Vihaan anoppiani. Kunhan kerroin. Onneksi miehenikään ei pidä äidistään.

Samoin. En ole koskaan ollut riittävän hyvä. Hääpäivän aamuna anoppi sanoi miehelleni (olin paikalla), ettei vielä ole myöhäistä perua häitä.

Mun anoppi arvostelee meidän elämää aina kun nähdään.

Miksiköhän jään mielummin kotiin kuin lähden sinne kyläilemään?

En vihaa mutta ärsyynnyn.

Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää, mutta mitä niin kamalaa anoppi on oikeasti tehnyt, että häntä kannattaa vihata. Viha on tunne, joka syö kantajaansa ja vie turhaan voimavaroja. Jos anoppi ottaa päähän, niin ei ole mitään järkeä kuluttaa omaa energiaansa hänen vihaamiseensa. Jätä huomiotta, älä ole yhteydessä, anna kiukutella keskenään.

Miksi kulutatte energiaa ja ajatuksia vihan tunteisiin. Jos henkilö ei miellytä, kannattaa olla täysin välinpitämätön ja suunnata energia sellaisiin asioihin mistä on hyötyä.

Mulla sama, mutta mieheni taas on liian kiinni narsistiäidissään. Luulen että tiedostaa asian muttei myönnä sitä itselleen. Oireilee masennuksena ja seks. haluttomuutena. Laittaa muiden ihmisten tarpeet omiensa edelle, kynnysmatto. Äitinsä osaa olla kyllä pelottava kiristäjä mutta myös lahjoja. 

En enää vihaa, kunnei tarvitse tavata. Muuten sama tilanne kuin ap lla. Kukaan ei haluaisin olla yhteyksissä anoppiin koska on sen verran hankala tyyppi. Uhkasi tehdä perinnöttömäksi kun mentiin naimisiin, haukkui jatkuvasti minua lapsille yms. Ja kaikkien kanssa riidoissa. Miksiköhän kukaan ei halua köydä katsomassa. Panin lopulta estolle, koska en jaksa kuunnella räyhäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Samoin. En ole koskaan ollut riittävän hyvä. Hääpäivän aamuna anoppi sanoi miehelleni (olin paikalla), ettei vielä ole myöhäistä perua häitä.

Kummallisia nämä anopit, jotka kokevat itse menevänsä naimisiin sen epämieluisan akan kanssa. Oma anoppi on samanlainen. Ei se häihin loppunut. Siitä alkoi painostus avioeroon.

Vika ei ole koskaan anopissa vaan siinä tossukka miehessä, joka ei uskalla sanoa äidilleen mistään. Niitä tossukka miehiä riittää 😁