Mielestäsi "hyväksyttävät" syyt erota?

No pettäminen ei ollut, eikä seksittömyyskään. Väkivalta olisi kyllä, sillä siinä ihan todella kärsii sitten jo lapsetkin.

Väkivalta ja pettäminen. Seksittömyyteen löytyy aina ratkaisu jos molemmat osapuolet sitä todella haluavat.

No onko perusteltua haluta erota jos rakkaus lopahtaa? Ei tunne enää toista kohtaan mitään... 2 vuotta kestänyt tämä. Yhteistä taivalta takana 20vuotta, 4 lasta. Ja tämä rakkaudettomuus ja erohalut on siis miehelläni. Kimpassa 15vuotiasta lähtien.

No ainakin väkivalta, vaikea alkoholismi, huumeiden käyttö, rikollisuus yms.

Pettäminenkin toki, itse en kyllä tiedä, eroaisinko, jos miehellä olisi joku yhdenillan juttu. Asia olisi tosi vaikea. Jos toisella olisi pitkä suhde toisen kanssa, niin varmaan eroaisin.

Varmaan myös se olisi, jos toinen muuttuisi ihan valtavasti tai haluaisi yhtäkkiä jotain ihan eri asioita elämältä tms. Tarkoita tässä tosi isoja linjoja, vaikka sellaista, että toinen haluaisi muuttaa Intiaan ja elää jossain kommuunissa ja toinen ei ja kumpikaan ei olisi valmis joustamaan tms.

Sekin olisi minusta "hyväksyttävää", jos elämä toisen kanssa olisi jostain syystä kamalan tuskallista ja piinaavaa ja henkisesti rankkaa. Sellainen kuluttaa ihmistä ja kukaan ei sellaista jaksa pitkän päälle. Mitä ongelmia se käytännössä tarkoittaisi, niin on vaikea yksiselitteisesti määritellä.

Näin, kun on jo lapsiakin, niin:

päihteet, toistuva pettäminen (ei yksi kerta), fyysinen tai henkinen väkivalta, rikollisuus

Aika monta muuta ongelmaa pystyy kyllä selvittämään, jos molemmilla on tahtoa. Pahoista jutuista selvitty mekin...

On perusteltua erota jos rakkaus loppuu. Tottakai. Jokainen ansaitseee rakkautta.

erosin , koska mieheni oli masentunut ja tietyllä tavalla identiteettiongelmainen, mikä taas sitten johti esim. siihen, että emme enää eläneet perheenä vaan eri kaupungissa ja sitä myöten kaikki murtui.

kuitenkin suren eroa, ja mietin, olisiko pitänyt kuitenkin jotenkin saada ne hänen ja samalla meidän palaset kasaan. että ehkäpä sitten väkivalta ja alkoholi on ne syyt, mutta sekään ei tarkoita, että erosta ei olisi surullinen. osa tietysti pääsee yli äkkiä, mutta lasten takia tuntuu, että mikään aika ei riitä. kannatan sinnittelemistä ja yrittämistä. on todella sydäntä kylmäävää, kun lapsi itkee ikävää tapaamisen päätyttyä.

ainakin jos itsellä on paha olo, niin kannustaisin etsimään siihen syytä ja tekemään asialla jotain avioliiton jatkuessa. jos toisella on esim. huumeongelma, niin sitten olisi pakko säästää lapset siltä ja erota heti.

erosin , koska mieheni oli masentunut ja tietyllä tavalla identiteettiongelmainen, mikä taas sitten johti esim. siihen, että emme enää eläneet perheenä vaan eri kaupungissa ja sitä myöten kaikki murtui.

kuitenkin suren eroa, ja mietin, olisiko pitänyt kuitenkin jotenkin saada ne hänen ja samalla meidän palaset kasaan. että ehkäpä sitten väkivalta ja alkoholi on ne syyt, mutta sekään ei tarkoita, että erosta ei olisi surullinen. osa tietysti pääsee yli äkkiä, mutta lasten takia tuntuu, että mikään aika ei riitä. kannatan sinnittelemistä ja yrittämistä. on todella sydäntä kylmäävää, kun lapsi itkee ikävää tapaamisen päätyttyä.

