Miten hyvin hallitsit raha-asiasi 18-25 -vuotiaana?

Olin opiskelija ja tuhlasin melkoisesti. Nostin kaikki opintolainat mitä sai ja käytin ne bilettämiseen. Sain lisäksi vanhemmilta avustusta, jonka he uskoivat mun käyttävän vaikka ruokaan ja vaatteisiin, mutta ne meni kaljaan ja ylelliseen elämään. Eism. en ole koskaan syönyt niin hyvissä ravintoloissa ja usein kuin opiskelijana.

Mutta toisaalta mitään en kadu, oli tosi hauskaa ja sitten kun pääsin töihin heti valmistumiseni jälkeen niin helppohan ne opintolainat oli takaisin maksaa. Eikä koskaan muuten kuin opiskelijana olisi mahdollisuutta sellaiseen rentoon boheemielämään jossa viikollakin istutaan valomerkkiin asti baarissa jne. 

Sekä että. Saatoin välillä tuhlata ihan hurjasti, mutta eipä silloin 18-vuotiaana ollut kauheasti niitä kuluja, vuokra, vesi, sähkö, puhelinlasku, ruokaa ostettiin sillä mitä oli, koulussa sai ilmaisen ruoan ja jos oli nälkä, saattoi mennä kotiin, poikakaverille tai sen kotiin tai kavereille syömään. Koskaan en ollut täysin pa, tosin oli mulla säästöjäkin, joilla sitten välillä paikkailin vajetta.

25-vuotiaana olin jo tosi osaava rahankäyttäjä, säästössä oli tuhansia ja koskaan ei vuokra tai laskut olleet maksamatta. En ollut tuon ikäisenä vielä töissä, mieheni oli.

Olin todella tarkka raha-asioiden kanssa. Tein aina tarkat budjettisuunnitelmat ja elin pilkuntarkasti niiden mukaan.

Muutin omilleni 16-vuotiaana, lapsen sain 19-vuotiaana. Elin siis pääsääntöisesti opintotuella,äitiysrahalla ja kotihoidontuella (vuoronperään).

Nykyään olen hieman löysännyt rahan käyttöä, mutta aina palkkapäivänä maksan laskut ja pistän kuukauden ruokarahat sivuun. Loput rahat tuhlaan tai pistän säästöön.

Olin nuorena todella tunnollinen raha-asioissa. Olin kyllä muutenkin aika mustavalkoinen ja ehdoton kaikessa. Laskut eivät olleet koskaan myöhässä ja olin vaikka viikon syömättä jos piti valita että ostanko ruokaa vai maksanko sähkölaskun.

Nykyisin ei ole enää niin väliä. Laskut on usein myöhässä ja perintätoimiston karhu tulee varmaan kerran kuussa, jostain laskusta. Jos pitää valita kauppassakäynnin ja vakuutuslaskun kanssa, niin vakuutus saa odottaa seuraavan tilipäivän. Sen olen vielä pitänyt että mitään ei ole menny koskaan perintään ja luottotiedot on kunnossa.

-43v

Olin järkevä nuori. Kävin töissä ja säästin rahat autoon ja asuntoon.

Minun rahankäyttöäni kontrolloitiin sitä aiemminkin ja myös sitä miten ja mihin käytin rahaa lapsiini. Ostin ihan päin persettä välillä ja kaikki oli yhtä kaaosta mutta äitini piti asiat kasassa. 

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 16:37"]

Olin opiskelija ja tuhlasin melkoisesti. Nostin kaikki opintolainat mitä sai ja käytin ne bilettämiseen. Sain lisäksi vanhemmilta avustusta, jonka he uskoivat mun käyttävän vaikka ruokaan ja vaatteisiin, mutta ne meni kaljaan ja ylelliseen elämään. Eism. en ole koskaan syönyt niin hyvissä ravintoloissa ja usein kuin opiskelijana.

Mutta toisaalta mitään en kadu, oli tosi hauskaa ja sitten kun pääsin töihin heti valmistumiseni jälkeen niin helppohan ne opintolainat oli takaisin maksaa. Eikä koskaan muuten kuin opiskelijana olisi mahdollisuutta sellaiseen rentoon boheemielämään jossa viikollakin istutaan valomerkkiin asti baarissa jne. 

[/quote]

ihan sama täällä. töitä tosin sain vasta kun olin ollut lähes vuoden työttömänä koulun jälkeen. Aloinkin heti lyhentämään lainaa kun työpaikan sain.

En todellakaan kadu niitä aikoja. Tuli rellastettua kunnolla, niin paljon ettei nyt viitsis millään. Kerran vuodessa pikkujouluissa vähän tulee revitettyä, mutta muuten harvinaista.

