odottaako kukaan muu toista lasta suunnilleen 3 vuoden ikäerolla?
Meille tulee ikäeroksi tuo 3 vuotta ja tosiaan toinen lapsi tulossa.Odotan vauvan syntymää kovasti mutta pelkään koska ei ole aikaisempaa kokemusta millaista on olla kahden äiti ja millainen ikäero tuo 3 vuotta tulee olemaan.Onko muilla tälläisiä mietteitä? Mietin näitä juttuja joka päivä ja vaikka yritän ajatella että hyvin se menee niin silti pelottaa että kahden lapsen hoito ja molempien tasavertainen huomioiminen voi olla raskasta.Tuntuu että niin monet ei hirveästi ajattele noita juttuja.nyt menossa kohta rv 27 ja ajatteluttaa jo tuo erossa olo esikoisesta synnytyksen jälkeen.ja sitten kun tulen kotiin niin pieni vauva sylissä ja esikoinen ihmeissään.Kääk..siis ihanaa mutta apua. Mitä ihmettä voi siinä tilanteessa tehdä.no ehkä se järjästyy luonnollisesti.Haluan vain olla hyvä äiti ja olen aika hämilläni tän jutun kanssa.Onko kellään kokemuksia joita haluaisi kertoa tai vastaavanlaisia ajatuksia tai mielipiteitä.Ja onnistuukohan mitenkään semmoinen että vauva nukkuisi alusta asti eskoisen kanssa samassa huoneessa.Monet ovat sanoneet että ei mitenkään,mutta olisiko jotain kikkoja millä tuo voisi onnistua.esikoisen siirsin omaan huoneeseen 2kk vanhana vaikka imetin vuoden.
Kommentit (9)
Meillä tyttö 3,5v ja poika 3kk. Meillä toi ikäero on hyvä. Tyttö osaa pukea, syödä, käydä pissalla ja odottaa omaa vuoroaan ihan kivasti. Lisäksi hän on suurenmoinen apulainen. Mustasukkaisuutta ei ole vielä ollut lainkaan. Välillä vain itse meinaan tuskastua, kun tyttö haluaisi kokoa ajan hoitaa vauvaa.
Ennen vauvan syntymää kävimme hankkimassa yhdessä vauvalle muutamia varusteita. Kotona katsottiin myös valmiiksi leluja ja vaatteita, joita tyttö lupasi lainata vauvalle.
Itseäni mietitytti myös kovasti ajan jakaminen. Olen pitänyt kiinni siitä, että me tehdän joka päivä jotain pientä yhdessä, keväällä käytiin poimimassa valkovuokkoja metsästä, pieni pyörälenkki tai maalaustuokio/paapelin kokoamista vauvan päiväunien aikana. En voi kieltää, ettenkö välillä kaipaisi voivani viettää tytön kanssa enemmän aikaa, mutta aikansa kutakin.
Meillä tyttö muutti nukkumaan meidän huoneeseen vauvan synnyttyä. Ymmärrän hyvin, ettei hän halunnut jäädä yksin. Tyttö ei häiriinny pojan itkusta yöllä, joten meillä periaatteessa voisivat nukkua kahdestaan omassa huoneessaan. Ajattein muuttaa sitten kun yösyötöt jää pois.
Mukavaa odotusta
Itseäni mietitytti etukäteen kovasti, pystynkö rakastamaan toista lasta yhtä paljon kuin esikoista. Nyt voin vakuuttaa, että pystyn.
Muska77:
Raskauksien välillä olisi hyvä olla min. 1,5 vuotta muuten on suurentunut riski alipainoisuudelle ja ennenaikaiselle syntymälle.
Meillä on neljä lasta syntynyt 1v.5kk:n ikäerolla, siis yksi aina kerrallaan. Ei ole kyllä ollut alipainoisuutta eikä ennenaikaisuutta, päin vastoin :-).
Eka rv41+0 3685g
Toinen rv 42+0 4050g
Kolmas rv 42+0 (käynnistys) 4120g
Neljäs rv 42+1 (käynnistys) 4220g
Siinä meidän " alipainoiset ja etenkin ennenaikaiset" vauvat :-). Ei ollut Muska tarkoitus naureskella kirjoituksellesi. Voihan olla, että Kaksplussassa mainitun laisia tapauksia onkin olemassa, mutta ei siis tosiaan ainakaan meillä.
