikenlaisiin keskusteluaiheisiin. Minusta se oli todella mukavaa (kun olin senkin jo kokenut, että toinen "ystäväni" sanoi suoraan, ettei häntä nyt äitinä enää mitättömät sinkunasiani kiinnosta - ihan tuolla sanavalinnalla). Ap voisi ehkä tehdä samoin?
Olet muutakin kuin äiti, mutta tällä hetkellä olet enimmäkseen äiti. Kun vauvast tulee lapsi, äitiys on vähemmän sitovaa.
Kannattaa kyllä hankkia muutakin ajateltavaa. Itse luin paljon vauvan pienuusaikana, seurasin netistä ajankohtaisia asioita (esim. lukemalla lehtiä, uutisia ja kuuntelemalla radio-ohjelmia) ja kävin muutamassa harrastuksessa.