ainakin jos itsellä on paha olo, niin kannustaisin etsimään siihen syytä ja tekemään asialla jotain avioliiton jatkuessa. jos toisella on esim. huumeongelma, niin sitten olisi pakko säästää lapset siltä ja erota heti.

erosin , koska mieheni oli masentunut ja tietyllä tavalla identiteettiongelmainen, mikä taas sitten johti esim. siihen, että emme enää eläneet perheenä vaan eri kaupungissa ja sitä myöten kaikki murtui.

kuitenkin suren eroa, ja mietin, olisiko pitänyt kuitenkin jotenkin saada ne hänen ja samalla meidän palaset kasaan. että ehkäpä sitten väkivalta ja alkoholi on ne syyt, mutta sekään ei tarkoita, että erosta ei olisi surullinen. osa tietysti pääsee yli äkkiä, mutta lasten takia tuntuu, että mikään aika ei riitä. kannatan sinnittelemistä ja yrittämistä. on todella sydäntä kylmäävää, kun lapsi itkee ikävää tapaamisen päätyttyä.

ainakin jos itsellä on paha olo, niin kannustaisin etsimään siihen syytä ja tekemään asialla jotain avioliiton jatkuessa. jos toisella on esim. huumeongelma, niin sitten olisi pakko säästää lapset siltä ja erota heti.

Anteeksi, mutta minusta tällaisten syiden listaaminen on harvinaisen lapsellista. Vähän kuin valitsisi siitä ala-asteen tussipaketista ne värit, joista jokainen tykkää eniten.

Harvoinpa nimittäin erojen jälkeen voi yksiselitteisesti kertoa mikä oli se eroon johtanut yksittäinen syy. Usein syitä on useita ja totuus ei ole suinkaan se, miltä päällisin puolin ulkopuoliselle näyttää.

Aikuinen ihminen ei muutenkaan hae eikä kaipaa teoilleen ja päätöksilleen hyväksyntää. Aikuinen on jo kasvanut siitä "lempiruoka" -vaiheesta ohi. Hyväksyttävä syy on se syy tai ne syyt minkä perusteella parit eroavat eikä niitä tarvitse muille kertoa. Muut eivät voi syitä edes tietää. Kunnioituksen ja arvostuksen osoitusta Sinulta on, että hyväksyt tämän etkä ala muiden päätöksiä ruotia, arvostella ja analysoida. Tai edes kysellä. Jos näin tunnet tarvetta tehdä, se kertoo enemmän Sinusta itsestäsi kuin mistään muusta.

Rakkaus loppuu (aina ja jokaisessa suhteessa), jos sen antaa loppua ja jos siihen on syynsä. Jos syy ei ole mikään yllä mainituista, niin asia on todennäköisestä korjattavissa. Mikään rakkaus ja parisuhde ei elä ja toimi "itsestään". Se vaatii jatkuvaa työtä, jatkuvaa keskustelua ja usein ulkopuolistakin apua.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 11:26"]

On perusteltua erota jos rakkaus loppuu. Tottakai. Jokainen ansaitseee rakkautta.

[/quote]

Mikä tahansa on hyvä syy erota. Jos jokin syy johti eroon, niin silloinhan se oli hyvä syy. Vai meinaatteko, että ihmiset eroavat jotenkin vahingossa?

Veljeni alkoi seksin puutteessa (epätoivoinen, tää kylä on niin pieni) suhteeseen yhden surkimuksen kanssa mutta jätti sen heti kun tuli parempi kuvioihin (ei siis mitään pettämistä ollut). Sitten ämmä kulki kylillä puhumassa, että veljeni "ei kestänyt suhteen arkea". Se suhteen arki oli sitä, että ämmä lihoi 30 kg, soitteli noin 10 kertaa päivässä veljelleni töihin (meillä on perheyritys) ja jatkuvasti unohteli ottaa pillerinsä. Joidenkin kannattaisi tajuta, että "rakkaus loppuu" sen takia ettei sitä alunperinkään ollut.

