Kuinka paljon itse arvioisit testosteronin puutteen aiheuttaman sosiaalisen sinisilmäisyyden näkyvän naisten arkielämässä, äänestyskäyttäytymisessä tai tekemässään politiikassa?

Tuleeko valittua liian jänniä miehiä tms? Voiko olla, että he tästä syystä naiset eivät myös ymmärrä ja tajua sitä oman yhteisönsäkään etua oikein samalla tavalla kuin miehet?

He ovat luonteeltaan liian agreeable vaan eivät itse huomaa mitään kummaa. Koska itsehän sitä ei tajua kun taipumuksen voidaan sanoa olevan kromosomeissa. Eli onko johtajuus siis tästäkin syystä lopulta enemmän miehinen kuin naisellinen ominaisuus?