Onko se etiketin vastaista, jos yrittää vaellusretkellä pokata jonkun? Miten toimitaan oikein?
Jos vaikka tuvalla tapaa mielenkiintoisen ihmisen. Retki jatkuu eri suuntiin, mutta olisi kiinnostusta jutella myöhemmin lisää...?
Kommentit (15)
Hirveä sillinlöyhkä, eikö sua nolota?
Kyllä vaelluksilla ihmiset mielellään usein keskenään jutustelee taukopaikoilla. Kysyisin että sopiiko istua hetkeksi seuraksi tmv.
Alkaisin kyllä juttelemaan vasta aamulla, jos autiotuvalla vaikka sattuisi olemaan.
Olisi vähän kiusallista olla siellä, jos toinen torjuisi.
Lisäksi näin yksin reissaavana naisena kokisin vähän ahdistavana nukkua samassa paikassa kuin mies, joka yrittänyt illalla iskeä.
Retken aikana lähestymisyritykset voivat olla ei-toivottuja ja kohde voi ahdistua, kun ei sieltä retkeltä oikein pääse kesken kaiken poiskaan. Esim. samoissa tiloissa nukkuminen voi olla epämiellyttävää, jos joku on aikaisemmin vaikka vitsaillut sopimattomia. Ehdottaisin että retken aikana korkeintaan juttelisit mukavia pitäen silmällä kohteen reaktiota. Kun tiet eroavat, on oikea hetki kysyä olisiko kiinnostusta nähdä toistekin.
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Joo no kysymyksen ajatusi olikin, että onko jotain kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, että toimitaan eri tavalla kuin muualla...
Tuollaiset hetken hurmiothan ovat ihan parhaita. Ei tarvitse miettiä suhdetta, mutta voi nauttia erämaasta kaverin kanssa vaikka puuta tai mäkin seinää vasten hetken kiihkeästi ja jatkaa reissuaan yhtä hauskaa kokemusta rikkaampana.
Jotkut ilmeisesti menevät retkeilemäänkin pelkästään pokaamiset mielessä... no mikäs siinä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Joo no kysymyksen ajatusi olikin, että onko jotain kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, että toimitaan eri tavalla kuin muualla...
Miksi olisi? Tuottavatko sosiaaliset tilanteet sinulle useinkin hankaluuksia kun tuollaisia mietit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Joo no kysymyksen ajatusi olikin, että onko jotain kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, että toimitaan eri tavalla kuin muualla...
Miksi olisi? Tuottavatko sosiaaliset tilanteet sinulle useinkin hankaluuksia kun tuollaisia mietit?
Puolustan aapeetä nyt siinä, että vaellusretkeltä ei tosiaan pääse liukenemaan tuosta vain, jos huomaa myöhemmin, että olikin vikatikki lähestyä sillä silmällä. Normaali kanssakäyminen toki on ok retkelläkin, mutta ihastumisen tai erityiskiinnostuksen ilmaisu voisi jättää viime päivään. Näin mukavampi kaikille.
"Tuleppas tyttö katsomaan kun pystytin teltan!"
Eräs mies kertoi ryhtyneensä opiskeluaikanaan eräoppaaksi mottonaan: "Nyt tämä poika iskee naisia!" Noh, nykyinen vaimo oli mukana ensimmäisessä opastusryhmässä 60-luvulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Joo no kysymyksen ajatusi olikin, että onko jotain kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, että toimitaan eri tavalla kuin muualla...
Miksi olisi? Tuottavatko sosiaaliset tilanteet sinulle useinkin hankaluuksia kun tuollaisia mietit?
Puolustan aapeetä nyt siinä, että vaellusretkeltä ei tosiaan pääse liukenemaan tuosta vain, jos huomaa myöhemmin, että olikin vikatikki lähestyä sillä silmällä. Normaali kanssakäyminen toki on ok retkelläkin, mutta ihastumisen tai erityiskiinnostuksen ilmaisu voisi jättää viime päivään. Näin mukavampi kaikille.
Mitä??? Millaisista vaellusretkistä puhut? Ap ja me muut puhuimme sellaisista, joita itse kukin tekee omaa vauhtiaan ja omaa reittiään. Se kohtaaminen voi olla ainoa koko retken aikana, kun kaksi ihmistä sattuu samaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi ihan normaalit sosiaaliset taidot? Jos jonkun kanssa juttu luistaa helposti, niin tottakai voi kysyä, että haluaisiko hän vaihtaa kuulumisia ja kertoa reissunsa etenemisestä jotain kanavaa pitkin. Tuohan on maailman luonnollisin asia. En itse vaella niin, että yöpyisin autiotuvilla, mutta maailmalla on tullut vaihdettua yhteystietoja monien sellaisten ihmisten kanssa, joita olen kohdannut majapaikassa tai esim. päiväretkellä.
Joo no kysymyksen ajatusi olikin, että onko jotain kirjoittamattomia sääntöjä sen suhteen, että toimitaan eri tavalla kuin muualla...
Miksi olisi? Tuottavatko sosiaaliset tilanteet sinulle useinkin hankaluuksia kun tuollaisia mietit?
Puolustan aapeetä nyt siinä, että vaellusretkeltä ei tosiaan pääse liukenemaan tuosta vain, jos huomaa myöhemmin, että olikin vikatikki lähestyä sillä silmällä. Normaali kanssakäyminen toki on ok retkelläkin, mutta ihastumisen tai erityiskiinnostuksen ilmaisu voisi jättää viime päivään. Näin mukavampi kaikille.
Mitä??? Millaisista vaellusretkistä puhut? Ap ja me muut puhuimme sellaisista, joita itse kukin tekee omaa vauhtiaan ja omaa reittiään. Se kohtaaminen voi olla ainoa koko retken aikana, kun kaksi ihmistä sattuu samaan paikkaan.
Onkohan miten hyvä taktiikka lähteä kairaan naisia iskemään. Luulisi kaupungissa olevan niitä enemmän.
Eikö se ole ihan hyvä lähtökohta, jos molempia kiinnostaa vaellusretket.
En tunne vaellusretkietikettiä, mutta kai siihenkin pätee ihan normaalit kanssakäymisen tavat. Jos tapaa kiinnostavan ihmisen ja tunne on molemminpuolinen, niin siitä vaan tutustumaan. Mutta mikään stalkkaaminen tai seurailu vaelluksilla on varmasti ehdottomasti epäsopivaa.