Tunnen epäonnistuneeni äitinä kun 2 lasta vaan makaa zombeina tableteilla/kännyköillä. Jos komennan ulos,seisovat 5min kuistilla ja tulevat sisän etsimään rakkaita laitteitaan

Saat varmaan runsaasti haukkuja ja alapeukkuja, mutta minä ymmärrän fiiliksesi täysin. Voisin kirjoittaa lähes sanasta sanaan saman viestin. Nuorimmainen 8v vielä leikkii ja keksii tekemistä mutta 12 ja 15v elämän sisältö on pelit. Jättävät mieluummin kaikki kesäreissut tekemättä kuin ovat pelaamatta. Vanhemmalla kuitenkin harrastus joka tuo taukoa peleihin pari iltaa viikosta mutta 12v poikaa ei kiinnosta mikään muu. Ja kuitenkin olemme ihan tavallinen, keskiluokkainen perhe jossa lapsia rakastetaan ja tuetaan, olisi mahdollista harrastaa jne. Nuo pelit on suorastaan saa*anasta!

Terveisin toinen epäonnistunut äiti

Miksi pelaamiseen pitäisi suhtautua epäonnistumisena? Kai ne nyt kauppareissuksi tai puolen tunnin lenkin ajaksi saa irti laitteista? Netussähän ihmisten elämät nykyään ovat ja todellinen elämä on niin säädeltyä, että parempi vaan pysyäkin netissä niin ei ainakaan tule syytteitä mistään.

Oman lähisukulaisen kakarat lähtee vieroitusoireissaan mummolaan pelaamaan isovanhempien tietokoneella, kun oma ruutuaika on kotona käytetty. Ottaa päähän niiden äpäröiden käytös, eikä mummo tai vaari uskalla kumpikaan sitä kieltää.

Ette ole epäonnistuneita äitejä. Ei ole teidän vika, että kaikki on nykyään somessa (hyi kun vihaan tuota sanaa), ja netissä ylipäätään. Näin se menee varmasti monen monessa muussakin perheessä. Älkää turhaan soimatko itseänne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pelaamiseen pitäisi suhtautua epäonnistumisena? Kai ne nyt kauppareissuksi tai puolen tunnin lenkin ajaksi saa irti laitteista? Netussähän ihmisten elämät nykyään ovat ja todellinen elämä on niin säädeltyä, että parempi vaan pysyäkin netissä niin ei ainakaan tule syytteitä mistään.

Geimeri aikuisjonne tuli taas avaamaan sanaisen arkkunsa, kun pyhää pelaamista kritisoidaan ihan aiheestakin. Niin, kukapa vanhempi ei haluisi lapsistaan kasvavan passiivisaggressiivia saamattomia ja tosielämästä vieraantuneita nysvääjiä...

Et ole epäonnistunut, mutta sääntöjen käytäntöön laittamisessa olisi parantamisen varaa. Eihän nyt pelkkä lappu auta, vaan joudut oikeasti kohtaamaan lapsen kiukun ja pettymyksen pelaamisen rajoittamisesta. Tässä kohtaa moni luovuttaa.

Syövätkö pelkkiä hampurilaisia, Pringelsejä yms. roskaruokaa? Itselläni oireili noin kun olin lapsena masentunut. Pelasin vain Nintendo, katsoin teeveestä ja söin roskaruokaa. Tätä kesti ehkä kaksi vuotta, jonka aikana myös lihosin reippaasti luonnollisesti. Tätä edelsi rakkaan harrastuksen loppuminen. Yrittäisin saada lapset harrastustoimintaan keinolla millä hyvänsä. Tietenkin sellaiseen mistä itse pitävät.

Sinä olet vanhempi eli sinä loppujen lopuksi määräät.

Lapsukaiset nyt pöydän ääreen ja juttutuokio tästä ongelmasta. Kerrot , että tilanne on sinusta huolestuttava ja tilanteelle tehdään nyt jotain. Ruokapöydässä ei ainakaan kännyköitä, illalla tiettyyn aikaan kännyt pois ja päivällä kännyt pois tietyksi ajaksi ja lapset esim.pihalle.

Keksikööt keskenään tekemistä tai sitten sinun kanssa yhdessä.

Keksikää yhdessä mitä voisitte tehdä ilman kännyköitä.

Retkelle/ongelle/uimaan ja eväät mukaan.

Leffan katsomista+ herkuttelua. Leipokaa jotain, menkää yhdessä fillaroimaan tms.

Varmasti kapinoivat ensin vastaan kovastikin mutta kun sitkeästi keksitte jotain muuta tekemistä välillä kännyköiden räpläämisen sijaan niin varmasti alkavat itsekin keksiä ajan kuluessa muutakin tekemistä.

Kännykät ja peliaikaa(rajattu aika) saa sitten, kun on ensin tehty muuta.

Ja lapset voi kyllä laittaa kesäleirille vaikka eivät sinne haluaisikaan :)) Ei aina kannata antaa lasten päättää.

T: ammattikasvattaja

Poikasi ovat todennäköisesti ätmejä

Miten käy jos hakkaat palasiksi kaikki pelilaitteet ja puhelimet?

Ja katkaset netit koko talosta.

Kun heräsin aamuyöllä siihen, että viereisessä huoneessa mätkittiin örkkejä, vedin virtajohdon irti siltä seisomalta. Parkuhan siitä tuli, kun ei saanut edes tallentaa, mutta mittani oli täysi.