Sorry, kun vastasin tähän aloitukseen. Enhän kuulu kysyjän mainitsemaan kategoriaan ollenkaan ;-).
neronja rv 32+2 (tällä kertaa kuopukseen tulee ikäeroa 3 v. 9 kk, kovasti odottaa jo vauvaa)
ja odotan kolmatta ja tähänkin tulee ikäeroksi 3 vuotta. Esikolla ja kuopuksella on ikäeroa 2 viikkoa vajaa 3 vuotta ja tämän kolmannen ja kuopuksen ikäeroksi tulee la:n mukaan 2v 11kk. Eli meille tuo 3 vuoden ikäero on koettu hyväksi.
3- vuotias on jo niin omatoiminen, että esim. imetyksen ja vauvanhoidon aikana malttaa jo odottaa hetken tai esim. voi syödä itse sinä aikana jne. Nukkumisesta en osaa neuvoa, meillä isompi nukku omassa huoneessaan puolen vuoden iästä lähtien ja vauva meidän huoneessa, ja näin aiomme tehdä nytkin. Hyvin se menee ja tällähetkelläkin lapset ovat leikkimässä keskenään, eli kyllä heistä on ihan hyvin seuraa vaikka 3 vuotta tuntuu aika isolta ikäerolta, ehkä riitoja ei ole niin paljon kun isompi ymmärtää asioita, jos ikäeroa olisi vähemmän.
Meille on tulossa esikoisen ja nyt masussa olevan vauvan välille ikäeroa 2v8kk ja pidän itse sitä hyvänä..
Kuitenkin esikoinen on jo sen verran omatoiminen, että syö, pukee, käy vessassa itse...Pienemmällä erolla voisi olla enemmän työtä myös siinä esikoisen perushoidossa.
Olen miettinyt itse sitä, että pystyykö sitä toista rakastamaan niin paljon kuin ekaa joka on niin mahdottoman rakas ettei tosikaan..Mutta eiköhän sitä rakkautta riitä myös toiselle lapselle ja vaikka seitsemälle ;)
Samaa jännitän myös kun tulee synnytyksen vuoro, kun pitää pojasta olla niin kauan erossa, voipi olla äidille aika rankkaa...Poikahan pärjää hyvin ja on muutenkin oikein reipas kaveri. Mutta kaikkea sitä miettii...:)
Uskon ja luulen ja toivon että tämä ikäero on meille ja toivottavasti teillekin oikein hyvä. Nautitaan lapsistamme, ne on niin pienen hetken pieniä :)
Esikoinen täyttää marraskuun lopulla tuon kolme vuotta. Itse luotan siihen, että kunhan saadaan elämä arkiseen rutiiniin alkuhässäköän jälkeen, niin kyllä sujuu! Meillä esikoinen on todella lujatahtoinen, itselläni tuottaa välillä suuria vaikeuksia saada jöötä hommaan. Luotan kuitenkin siihen, että lapsi sopeutuu uusiin tilanteisiin melko nopeasti, kunhan ei vain jää huomiotta. Otan esikoisen mahdollisimman paljon mukaan kuopuksen hoitoon ja muistan myös vain kahdenkeskiset hetket hänen kanssaan. Meillä on vielä se tilanne, että isä ei pysty heti pitämään isyyslomaansa, joten joudun/saan hoitaa alkuhässäkän yksin. Mutta luotan että kaikki sujuu hyvin. Onhan muutkin siitä selvinneet! :)
Esikoinen täyttää 3v. lokakuun puolivälissä ja kakkosen la 29.10.
Itse en ole jaksanut turhaan stressata päätäni sillä, että miten selvitään. Pakkohan sitä on selvitä :) Esikoinenkin odottaa kovasti vauvaa ja on alusta lähtien ollut täysillä odotuksessa mukana. Viimeksi tänään silitti masua ja totesi, että tykkään kovasti kun vauva syntyy.
Meillä tuo esikoinen on hyvin omatoiminen ja reipas, osaa käydä pissalla itse, pukee vaatteet itse, siivoaa huoneensa käskettäessä jne. Eli ei ole mikään vauva enää. Minusta 3v. ikäero vaikuttaa ainakin ennalta juuri tämän takia hyvältä, lapsi ei ole enää täysin äidissä kiinni. Meillä esikoinen pärjää mun sairaalassoloni ajan ihan taatusti isänsä kanssa kotona, ei tarvitse sitäkään epäillä! Meillä on onneksi miehen kanssa molemmilla tasavertainen suhde vanhemmuudessa, siis että ei tarvitse miettiä toisen pärjäämistä.
Meillä esikoisella on oma huone ja vauva tulee meidän vanhempien makkariin, todennäköisesti pinnasänky laitetaan taas meidän sänkyyn kiinni toinen laita alhaalla. Yöimetykset on helpoin minusta hoitaa siitä. Muutenkin tykkään pitää vauvan lähellä yöllä, en saisi itse nukuttua, jos vauva ei olisi ihan vieressä.
