Lue keskustelun säännöt.
Saako äitiä harmittaa, jos lapsi ei ole missään loistava?
09.07.2020 |
Tämä kysymys tuli vastaan facebookissa Poikien äidit-nimisessä ryhmässä. Nopeasti selailin vastauksia ja kysymyksen esittäjä haukuttiin täysin pystyyn. Hassua, juuri tänään itse mietin samaa.
Rakastan lapsiani, he ovat upeita omina itsenään. Mutta kyllä, minua harmittaa aina toisinaan se, että he eivät ole missään lahjakkaita. En itsekään ollut ja salaa toivoin, että lapseni olisivat eri maata.
Ystäväni lapsi on taiteellinen, musikaalinen ja liikunnallinen. Oikeastaan kaikilla kavereitteni lapsilla on vähintään yksi asia, jossa he ovat taitavia ja jonka ympärille heidän elämät ovat rakentuneet. Ovat lapseni vaan ovat. Okei, kaikki lapseni ovat sosiaalisesti lahjakkaita, ihan niinkuin minäkin. Mutta ei se ole samalla tavalla mitattavissa, niinkuin juuri se musikaalisuus tai liikunnallisuus.
Koskaan en ole lapsilleni näyttänyt tätä salaista, hienoista pettymystäni. Olen aina ollut heistä äärettömän ylpeä ja he saavat elää todella rakastavassa ja hyvinvoivassa perheessä.
Tätä en voi missään omalla nimelläni kirjoittaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kai ihmiset tietää, ettei kukaan synny lahjakkaaksi tai ole lahjakas tuosta vain? Sillä mitä vanhemmat tekevät jo sikiöiässä merkitsee paljon lapsen kehityksen kannalta. Esimerkiksi sikiö ja vauvan kehittyessä laulajan vatsassa tämä todennäköisesti kehittää itselleen paremman kyvyn kuulla ja myös ääntää musiikkia, jos henkilö laulaa sikiön kehittyessä ja soittaa musiikkia.
Sama on muissakin asioissa. Kun lasta altistaa tietyille asioille, kehittyy tämän taidot ja kyky hallita tiettyjä asioita tai hahmottaa niitä. Jätä nämä kaikki tekemättä ja tottakai lapsista tulee keskitasosia ei oikein osaa mitään.Kyllä jotkut syntyy superlahjakkaina, tämä on fakta. Mutta ei se takaa onnellisuutta tai minkäänlaista menestystä, ei se takaa mitään. Elämä on tosi kummaa.
Jos superlahjakas lapsi ei ole koskaan elämässään nähnyt hevosta, ei hän silloin myöskään osaa hevosta piirtää. Tämä pätee ihan kaikessa. Superlahjakas ihminen tarvitsee samanlaista lahjojen ja kykyjen oppimista ja eri aistien stimulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ikinä kokisi alemmuutta tai vähäpätöisyyttä, jos lapseni olisivat keskinkertaisia, tai edes jos heistä ei ikinä ns tulisi mitään. Sit me keksitään jtn. Luulen, et tuollainen ajattelumalli on vaan sitä vanhemman omaa häpeää tai huonoa itsetuntoa. Haluaisi päästä nostamaan itseään lastensa kustannuksella. Se ei ole terve malli.
Varmasti ihan luonnollinen tunne. Mutta kuten huomautitkin, ap, tuossa tunteessa on kysymys ennen kaikkea omasta itsetunnostasi.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta ja tulla hyväksi siinä. Samalla annat mallia omalle lapsellesi.
Tämä runo on näissä ajatuksissa ollessa monesti liikuttanut syvästi.
” Mitä siitä
jos yhdeksiköt kääntyvät ylösalaisin tai jos sänky liimautuu selkääsi paremmin kuin ruotsin epäsäännölliset verbit mieleesi.
Ja mitä siitä
jos nimesi ei taaskaan kaikunut ennen suvivirttä.
Sillä minulle sinä olet aina oikeinpäin.
Sinuun on tarttunut kaikki se millä täällä lopulta on mitään väliä: rohkeus ja rakkaus.
Ja nimesi. Se on kirjoitettu sinne, mistä se ei koskaan kulu pois.
Joten mitä siitä
jos sinusta ei tule jollekin jotakin.
Sillä minulle sinä olet jo kaikki. ”
Tämä on minun ikuisuusrunoni tyttärilleni, joka saa sydämen pakahtumaan kerta toisensa jälkeen. Niin totta.
En usko, että juuri kukaan on syntymän ja peruskasvatuksen myötä suoraan huippulahjakas.
Menestys tulee työn kautta: Jotkut tietty oppivat nopeammin jonkun asian, mutta motivaatio on niin palavaa että jaksavat tehdä töitä tavoitteellisesti ja pitkän aikaa. -> Tuloksia
Moni luettelemasi "lahjakkuus" vaatii toki nerokkuutta, koordinaatiota, ym. Mutta väitän että koko elämä, kasvatus, ruokavalio, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, uni, geenit, vanhemmat ja heidän tapansa toimia.. Muovaavat todellisen tekijän.