Ravintolassa jos käydään syömässä, olen kotona viimeistään klo 23

Tarkka olin, ja pakkokin oli olla. Lähdin 1980-luvun puolivälissä opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja kun oli oma koti, piti tietenkin maksaa laskunsakin itse. En saanut vanhemmilta apua, en pyytänytkään. Joten kesät olin töissä ja talvet elin säästöillä ja opintorahalla (jonka osuus oli vielä silloin tooooodella pieni opintotuesta) ja etenkin opintolainalla. Pärjäsin silti.

Kulutusluottojahan ei siihen aikaan juurikaan käytetty, eikä luottokortteja tuputettu edes töissäkäyville, saati että niitä olisi opiskelija saanut.

Olin hyvin tarkka, mutta pakkokin oli. Kenelläkään opiskelukavereistani ei ollut enää rahaa helmikuun alun jälkeen, kun opintolainat oli syöty - opintotuki oli silloin aivan mitätön. Muut saivat avustusta vanhemmiltaan, mutta minulla sitä mahdollisuutta ei ollut. Oli pakko pitää tarkasti kirjaa menoista. Pizzalla saattoi käydä kerran kuussa, ellei käynyt elokuvissa ollenkaan. Kesäksi sain onneksi aina oman alan töitä, joissa oli kunnon palkka, joten lopulta tulin ansioilla ja lainalla toimeen melko hyvin. Alle 25-vuotiaana olin jo ASP-säästäjä - silloin ei saanut asuntolainaa ellei ollut säästänyt vähintään kaksi vuotta.

18-19 vuotiaana tuhlasin toisinaan melko turhaan enkä ollut mikään maailman järkevin rahankäyttäjä kylläkään, bilettäminen oli silloin tärkeää ja kaupassa ei aina osannut verrata hintoja jne mutta siinä lomassa kyllä opettelin pikkuhiljaa rahankäyttöä, ja avasin säästötilin omin päineni, sinne meni ensin vaan joku pieni 20euroo/kk ja seuraavana vuonna 50€/kk, 20-vuotiaana alkoi jo kiinnostamaan paljon menee kaupassa turhaa rahaa ja aloin vertaileen hintoja ja katselin tarjouksia ja sesonkituotteita ja aloin muutenkin järjestelmällisesti sillä halusin sitä rahaa enemmän kasaan, laskut oon kuitenkin maksanut aina kaikki ajallaan.

lähdin kotoa 18 vuotiaana, opiskelin ja tein töitä myös, kaikki oli budjetoitu ja suunniteltu, opintolainaa tuli suht vähän, kun olin töissä paljon. ei ollut tuhlausta, mutta tein opiskeluaikoina maailmanympärimatkan. apua en saannut vanhemmilta ollenkaan. nyt vanhempana ihmettelen miten jaksoin ton kaiken.

Muutin pois 17-vuotiaana ja hyvin sain rahani riittämään. Kävin opiskelun ohella töissä, kesätöistä säästin aina lomamatkan, jolla kävin kesän päätteeksi ennen opintojen jatkumista - kävin etelässä, USA:ssa, Interrailillä. Koskaan ei vain ole ollut tarvetta ostaa mitään, mihin ei ole varaa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 17:28"]

lähdin kotoa 18 vuotiaana, opiskelin ja tein töitä myös, kaikki oli budjetoitu ja suunniteltu, opintolainaa tuli suht vähän, kun olin töissä paljon. ei ollut tuhlausta, mutta tein opiskeluaikoina maailmanympärimatkan. apua en saannut vanhemmilta ollenkaan. nyt vanhempana ihmettelen miten jaksoin ton kaiken.

[/quote]

tosiaa reilaamassa mäkin kävin, olipa se aikaa

Muutin kolmen kaverin kanssa hikiseen yksiöön ja kaikki laskut meni kolmeen osaan, vuokra, sähkö, vesi, puhelin, netti ja sitten käytiin kaupassa ja ostettiin kaapit täyteen nuudelia, tonnikalaa, jauhoja yms..

Loput biletettiin, ihan joka ainoa sentti.. kävipä usein niin että jouduttiin yöllä hakeen toisten kasvimailta ja omenapuista ruokaa ja tyhjennettiin parin kalastajan katiskoita. Asuttiin S-marketin yläkerrassa joten usein oli kello herättämässä neljältä että ehdittiin hakea tuoreet tomaatit, kurkut ja salaatit päivän kuormasta ennen kuin kaupan työntekijät tulivat... 

Pulloja keräiltiin myös usein, tätä kesti sen kolme vuotta mitä opiskelin ja sitten muutin pois pikkukaupungista ja tapasin nykyisen mieheni.