Jos on alle kouluikäisiä tai murrosikäisiä lapsia, niin vain nämä syyt:

väkivalta, pettäminen, vakava henkinen väkivalta (esim. toinen kontrolloi kaikkea perheen rahaa, kiristää seksiä, haukkuu päivittäin rumasti, pelottelee), toisen vakavat mielenterveysongelmat mukaanlukien alkoholismi tai muu riippuvuus.

Jos lapset 7-12-vuotiaita, niin edelliset syyt vähän lievennettynä eli vähän vähäisemmätkin syyt riittää.

Jos ei ole lapsia tai lapset jo aikuisia, niin mikä tahansa syy on hyväksyttävä.

Jos jompikumpi on jo vähän pidempään kokenut, että elämä syystä tai toisesta olisi parempaa ilman suhdetta kuin sen kanssa, on se minusta ihan riittävä syy erota.

Vaikkei siis kuvioissa olisi mitään pettämistä tai väkivaltaakaan, vaan ihan vaan se että toisen kanssa on tylsää eikä tunnu olevan enää oikein mitään yhteistä tai ylipäänsä muuta kuin käytännön syitä olla yhdessä juuri tämän ihmisen kanssa. Ja se asiantila ahdistaa syystä tai toisesta (joillekinhan se voi olla ihan ok että ollaan ikään kuin perhettä pyörittäviä työkavereita ja ei tällöin tietysti tarvitsekaan erota).

Mä en oikein tajua noita "rakkauden eteen täytyy tehdä töitä" tai "kumppaniaan voi kyllä oppia rakastamaan uudestaan kunhan näkee vaivaa" -suhteita. Eikö tolla logiikalla voisi ottaa kenet tahansa ensimmäisenä vastaankävelevän tyypin jolla nyt sattuu olemaan yhtenevät mielipiteet esim. lasten ja seksin määrästä, raha-asioista ja kasvatuksesta sekä kotitöiden jaosta (eli näistä asioista, mistä ihmiset useimmiten parisuhteissaan riitelee ja mistä eniten tulee suhteissa ongelmia - ja mistä ihmiset voivat olla täysin eri linjoilla siitä huolimatta, että olisivat rakastuneet toisiinsa) ja sit vaan pakottaa itsensä näkemään vaivaa rakastaakseen sitä ja ylläpitääkseen sitä rakkautta tähän järkisyin valittuun. Jos lähtöoletus on, että ihastus kuolee kuitenkin ennenpitkää ja suhteessa vaan pitää kestää sitä et se on paskaa ja että toista kohtaan ei välillä tunne muuta kuin vitutusta, mihin sitä ihastusta siinä alussa edes tarvitsee? Useinhan se saa toisilleen täysin sopimattomat ihmiset päätymään yhteen, mistä seuraa vaan riitoja.

Minä kun en ole muiden ihmisten tuomari tai tuomitsija, niin en edes päädy tilanteeseen missä minun pitäisi tuomita onko joidenkin ero nyt ollut hyvistä syistä tehty vaiko ei. Se on varmasti ihan hyvistä syistä tehty, mikäli ne ihmiset päätyvät eroon, koskaan eivät ulkopuoliset juoruilijat voi sitä heitä itseään paremmin tietää. Kun ei itse ole ollut pariskunnan jompikumpi osapuoli, ei tiedä lopultakaan mitään.

Minsuta ap ei aloittanut tätä sillä, että tuomittaisiin toisia tai mahdollisesti eronneita yleensä. Vaan kysyi, mitkä syyt juuri sinulle olisivat sellaisia, että voisit erota.