Aamulla irrotin muitakin laitteen osia, ja vaihdoin kotinetin salasanan.

En muista enää, kauanko pelipaasto kesti.

Päivällä keskustelimme asiasta, vaihtoehtoisista harrastuksista, yhteisistä kesämenoista jne. Useampaan kertaan.

Poika kyllä alkoi ymmärtää, että nyt oli mennyt överiksi. Ja alkoi käydä esim. potkimassa palloa ja skeittaamassa kaverien kanssa. Ja muutakin ulkoilma-aktiviteettia.

Teini-ikä oli haastava monella tapaa, myönnän. Kunnon mies siitä kasvoi kumminkin.

-surkea äitihahmo

Annat kaksi vaihtoehtoa, että peliaika on rajoitettua ja muitakin asioita täytyy tehdä, kuin pelata. Peliaikaa voi olla vaikka aamupäivällä ja illalla 2 h, mutta tämän lisäksi on osallistuttava kotitöihin ja joka päivä harrastettava muutakin kuin pelaamista. Jos tämä ei kelpaa, niin toinen vaihtoehto on että pelit ja vehkeet kesän ajaksi takavarikkoon ja netti poikki. Pienten lasten kanssa ei tarvitse neuvotella, vaan heidän tehtävä on uskoa vanhempiaan. Varmasti he kiukuttelevat ja purnaavat, mutta tulevat vielä vanhempina kiittämään sinua. Lapsi ei saa määrätä perheen sääntöjä. Sääntöihin ja auktoriteetteihin on hyvä tottua, jotta pärjää myös työelämässä aikuisena.

Google family. Sieltä säädät lasten nettiajaksi esimerkiksi 2h/ pv. Sieltä saat myös lukittua netin lasten puhelimista yöksi, vaikkapa klo 20-08. Sieltä saat myös netin pois päältä ihan milloin haluat. Ja siis kaikki tämä oman puhelimesi kautta.

Oppivat nopsaan, että puhelinaikaa ei kannata tuhlata kerralla, vaan välillä täytyy keksiä muutakin tekemistä. Meillä tulevat ylpeinä kertomaan, jos nettiaikaa on jäänyt yli päivän päätteeksi. :) Välillä pyytävät nettiaikaa lisää ja tilanteesta riippuen sitä annetaan.

Tee perheestäsi lasuilmo. Eihän tuo nyt ole enää normaalia missään nimessä! Tarvitset tukea vanhemmuuteen.

Porvoo

Koita kestää, et ole yksin. Voimia❤️

Et ole yksin, mutta surullistahan tuo on. Lasten aivot eivät ole tuossa iässä vielä tarpeeksi kehittyneet, he eivät pysty itse kontrolloimaan ruutuajan määrää. Suosittelen netin voimakasta rajoittamista, kesällä se voi olla vaikka 5 tuntia viikko. Ensin he varmasti raivostuvat, mutta pidemmän päälle se koituu heidän hyödykseen. Ethän antaisi lapsillesi heroiiniakaan? Lasten ylivilkkaus on voimakkaasti nousussa, oppimistulokset ja älykkyys laskussa. Syyksi epäillään juuri tietokoneella vietettyä aikaa: somea ja pelejä.

Nyt kannattaa pistää poikki tuollainen pelaaminen. Se ei tietenkään ole helppoa, mutta ennen pitkää tuottaa tulosta ennen kaikkea tasapainoisempina lapsina.

Joudut myös itsesi laittamaan likoon: ei riitä, että komennat lapset ulos. Jos he eivät ole tottuneet aktiiviseen ulkoilmaelämään, sinun tehtäväsi on heitä siihen ohjata. Menet siis heidän kanssaan sinne ulos, pelaatte pallopelejä, retkeilette, urheilette, fillaroitte ja tutustutte luontoon. Vastustusta tietenkin alkuun tulee, mutta pyytäkää vaikka joku kaveri aina mukaan, se helpottaa lähtöä.

1. Hanki lapsille harrastukset. Saattaa kestää jonkun aikaa, että löytävät omansa, eli käyvät useissa eri harrastuksissa, mutta kyllä sieltä jossain vaiheessa löytyy.

2. Jos peliaikoja jne ei noudateta, niin puhelimet, tietokoneet ja muut pelivehkeet pois. Tai vastaavasti estot puhelimiin.

Jos sinä äitinä et pysty auttamaan heitä tuossa, niin mitä luulet tapahtuvan kun ovat aikuisia ja muuttavat omilleen? Ovat naama kiinni peleissä ja unohtuu opiskelu ja siitä sitten seuraakin pitkäaikainen syrjäytyminen.

Samaa ajattelin tänään, että älylaitteet todella passivoivat lapsia. On niissä hyviäkin puolia, ja niiden käyttäminen opettaa tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, mutta liika on liikaa. Kun ennen lapset kiipeilivät puissa ja leikkivät metsässä nykylapsi tuijottaa metsää eikä älyä että siellä voisi tehdä jotakin. Pelaamiseen auttaa vaan täydellinen stoppi, laitteet kiinni kokonaan. Muuten lapset odottavat ja kyttäävät koneelle pääsyä ja eivät siten keskity kunnolla mihinkään muuhun. Täydellinen stoppi auttaa, vähitellen alkavat keksimään muutakin tekemistä.