Kiitä ja onnittele lapsiasi sosiaalisista taidoista! Niillä voi elämässä tehdä euroja itselleen ja paljon hyvää muille. Keksikää vaikka joku teidän erityinen juttu, mitä voisitte yhdessä harrastaa, jossa oisit ylpeä lapsistasi. Mä oisin ainakin halunnut, että vanhemmat oisi saanut tuntemaan itseni todella erityiseksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olin ja kaikki muu talentti ois vaan plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat lahjakkaita piirtäjiä kuten minä, mutta ikinä en ole tuosta taidosta mitään hyötynyt. Kuvis oli ainoa aine koulussa, jossa loistin. En siis ikinä ole ylpeä ollut tästä taidosta. Pelkään myös, että lapseni eivät ole hyviä muussa. Minkäs sille voi, kun on heikkolahjainen äiti.
Mun mielestä olisi todella hienoa osata piirtää hyvin.
Osaan askarrella, rakentaa pienoismalleja ym. Mutta en osaa piirtää yhtään, en jotenkin hahmota mittasuhteita ym. Käsialanikin on todella kauheaa.
Jatkan vielä äskeistä^. Myös kotiympäristö, mihin sattuukaan putkahtamaan planeetalla, muovaa talentteja. Valitettavasti joissain harrastuksissa myös raha ratkaisee. Jos ei ole varaa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen toivonut että lapsi olisi edes jossain parempi kuin vanhempansa, kävisi koulua että pääsisi parempaan asemaan, parempi palkka ym. Kuin köyhät tyhmät duunarivanhempansa.
Mutta ei, samoja polkuja näyttää menevän.
Olen kyllä hieman pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on, että he pystyvät aikuisena pitämään itse huolen itsestään. On vain hyvä, että ymmärrät lastesi "keskinkertaisuuden" etkä pakonomaisesti ylistä heidän jokaista 8/10 pisteen sanakoetta tutuillesi ja yritä vakuutella lastesi olevan ilman muuta tulevaisuuden yritysjohtajia, rocktähtiä ja pääministereitä. Nyt lapsetkaan eivät saa mitään ylimääräistä painetta ja voihan olla, että parin vuoden päästä huomaat heidän pärjäävän hyvin kemiassa, historiassa tai muussa aineessa, jonka hallitseminen ei näy päällepäin. Sellaiset aineet ja alat työllistävät ainakin paljon paremmin kuin musiikki tai liikunta. Tässä vaiheessa riittää se, että lapsilla on kavereita, he saavat harrastaa jotain mistä pitävät ja pärjäävät koulussa edes jollain tasolla.
Kyllä mua harmittaa että lapsella on suht vakava oppimisvaikeus.
Rajoittaa mahdollisuuksia niin paljon.
Toisaalta on valoisa, iloinen, sosiaalinen ja rohkea pieni hauskuttaja.
Pitää yrittää tukea lapsen omia vahvuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on todella lahjakas sekä hyvässä että pahassa. Oon monesti ajatellut, että olisipa mukavaa itselleni ja hyvä hänelle, että olisi keskinkertaisempi.
Kyllä ne lapset sen oikeasti huomaa että olet pettynyt vaikka luuletkin että et ole sitä näyttänyt heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kai ihmiset tietää, ettei kukaan synny lahjakkaaksi tai ole lahjakas tuosta vain? Sillä mitä vanhemmat tekevät jo sikiöiässä merkitsee paljon lapsen kehityksen kannalta. Esimerkiksi sikiö ja vauvan kehittyessä laulajan vatsassa tämä todennäköisesti kehittää itselleen paremman kyvyn kuulla ja myös ääntää musiikkia, jos henkilö laulaa sikiön kehittyessä ja soittaa musiikkia.
Sama on muissakin asioissa. Kun lasta altistaa tietyille asioille, kehittyy tämän taidot ja kyky hallita tiettyjä asioita tai hahmottaa niitä. Jätä nämä kaikki tekemättä ja tottakai lapsista tulee keskitasosia ei oikein osaa mitään.Kyllä jotkut syntyy superlahjakkaina, tämä on fakta. Mutta ei se takaa onnellisuutta tai minkäänlaista menestystä, ei se takaa mitään. Elämä on tosi kummaa.
Jos superlahjakas lapsi ei ole koskaan elämässään nähnyt hevosta, ei hän silloin myöskään osaa hevosta piirtää. Tämä pätee ihan kaikessa. Superlahjakas ihminen tarvitsee samanlaista lahjojen ja kykyjen oppimista ja eri aistien stimulointia.
Kyllä, en väitä vastaan siis, mutta näitä joitain ihmeellisiä neroja kyllä silloin tällöin pulpahtelee jotka vaikka laskevat tajuttomia lukuja päässään tai soittavat kolmevuotiaana konsertin. Jotenkin omituisesti jotkut näyttävät syntyvän näine lahjoineen, ilman että kukaan näyttää ja opettaa piirtämään sen hevosen.
Minä taas ottaisin koska tahansa sosiaalisesti lahjakkaan persoonan lapselleni. Hänellä on autismi, ja hän on hyvin älykäs mm. kielissä sekä matematiikassa. Siitä vaan ei ole kellekään mitään iloa, etenkään hänelle itselleen, koska sosiaaliset taidot ovat olemattomat ja hän suhtautuu muihin ihmisiin kuin nämä olisivat vähä-älyisiä. :( Häneltä puuttuu sellaisia perustaitoja, joiden turvin hän voisi joskus elää itsekseen, käydä töissä jne. joten yhteiskunta tulee loppupeleissä elättämään ja asuttamaan tämän "väärinymmärretyn neron".