Mitä luulit jaksavasi tehdä esikoisen synnyttyä, mutta et jaksanutkaan?

Ennen esikoisen syntymää voi olla kaikenlaisia kuvitelmia vauva-arjesta/lapsiarjesta ja omasta jaksamisesta tai muista realiteeteista jotka eivät sitten toteudukaan.

Mitä tällaisia tunnistat omassa elämässäsi? Nämä voi olla mitä tahansa esim. opiskeluun, työhön, harrastuksiin tai vaikka kodin sisustukseen liittyviä: Tyyliin jos kuvitteli voivansa pitää koriste-esineet samoilla paikoilla kotona, mutta ei voinutkaan niitä pitää. Tai että lapsi tulee sitten mukaan harrastuksiin tai rientoihin, mutta se ei käynytkään jostain syystä tms.
Kuvittelit saavasi jonkun työn tai opiskelun tehtyä, mutta et saanutkaan.

Tämä tuli mieleeni, kun luin jutun, jossa Krista Siegfrids kertoi että Charlotte Perrelli oli muutama päivä synnytyksen jälkeen lähtenyt kiertueelle ja imettänyt vauvaa aina laulujen välissä. Krista päätti, että haluaa itsekin olla sellainen äiti. Nyt hän odottaa esikoistaan.

Tuli mieleen, että niin moni asia voi muuttua. Itsekin luulin pääseväni synnyttämään lähtiessä seuraavana päivänä kotiin vauvan kanssa, mutta tulikin kiireellinen sektio ja niin edelleen. Tuli myös omat kuvitelmani mieleeni, mitä kaikkea oletin että ehdin ja jaksan toteuttaa.

Voihan niissä toki onnistuakin, mutta alkoi vertaistukihengessä kiinnostaa että mitä te kuvittelitte mutta lapsen syntymä muuttikin realiteetit?