Lue keskustelun säännöt.
Miten muuttaa omaa asennetta elämään?
10.07.2006 |
Olen ihanan 2-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti. Isä ei tapaa lastaan ollenkaan, ei olla missään väleissä. Ainoa apua arjessa on äitini, kenen luona poika on silloin tällöin. Mummu hoitaa poikaa mielellään ja poika jää mummulle iloisin mielin, muita hoitopaikkoja ei ole. Olen hoitovapaalla, joten ollaan siis paljon kahdestaan pojan kanssa. Nykyään huomaan usein olevani masentunut, onneton ja iloton. Haluaisin enemmän omaa aikaa, mutta se ei ole mahdollista, kukaan ei halua ottaa poikaa hoitoon, enkä minä voi sitä keneltäkään vaatia. Vastuu on yksin minulla. Ryven paljon itsesäälissä, itken usein ja tunnen vihaa muita ihmisiä kohtaan, kenellä on asiat paremmin, eli rakkaita ihmisiä lähellä, joku kenen kanssa jutella iltaisin ja viettää viikonloppuja ja lomia. Tiedän ettei minun itsesäälini muuta mitään, ja koska tilanne on mikä on, niin minun on vain opittava elämään tätä elämää ja unohdettava ainainen valitus. Mutta miten? Tuntuu että haluaisin vaan puhua, puhua ja puhua, mutta kukaan ei kuuntele. Olisiko ammattiauttajasta apua? Olen yrittänyt puhua neuvolassa että en jaksa enää, mutta tuntuu että terkkari ei ole kiinnostunut minun jaksamisestani, silloin kun poika oli vauva, niin minunkin vointiani kyseltiin, mutta ei enää. Kertokaa miten saan potkittua itseäni persuksille!
Kommentit (6)
Tommy Hellstenin kirjoja
tai
Anthony Mello: Havahtuminen
kirjakaupasta tai kirjastosta.
uusia näkökulmia, kaikkea näistäkään ei tarvitse uskoa.
Hanki harrastus, vaikka sellainen äiti-lapsi jumppa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että on rankkaa olla yksin vastuussa lapsesta, kun ei ole sitä lapsen isää siinä arkea jakamassa. Mutta onneksi saat mummosta silloin tällöin apua. Käytä ne ajat hyväksesi. Tuuletu, rauhoitu, tee jotain mistä tulee hyvä olo, jotain mikä piristää.
Puhumisen tarpeesi kertoo kyllä siitä, että tarvitset todellakin ihmisen joka kuuntelee. Varaa aikaa terveyskeskukseen lääkärille ja pyydä lähete psykologille/terapeutille. Tai ota selvää onko paikkakunnallasi olemassa jotain kriisikeskusta tms. jonne vois mennä. Meidän paikkakunnalla on sellainen, ja sinne voi mennä ilman ajanvarausta ja nimettömänäkin saa keskustella.
Pienen lapsen kanssa jaksaminen on joskus sitä ja tätä, älä huoli, et ole ainut äiti maailmassa joka tuntee ettei jaksa, vaikka lapsia on " vain" yksi.
Jaksamista!
Ymmärsin nyt selvästi että minun on pakko hakea apua, ei kukaan voi elää näin. Mistä aloittaa? Ohjataanko minua neuvolasta eteenpäin vai mistä?
ja sieltä annetaan sinulle joko aika tai ohjeet miten toimia.
Soita heti huomenna! Älä jää odottelemaan, että jos olo vaikka huomenna olisi jo parempi.
Ekana siellä tehdään testi millä testataan masennuksesi astetta ja sitten päätetään millaista terapiaa tarvitset. Siis ainakin yleensä menetellään tällä tavalla, mutta toisiakin tapoja on. Mutta kun otat yhteyttä mielenterveystoimistoon annetaan sieltä selvät jatko-ohjeet.
Ei muuta kun tsemppiä ja voimia!
leikkikerho vaikka pari kertaa viikossa muutaman tunnin ajan? saisit ite itselles aikaa ja hengähdettyä arjessa. Meillä poika aloittaa nyt just ton 2 kertaa viikkossa, 3 tuntia kerrallaan.. tekee hyvää pojalle ja äidille:)