Toiset ei halua erota, vaikka  mitä tapahtuisi vaan ajattelevat, että kun tähän on lähdetty, tämä pitää kestää. Toiset taas aika helpostikin voivat erota, kun arki on tylsää tai ei jaksa enää samaa naamaa tms.

Tarkoitus oli minusta keskustella syistä ja perusteista, ei tuomita sitä, joka ajattelee asiasta eri tavalla kuin minä.

Tähän sanoisin, että itse kyllä ajattelen juuri noin että nuo luettelemasi asiat riittää. Tai toki pitää jotain kutinaa olla vatsanpohjassa ja sitten jos joku asia on itselle tosi tärkeä, esim haluaa hauskan miehen, niin sitten se ominaisuus vielä siihen päälle.

Mutta siis uskon, että lähes kenen tahansa kanssa voi saada aikaan toimivan liiton, jos haluaa. Tottakai täytyy tosiaan olla ensin jotain hyviä fiiliksiä toista kohtaan, pakottaa ei voi. Mutta kun se ensihuuma haihtuu, niin mukaan astuu tuo suhteen eteen työskentely. Tutkimusten mukaanhan järjestetyt avioliitot ovat yhtä onnellisia kuin ns. "rakkausliitot", joten jotain taustalla täytyy olla. 

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 13:26"]

Mä en oikein tajua noita "rakkauden eteen täytyy tehdä töitä" tai "kumppaniaan voi kyllä oppia rakastamaan uudestaan kunhan näkee vaivaa" -suhteita. Eikö tolla logiikalla voisi ottaa kenet tahansa ensimmäisenä vastaankävelevän tyypin jolla nyt sattuu olemaan yhtenevät mielipiteet esim. lasten ja seksin määrästä, raha-asioista ja kasvatuksesta sekä kotitöiden jaosta (eli näistä asioista, mistä ihmiset useimmiten parisuhteissaan riitelee ja mistä eniten tulee suhteissa ongelmia - ja mistä ihmiset voivat olla täysin eri linjoilla siitä huolimatta, että olisivat rakastuneet toisiinsa) ja sit vaan pakottaa itsensä näkemään vaivaa rakastaakseen sitä ja ylläpitääkseen sitä rakkautta tähän järkisyin valittuun. Jos lähtöoletus on, että ihastus kuolee kuitenkin ennenpitkää ja suhteessa vaan pitää kestää sitä et se on paskaa ja että toista kohtaan ei välillä tunne muuta kuin vitutusta, mihin sitä ihastusta siinä alussa edes tarvitsee? Useinhan se saa toisilleen täysin sopimattomat ihmiset päätymään yhteen, mistä seuraa vaan riitoja.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="25.04.2013 klo 08:41"]

Kerro mitkä syyt saisi sinut eroamaan? Olisiko pettäminen? Entä seksittömyys? Väkivalta? Mitä muuta? Ja perustele.

[/quote]

Minä olen eronnut, ja syinä oli sairaalloinen pihiys ja karjumisraivokohtaukset, miltei päivittäiset, perhettä kohtaan, samaan aikaan kuitenkin miehellä oli varaa maksullisiin huoriin. Eikä kyse ollut siitä, että olisin ollut vastenmielinen tai pihtari. Eli itsekkyys ja uskottomuus.

- väkivalta

- alkoholismi

- murha tai muu vakava rikollisuus

- jatkuva valehtelelu

- henkinen alistaminen (narsismi ym.)

- ns. siivellä eläminen

- seksittömyys

- jatkuva riitely, jota ei saada loppumaan

muita ei nyt tule mieleen

Mäkään en jaksaisi tehdä rakkauden eteen töitä jne., mutta jos on alle 3-vuotiaita lapsia niin minusta voi jonkin aikaa jatkaa "kämppisliittoa" tai lykätä lievien parisuhdeongelmien käsittelyä siihen, että lapset on pikkuisen kasvaneet.