Lue keskustelun säännöt.
Mun miesvalinta meni niin pieleen ja nyt
23.04.2013 |
kun on lapsia ja muuta, ei oikein erokaan tule kysymykseen, en halua rikkoa perhettä, taloudelliset seikat painaa jne.
Alettiin seurustella melko nuorina ja elämäntilanne oli niin erilainen ja mieskin rennompi ja kivempi. Enpä osannut silloin ajatella, että mies ei kasvakaan elämäntilanteen mukana, vaan taitaa jäädä ikuisesti teini-ikäiseksi
Hitto, kun mua stressaa tää tilanne. Vuosia oon miettinyt eroa, mutta en saa aikaiseksi. En ole rakastanut miestäni enää vuosiin, vaan minusta on tullut katkera eukko ja olen kadottanut oman iloisen minäni.
Ajattelen, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, joten oon koittanut etsiä harrastuksia, tavata kavereita jne. Mutta ei se pidemmän päälle riitä, kaipaan kumppania, läheisyyttä, asioiden jakamista, seksiä... Hemmetti.
Kommentit (5)
Olen päätänyt sata kertaa lopettaa eron vatvomisen, mutta kuten Sylvi Kekkonen sanoi: "Sanansa voi valita, tekonsa voi harkita, mutta tunteet kulkevat omia teitään".
Eli suomeksi, kaipaan kumppania ja se tunne on kova. Välillä piilossa, usein ei. Ja en voi sille mitään, että väsyneenä töiden, lasten- ja kodinhoidon jälkeen en pysty rakastamaan miestä, joka taitavasti luistelee kaikesta tekemisestä, harrastaa joka ilta ja yö, mutta silti ruikuttaa, että hänellä ei ole tarpeeksi aikaa harrastuksilleen. Tälläkin hetkellä on laskettelulomalla Alpeilla ja minä pyöritän kaiken yksin.
Kiitoksen tai ymmärryksen sanaa ei mieheltä heru, krittiikkiä sen sijaan jatkuvalla syötöllä. Rakkaus on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät itseäsi löyhässä hirressä, kun et toisaalta suostu vakavissasi miettimään eroa, mutta toisaalta et myöskään usko että voisit luopua tuosta kielteisyydestä suhdetta kohtaan. Minä en jaksaisi tuollaiseen jäädä, lähtisin kyllä vaikka kuinka on lapset ja talous...
Mieti nyt oikeasti haluatko tuhlata yhden ainutkertaisen elämäsi kärsimiseen ja jatkuvaan vitutukseen? Ei ne lapset siitä erosta kärsi kuin ehkä hetken, enemmän ne kärsii siitä kiukkuisesta ja negatiivisesta mutsista. Ja saavat niin paskan esimerkin hyvästä parisuhteesta ja miehen ja naisen rooleista. Järki käteen ja tee jotain elämällesi!
Olen miettinyt näitä asioita ummet ja lammet, uskokaa pois. Musta ei vaan ole eroamaan. Varsinkin kun mies on ilmoittanut, että tulee taistelemaan viimeiseen tappiin. Nytkin jo vetää pieniäkin lapsia mukaan tyyliin: äiti nyt ei anna sinun katsoa telkkaria, kun äiti haluaa nukkumaan ajoissa kun äiti on niiiin väsynyt jne. (Esimerkki yhdeksältä arki-iltana, kun mies pistää 3-vuotiaalle dvd:n)
Eli erosta ei tulisi helppoa ja lapset kärsisivät, olen ihan varma. Asia olisi ihan eri, jos oltaisiin yhtä mieltä siinä, että tämä ei toimi ja yhdessä erottaisiin lasten hyvinvointia ajatellen. Mutta mies ei siihen kykene.
Lopeta siis eron ajatteleminen ja vatvominen, kun olet kerran päättänyt, ettet aio rikkoa perhettä, tuo syö sun voimia, joten lopeta se, niin pystyt vaikuttamaankin siihen onnellisuuteesi.