Lue keskustelun säännöt.
G: Miten sinua hemmoteltiin lapsena?
09.05.2013 |
Tähän ketjuun kaikki järkevät ja järjettömät jutut, joihin vanhempasi suostuivat takiasi.
Kommentit (20)
Karkilla, jäätelöllä ja limulla. Ja se näkyy vielä tänä päivänäkin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos halusin herkutella, äiti teki mulle aika usein herkkulautasen, kun vain pyysin. Se koostui yleensä kurkusta, tomaatista, porkkanasta, viinirypäleistä, mandariinista, appelsiinista, lantusta.. Mitä kasviksia tai hedelmiä nyt sattui olemaan. Tätä aion tehdä myös omien lasteni kanssa tulevaisuudessa.:)
Ja kai sekin lasketaan, että mun kanssa vietettiin oikeasti tosi paljon aikaa. Ainakin siitä päätellen, mitä joskus myöhemmin juttelin ystävieni kanssa, meillä vanhemmat oli tosi paljon mun kanssa. Pelattiin lauta- ja korttipelejä, käytiin puistossa, katsottiin elokuvia, luettiin tosi paljon.. Isän ja mun välinen spesiaalijuttu oli just kirjastoreissut.
Kun ala-aste alkoi, äiti laittoi mulle joka päivä suklaapatukan koulupöydän ylimpään laatikkoon välipalaksi läksyjen kanssa syötäväksi.^^ Sitä ei jatkutunut tosin kuin ekan luokan ajan, mutta en kuulemma sitä ollut kinunnutkaan suklaatarjoilun loppuessa.
Vanhempani olivat ja ovat mielestäni edelleen aika kieroutuneen neroja hemmottelijoita. Hemmottelu tapahtuu salakavalasti ja on yleensä hyväksi (kasvikset, runsas lukeminen ja ulkoilu yms). Että joo, olin hemmoteltu lapsi, enkä häpeä sitä.:D
Nelosella on oikeat unelmavanhemmat :)
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 19:57"]
Nelosella on oikeat unelmavanhemmat :)
[/quote]
Niin on.:) T.4.
Nelonen, mitä vanhempasi ovat koulutukseltaan? Entä missä päin Suomea asuitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulussa asuttiin tuolloin ja molemmat vanhempani olivat asiakaspalveluhommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No äiti oli tosi lämmin ja rakastava ihminen. Suukotteli, halaili ja leipoi pullaa. Äitini hemmotteli myös herkullisella ruualla, hän oli sellainen huippukotikokki, saatiin esim. toivoa mitä ruokiaa hän valmistaisi tai leipoisi.
Isänikin oli tosi lapsirakas. Tykkäsi lukea ja keksi satuja. Osti myös meille lemmikkejä. Olen siis lapsena saanut toivomani undulaatin ja ponin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 21:36"]
No äiti oli tosi lämmin ja rakastava ihminen. Suukotteli, halaili ja leipoi pullaa. Äitini hemmotteli myös herkullisella ruualla, hän oli sellainen huippukotikokki, saatiin esim. toivoa mitä ruokiaa hän valmistaisi tai leipoisi.
Isänikin oli tosi lapsirakas. Tykkäsi lukea ja keksi satuja. Osti myös meille lemmikkejä. Olen siis lapsena saanut toivomani undulaatin ja ponin.
[/quote]
Kuulostaa ihanalta. Varsinkin tuo satujen keksiminen. Todellista rakkautta lapsiin.:)
Mulle luettiin tosi paljon.
Mutta muuten äiti ei kyllä juuri hemmotellut. Tai joskus sain tulla viereen nukkumaan, se oli ihan parasta.
Mummo ja pappa hemmottelivat onneksi. Pappa sylitteli, pussaili, halaili paljon, höpötteli kanssani ja kuskasi mua (voi miten ikävä mulla onkaan pappaa!). Mummo tarjosi herkkuja, laittoi mieliruokia, leikki mun kanssa, kehui aina paljon ja hieroi iltaisin mun jalkapohjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aika karua muuten, paitsi jouluisin. Sain varmaan 15 v saakka tollasen 20-30 pakettia. Saan vieläkin 50 v jotain 10-15 pakettia. Mutsi on jouluhullu viimeisen päälle.
Tosin lahjat ovat halpaa pikkutavaraa enimmäkseen, mutta tykkään.
Äiti luki iltasatuja, vaikka osasin jo taaperona lukea itse. Isä paistoi minun kanssa nakkeja takkatulella, vaikka olisi ollut kiire tehdä kotitöitä. Tuollaisia asioita minä arvostin ja arvostan vieläkin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei tule mitään mieeen! :O Mun vanhemmat on oikeasti tosi ihania ja hyviä vanhempia, mutta ei vaan tule mitään mieleen miten olisivat hemmotelleet. No ehkä se, että mun puolesta on tehty kaikki asiat. Kai sekin on jonkin sortin hemmottelua? Aina oli aamupala valmiina (leivät tehtynä jne.) pöydällä odottamassa ennen kouluun lähtöä. Tosin ei ehkä mitään kovin järkevää hemmottelua sillä nyt aikuisena on ollut aika rasittavaa, kun joutuu tekemään itse kaiken. Enkä ole ollut koskaan töissäkään, koska olen oppinut, että asiat järjestyy ilman töitäkin.
Huomaan tekeväni samaa omille lapsilleni. Useammin minä voitelen 11-vuotiaan leivän kuin hän itse.
En oikein muista. Ihan pienenä luettiin. Myöhemmin ostettiin oikeastaan kaikki mitä keksin pyytää. Muuten minut on kasvatettu aika omatoimiseksi.
Mielenkiintoinen kysymys, mutta vastaus on, että ei minua juuri ole hemmoteltu.
Tää mua oikeesti ärsyttää, kun yritän muistella hyviä hetkiä vanhempieni kanssa - niitä ei tule mieleen. Mulla on tuhansia erilaisia negajuttuja mielessä kyllä... aina joku hyvä juttukin päätyi pahaan.
esim. Mutsi allekirjoitti aina mun yläasteen poissaololaput nurisematta, ei se edes koskaan kysellyt, että missä mä olin aikani viettänyt.
Nelosta on vedetty höplästä reippaasti. Eihän tuo ole herkkulautanen ollenkaan, vaan perusapuskaa.
Onhan se jotenkin sööttiä, että lasta on noin kusetettu, mutta silti ei se oikeesti ole.
Herkut on herkkuja ja hyvä ruoka on ruokaa. Välillä pitää saada herkutellakin, eikä vasta ekalla.
Se oli hemmottelua, kun en saanut ihan joka päivä selkään.
Ei minua hemmoteltu muuten kuin ruualla joskus. Ikävä kyllä, vanhempani ovat aika huonot vanhemmat. No, itse olen aika paljon parempi.
Isä haki mulle kaupasta kaikkia herkkuja, mitä sattuikin aina mieli tekemään. Jos isä ei muistanut kauppareissulta tuoda suklaata, niin kyllä se lähti uudestaan hakemaan sitä kunnon itkupotkuraivareiden jälkeen. En mä jatkuvasti ollut herkkuja vailla, enkä mikään lihava penska. :)