Olen ihan maassa - lopetin äsken 6 v kestäneen suhteen.

Miesystäväni pahenevan ryyppäämisen ja pilven polttelun vuoksi. Satunnaisen käytön hyväksyn, mutta nyt meni taas kerran vappuna tosi överiksi. Lisäksi hän on ollut "radalla" koko vapunkin jälkeisen ajan.

Olen sanonut asiasta hänelle jo aiemmin monta kertaa, tiesi kyllä, että mun pinna menee poikki ihan kohta. Mutta ei välittänyt.

Äsken miesystävä tuossa soitteli (ei olla siis puhuttu vapun jälkeen)  ja sanoin vaan hänelle, että hän kyllä valitsi vappuna aivan selvästi mitä haluaa tehdä ja kenen kanssa. Ja että tämä suhteen loppuminen tähän ei varmastikaan ole hänelle mikään yllätys. Sitten toivottelin hyvää loppuelämää.

Onneksi ei ole yhteisiä lapsia ja omat asunnot.

Nyt lähden lenkille, kerään valkovuokkoja ja imuroin. Teinit ekasta avioliitosta on mulla tosi paljon kesällä (exän kanssa vuorotellaan), olen heidän kanssaan. Laihdutan, lisään liikuntaa, hankin uusia ystäviä ja harrastuksia.

Leikin nyt ainakin näin aluksi tekopirteätä, pakotan itseni tekemään jotain. Miten muuten täyttäisin ison tyhjän aukon sydämessäni? Ikävä tässä tulee, tiedän. Mutta enää ei ole yksinkertaisesti vaihtoehtoja.