Minusta on ihan normaalia, että vauva tarvitsee ja kaipaa eri asioita kuin 3v. ikäinen. Vauva kaipaa ruokansa heti ja haluaa varmasti monta kertaa yössä tarkistaa, onko äiti lähellä. Esikoinen pärjää vähemmällä tarkistelulla ;) Lisäksi esikoinen ihan varmasti joutuu luopumaan osasta tähän astista huomiota. Niin se vain menee. En edes kuvittele, että vuorokauden tunnit riittäisi siihen, että huomioin esikoisen kuten nyt ja siihen vielä vauvanhoito päälle! Ei ole mahdollista.
Kaikella on aikansa. Esikoinen on tähän asti saanut 100% minusta ja isästään vanhempina. Nyt kun vauva syntyy ei tilanne voi enää pysyä ennallaan. Hänen on pakko jakaa meidät. Luulen, että alkuun kun imetys vie mun aikaa saa esikoinen puuhailla enemmän isän kanssa. Ja ainakin tällä hetkellä isä on muutenkin ykkönen, pojalle näyttää omaa sukupuolta oleva vanhempi olevan tällä hetkellä ihan jotain muuta kuin äiti...
En ole ajatellutkaan, että esikoisen elämän pitäisi jatkua ennallaan vauvan synnyttyä. Se tulee olemaan iso muutos. Mutta koska se muutos ON pysyvä, siihen pitää sopeutua. Meidän kaikkien. Me emme mieheni kanssa ole enää vain yhden lapsen vanhempia, meillä on kaksi lasta, joista kumpikaan ei voi olla ylitse toisen. Esikoinen ei voi säilyttää nykyistä asemaansa. Alkaa ihan uusi vaihe.
Alku on varmasti haastava, mutta mustasukkaisuutta ja vaikeuksia ei voi ennalta estää. Päivä kerrallaan. Onpa näistä erilaisista ikäeroista selvitty ennenkin...
Marrastoive rv 24+2
...mä aloitin.;) Joo niin siinä tutkimuksessa oli todettu, että riski noihin juttuihin kasvaa. Oon nimittäin itse miettinyt, että toinen lapsi ois kiva tehdä aikalailla perään, kun nyt oon jo ensisynnyttäjäksi, no aika keskivertovuosissa, mutta siis kuitenkin jo " korkeaan ikään ehtinyt" . Oon vaan mietiskellyt, että mitenkähän kroppani jaksaa raskaus+imetysrumbaa ja olisiko siksi hyvä pitää taukoa toisen yrittämän välillä.
Sellaisiahan tutkimukset aina on, että voidaan todeta jonkin riskin kasvavan, kuten nyt vaikka, että pieni ikäero kasvattaa ennenaikaisen syntymän riskiä. Ei niin, että KAIKKI pienellä ikäerolla olevat olisi ennenaikaisia. Tämähän on vähän sama kuin jutut, joita monet tupakoitsijat käyttää tupakoinnin vaarattomuuden puolustuksena tyyliin " mummonikin poltti 70 vuotta ja eli 90-vuotiaaksi ja juoksi maratoonin ennen viimeisä syntymäpäiviään" . Tupakointi ei tapa jokaista, mutta riski keuhkosyöpään ym. kasvaa. Joku yksittäinen mummo voi hyvinkin röökata ja tupakoinnin negatiiviset vaikutukset eivät juuri häntä kosketa. Riski vaan on kasvanut.
Omasta tilanteesta vielä, että luulenpa vaan kun asia tulee ajankohtaiseksi (eli on tämä ekakin saatu maailmaan) niin siinä ei paljoa laajatkaan jenkkitutkimukset vaikuta vaan sydämellä mennään ja toista yritetään, jos vaan mieli ja fyysinen kunto ovat sillä kannalla!:)
Muska 39+4
ei ole, mutta eilen silmäilin uusinta Kaksplussaa, jossa referoitiin jenkkitutkimusta hyvästä ikäerosta. Tutkimus ei ottanut kantaa tuohon puoleen, josta kyselet eli siihen, miten lapset kokee ikäeron jne, mutta biologisesti hyvä ikäero on 2-5 vuotta. Raskauksien välillä olisi hyvä olla min. 1,5 vuotta muuten on suurentunut riski alipainoisuudelle ja ennenaikaiselle syntymälle. Toisaalta samat riskit uhkaavat jos ikäeroksi tulee yli 5 vuotta.
Menin vähän asian sivuun.
Muska