Lue keskustelun säännöt.
Hurahtavatko lapseensa eniten he jotka ovat viettäneet itsekeskeisintä elämää
07.05.2013 |
vai huomaako sen vain helpoiten heistä?
Toiset kun tuntuvat jatkavan elämäänsä entiseen malliin vaikka taloon tuleekin lapsi, toiset taas muuttuvat aivan eri ihmisiksi. Ehkä se lapsi maailman keskipisteenä - ajattelu on vain yksi itsekkyyden ilmenemismuoto?
Kommentit (15)
Ennen ole "mun bileet", nyt se on "mun lapsi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain somaa että joku hurahtaa lapseensa. Ei sitä tarvitse miettiä kuin ongelmaa ikään.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:44"]
Sehän on vain somaa että joku hurahtaa lapseensa. Ei sitä tarvitse miettiä kuin ongelmaa ikään.
[/quote]
Entä jos ei edes huomaa toisten lapsia?
Tuskin ihan. Mielenkiintoinen aloitus kyllä, pitää oikein jäädä miettimään. Olen itse nimittäin melko itsekeskeinen, etenkin nuorena, viihdyin keskipisteenä ja asetin omat tarpeeni muiden tarpeiden edelle. Olen toki tästä aikuistuttuani kasvanut pois. Mutta lapseni ei ole maailman napa ja minunkin elämässäni on paljon muutakin kuin lapset.
Lapsia tehdään ainoastaan itsekkäistä syistä.
Me lukeudumme ap:n kuvaamaan porukkaan. Ensin on juhlittu, matkusteltu jne ulospäin itseensäkeskittyvältä vaikuttavaa toimintaa. Sitten kun alkaa olla kaikki vähäksi aikaa nähty, on hieno aika seuraavaan suureen elämykseen, lapseen ja vanhemmuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lakannut tapaamasta näitä ihmisiä lasten kanssa. En vaan jaksa. Ilman lapsia on edelleen hauskaa :)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:44"]
Sehän on vain somaa että joku hurahtaa lapseensa. Ei sitä tarvitse miettiä kuin ongelmaa ikään.
[/quote]
Entä jos ei edes huomaa toisten lapsia?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:51"]
Lapsia tehdään ainoastaan itsekkäistä syistä.
Me lukeudumme ap:n kuvaamaan porukkaan. Ensin on juhlittu, matkusteltu jne ulospäin itseensäkeskittyvältä vaikuttavaa toimintaa. Sitten kun alkaa olla kaikki vähäksi aikaa nähty, on hieno aika seuraavaan suureen elämykseen, lapseen ja vanhemmuuteen.
[/quote]
Näyttäytyykö se toisillekin itsekkäänä? Saako teille edes puhua enää muusta kuin vanhemmuudesta ja omakotitaloista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aika erikoista, mutta etukäteen ei pysty mitenkään tietämään mitkä parit kaveripiiristä pärjää hienosti lastensa kanssa ja mitkä pareista alkaa säätää tai menee muuten vaan sekaisin.
Aina tulee yllätyksiä noissa, niillä joista luullaan etukäteen että ne tulee pärjäämään hienosti saattaa alkaa ihan älyttömän säätämisen ja ne joista ajatellaan ettei noi tule pärjäämään saattavat olla aivan esimerkillisiä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli likkakaveri jota pidin järjen ihmisenä, mutta kun hän joka ainoa kerta lapsesta puhuessaan alkoi itkemään ja sopersi miten paljon hän sitten voikaan rakastaa lastaan, vaihdoin käsitystäni hänestä.
Kyllä minäkin rakastan lapsiani mut joku tolkku hei...
Itsekeskeisillä ihmisillä puheenaiheet ovat yleensä "mun auto mun sisustus mun lapset mun lemmikkieläimet, mun työ, opiskelut, kalenterinsisältö..." Eli voi tuo joillain liittyä siihen että se on jotain tosi spessua kun se on "mun lapsi" eikä jonkun yhdentekevän ihmisen.
Jossain määrin jokaisella on oma napa lähinnä, se on normaalia ja toivottavaa siinä mielessä, että pystyy pitämään oman elämän kasassa ja hallinnassa eikä puutu liikaa toisten asioihin kun omassa elämässä ei ole sisältöä. Joillain se menee yli siten että muut ovat huonompia ja vähempiarvoisia eikä niiden kuulumisia jaksa kuunnella koskaan kun se oma elämä on niin hohdokasta että siitä pitää saada keskustella (eli paasata) keskeytyksettä muiden kanssa.
Pieni hurahdus omaan lapseen on myöskin normaalia. Yleensä ne pahiten hurahtavat ovat hurahtaneet oman elämänsä yltäkylläisiin sisältöihin jo ennen lapsensaamista.
Hurahtaminen lapsiperhe-elämään ei tietenkään ole ongelmaksi määriteltävä tila, mutta jos ei pysty ottamaan muita ihmisiä ollenkaan huomioon missään määrin, niin se muodostuu hurahtaneelle itselleen ongelmaksi yksinäisyyden muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tullut ajatelleeksi tuolta kantilta, mutta oman ystäväpiirinperusteella tuntuu, että eniten hurahtivat ne, joilla on ollut vaikeuksia saada lasta ja/tai jotka saavat lapsen vähän vanhempana.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 13:44"]
Sehän on vain somaa että joku hurahtaa lapseensa. Ei sitä tarvitse miettiä kuin ongelmaa ikään.
[/quote]
Entä jos ei edes huomaa toisten lapsia?
[/quote]
Eräällä tavalla ap.n väite pitää paikkaansa. Yksi tuttu teki monien muiden tuttujen lisäksi lapsia yhtäaikaa minun kanssani. Me muut oltiin kiinnostuneita toistemme lapsista. Mutta tämä yksi kun teki esikoisensa, maailma pysähtyi ja oli vain ja hänen Oonansa se ainoa maailmassa. Minun Oona ja Minun Oona. Koko maailma pysähtyi siihen. Kodin sisustus muuttui. Siellä ei saanut enää käydä. Mies piti panna puolipäiväiseksi, kun mamma ei selvinnyt vauvan kanssa yksin.
Ja pahemmaksi muutti kun taloon tuli pikkusisko. Oli vain heidän lapset ja kenenkään muun lapsi ei kiinnostanut häntä. Hän jotenkin kuvitetli, että me jätämme omat lapset kotiin ja tulemme vain joukolla ihailemaan hänen Oonaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuopus tai lapsemme ylipäätänsä ei ole elämäni keskipiste, enkä vaadi muiltakaan lasteni jalustalle nostamista tai palvomista.Lapset kulkevat muun perheen mukana, mutta ei meillä eletä lasten ehdoilla. Tosin kumpikaan meistä ei ole vuosiin juossut viikonloppusin baareissa, ei vaan kiinnosta. Useimmiten nuoret vanhemmat esikoisvauvansa kanssa hurahtavat ja se hurahdus lapseen menee vähän överiksi. Sillä voi lohduttautua, että se kestää aikansa ja menee lopulta ohi.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani. Elin täysillä omaa elämääni kunnes sain lapsen. Nyt lapsen tarpeet ovat toki ykkösenä, mutta en ole unohtanut omianikaan. Käyn ulkona silloin tällöin ja pidän itsestäni muutenkin huolta.