Aivan mahtavaa aikaa:)

Olin järkevä rahankäyttäjä ja suunnitelmällinen, mutten pihi. Hemmottelut ja törsäykset budjetin rajoissa. Sama tilanne nytkin kun 40 v.

Olin hyvin järkevä ja suunnitelmallinen. Pääsin amkin jälkeen heti töihin ja siitä (aluksi harjoittelijan)palkasta säästin niin paljon kuin vain mahdollista. Menoja oli vähän: silloin tällöin jotain pientä kivaa (en ollut varsinaisesti pihi), mutta muuten laskujen (vuokra, puhelin, ruoka, ei ollut ensi alkuun edes nettiä) maksun jälkeen kaikki ylimääräinen suoraan säästö-, ei käyttötilille. Asuimme jo silloin mieheni kanssa yhdessä, joten asuminen oli suhteellisen taloudellista.

Lapsia tuli pari, ensimmäinen 25-vuotiaana. Nyt teen töitä 35-vuotiaana perheellisenä yrittäjänä ja voin sanoa, että tiukkaa tekee. Rahaa jää vain se harjoittelijan palkan verran, koska oma alani kärsii lähes ensimmäisenä aina, kun yleinen taloustilanne notkahtaa. Asiakkaita on tällä hetkellä vaikea löytää. Isossa pulassa olisin, jos en/emme osaisi elellä säästäväisesti. Laskuja on suuntaan jos toiseenkin ja yrityksenkin peruskulut ovat melko suuret.

Välillä harmittaa, kun ulkomaanmatkoista tai iPadeistä on turha haaveilla. Hiki nousee pintaan, kun sesonki vaihtuu ja pojille etsiskelee torista tai huutonetistä suksia ja luistimia. Toivon pikaista nousukautta.

Kieltämättä tuhlasin varsinkin aluksi aika hillittömästi, minulla ei ollut ikinä ollut mitään omaa käyttörahaa, ja se, että opintotuesta jäi vuokran jälkeen yli satanen rahaa käteen, tuntui ihan valtavalta summalta. Monena kuukautena söin kaksi viimeistä viikkoa pelkkää kaurapuuroa ja jättipakkauksia ranskanperunoita... Toisaalta sentään en käyttänyt rahaa viinaan enkä ottanut kulutusluottoja tai muutakaan velkaa.

Ja kyllä se siitä vähitellen tasaantui. Ja sekin auttoi, ettei ollut enää tarvetta retkahduksiin yhtä paljon kuin oli saanut osteltua itselleen jo nätin talvitakin ja saappaat ja verhot ja kaikkea sellaista, mihin sitä tuli tuhlattua kun ekaa kertaa sai itse valita.

Olen hallinnut raha-asiani lapsesta asti aina hyvin. Jo ala-asteella säästin osan jokaisesta viikkorahastani ja aina pari vuotta säästettyäni sain ostettua jotain kaipaamaani, kerran ostin esim. kauan toivomani akvaarion. 18-vuotiaana muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Vanhemmillani ei ollut rahaa avustaa minua, sain satunnaisesti junalippuja, että pääsin käymään kotona, mutta muuten piti pärjätä itse. 2000-luvun alussa vuokrataso oli vielä paljon inhimillisempi ja pärjäsinkin hyvin opintotuella, vähäisillä viikonlopputöillä ja silloin tällöin nostamallani opintolainalla. 22-vuotiaana taloudellinen tilanteeni helpottui paljon, kun opintoni olivat siinä vaiheessa, että saatoin alkaa tehdä oman alani sijaisuuksia viikonloppu- ja loma-aikoina. Palkalla elätin paitsi itseni, myös mieheni (menimme naimisiin, kun täytin 22), joka oli käyttänyt jo kaikki opintotukikuukautensa loppuun. 24-vuotiaana valmistuttuani ostin auton ja otin asuntolainan.

Tuhlasin käsittämättömiä summia! Ostin asunnon, kun olin 23v ja keksin, että lainaa voi lyhentää enemmänkin kuin mitä oli sovittu, kunhan teki viikonloput töitä. Saatoin laittaa kuukaudessa asuntoon yli 1000 e, vaikka olin opiskelija!

Vuokrat yms. asialliset menot oli aina maksettuna ajallaan. Muuten oltiin kuin ellun kanat! Eikä kaduta pätkääkään näin nelikymppisen näkökulmasta. Olkoonkin, että sikakalliista Ellos-lainaa maksettiin hetki takaisin. Mutta se etelän reissu, johon ne fyrkat käytettiin oli kyllä joka markan arvoinen :D