Elämän risteyskohta. Mielipiteitä!
Olen haudannut molemmat vanhempani ja pikkusiskoni. Lapsenikin ovat jo vähän isompia, koululaisia jo. Olen päättänyt muuttaa Norjaan töihin. Olen kyllästynyt loputtomaan köyhyyteen alipalkattuna hoitotyön ammattilaisena. Tahdon että lapseni saisivat paremman elämän myös rahan puolesta. Olen yksinhuoltaja ja täten oman onneni seppä, lasten isä ei ole mukana elämässä joten voimme hyvin lähteä.
Ainoa mikä mietityttää on kielitaitoni. Puhun vain kohtalaista ruotsia. Kannattaako opiskella ensin norjan kieli kunnolla vai menisikö suinpäin sotaan ja pakon kautta opettelisi kielen kohdemaassa? Kumpi on tehokkaampaa?
Kommentit (10)
Kai tuo elintasopakolaisuus suomalaisiltakin onnistuu, onnea matkaan vaan.
Noin yleisesti ottaen risteyskohdassa kannattaa pitää toinen käsi seinässä kiinni, siten pääsee klassisesta labyrintistä ennen pitkää ulos. Tuossa vertauskuvassa on mietittävää meille jokaiselle.
Norjassa puhutaan norjaa eikä ruotsia. Ei kannata lähteä tuolla asenteella
Jos osaat kuitenkin ruotsia niin että pärjäät, selviät Norjassa. Äkkiä sen oppii. Eli suinpäin sotaan vaan, onnea matkaan! Jos olisin hoitoalalla, hakeutuisin itsekin Norjaan, mielellään pohjoiseen.
Englantia kun osaat hyvin, se riittää.
et yhtikäs mitään ruotsin alkeilla, ja olisi älytöntä opiskella norja sujuvasti jos ilmankin löytyisi hyväpalkkainen työ.
Jos on motivoitunut, niin kielen kyllä oppii. Kannattaa kysyä, mitä työnantaja vaatii ja etsiä tietoa muiden Norjassa olleiden/siellä tällä hetkellä olevien kokemuksista eli googlaamaan!
Aina kannattaa opiskella ja valmistautua mahdollisimman hyvin etukäteen.
eli kun kieli on kerran ainoa mikä mietityttää, ei siis este, niin menoksi vaan.
Sinne vaan jos ottavat. Siellä sitten oppii kielen. Tottakai alan sanastoa kannattaa alkaa opetella kovaa vauhtia. Ruotsilla pärjää jo melko pitkälle.
Miksi pitäis lähteä. Tosi kivaa lapsille..