Kumpaan katsot kun imetät vauvaasi¡lapsesi silmien mereen, vai kännykkään?
Uskallan tehdä tämän kysymyksen syyllistämiskortista huolimatta.
Molempia näen ja huoleni ei ole pieni.
Kommentit (20)
Aika moni vauva tuijottaa vain sitä tissiä. Väkisinkö pitäisi päätä kääntää?
Toisekseen vauvat ovat alussa niin likinäköisiä etteivät edes näe tarkasti äidin silmiä.
Eihän lapsi edes katso silmiin. Samalla voi katsoa televisiota.
Välillä vauvaa, välillä kännykkää. Ja voit jättää tuon syyllistämisen ihan oman pään sisälle. Äidillekin tekee hyvää huokaista välillä vauvan hoidosta, ei jokaisen imetyskerran tarvitse myöskään olla intensiivistä silmiin tuijottelua.
Ei mun vauva katsonut imetettäessä silmiin. Piti omat silmänsä kiinni lähes aina.
Kyllä, totta kai jokainen imetyskerta oli intensiivistä silmiin katsomista. Oli kyllä aluksi tosi vaikeaa saada vauva katsomaan silmiin. Ja yöt oli aika raskaita, kun yöimetyksen aikana piti mennä kirkkaasti valaistuun huoneeseen ja jatkuvasti töniä vauvaa hereille. En jaksanut imettää kovin montaa kuukautta, kun otti molempien voimille, mutta ainakin voin sanoa, että imetyskerrat olivat silkkaa laatua.
Katson useimmiten vauvaa tai ympäristöä, en mä sitä kännykkää voi siinä alkaa räpläämään, ei oo vapaita käsiä siihen ja sitä paitsi se häiritsee vauvaa. Telkkari on sama juttu, sit se vauva kääntyy koko ajan katsomaan mistä se ääni tulee. Jokainen omalla tavallaan.
Katson, jos vauva katsoo minua. Usein vauva käy rinnalle nukkumaan, joten sulkee silmänsä jossain vaiheessa tai katsoo tissiä. Vauvakaan ei aina halua seurustella. Mutta jos vauva ei halua seurustella, niin mulla on kyllä kaksi muutakin pientä lasta, joita kannattaa pitää silmällä ja jotka kaipaavat huomiota. Aika lyhyitä ovat ne pätkät, että edes voisi tuijottaa kännykkää.
Kun esikoiseni oli pikkuvauva, yleensä luin imettäessäni kirjoja. Tuli luettua ihan älyttömästi.
Välillä silmiin, välillä kännykkää, joskus kirja tms. Olen imettänyt myös syödessäni, suihkussa, kävellessä. Lapsi on 2.5v ja edelleen paljon rinnalla niin kyllä sitä silmiin tuijottelun lisäksi ehtii jo muutakin.
Onneksi mun vauvani on jo aikuinen. Kyllä sitä syyllistämistä riitti koko matkalle, mutta sentään ei tarvinnut tuijottaa vauvaa koko ajan, tuo on keksitty vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun vauvani on jo aikuinen. Kyllä sitä syyllistämistä riitti koko matkalle, mutta sentään ei tarvinnut tuijottaa vauvaa koko ajan, tuo on keksitty vasta myöhemmin.
Mä en kyllä ole kuullut tuosta silmiin tuijottelusta muualla kuin vauvapalstan provoissa.
Minulla imetyssessiot kesti kaksikin tuntia, kun maitoa ei tullut ja yritin saada sitä herumaan. Silmät olisi jääneet lopullisesti ristiin, jos koko ajan olisin lasta tuijottanut. Vauvakin tarvitsee ruokarauhan ja äidillä on oikeus olla vaikka silmät kiinni omissa ajatuksissa. Tai katsoa sitä kännykkää.
Eiks toiselle pidä antaa ruokarauha
No mä olen alusta asti halunnut luoda vahvan yhteyden vauvaan ja katsekontakti tutkitusti edistää äidin ja lapsen vuorovaikutusta.
Oon katsonut vauvaa silmiin koko hereilläoloajan maksimoidakseni tän vaikutuksen. Heiluttelen leluja naamani edessä, napsutan sormia tai ihan fyysisesti käännän vauvan naamaa kohti omaani. Epäkäytännöllistä oli katsekontakti lapsen päiväunien aikana kun en tiennyt tarkalleen millä hetkellä herää ja avaa silmänä. Teetin omasta naamastani pienoismalleja ja rakensin vauvalle niistä mobilen, jotta näkee varmasti mun kasvot heti ekana kun silmät aukeaa.
Ja pieni vauva ei tosiaan näe kuin sen 20cm päähän, eli on ihan turha koettaa ylläpitää vuorovaikutusta kun vauva on rattaissa! Mä kannan aina vauvaa sylissäni niin että ollaan nenät lähes vastakkain. Mies katsoo mun puolesta etten törmäile seiniin tai muita päin, kun itse on aika mahdoton katsoa eteensä samalla kun tuijottaa lapsen silmien mereen. Näkisitte millainen haba mulle on kehittynyt kun oon kantanut vauvaa tossa asennossa 12 tuntia päivässä.
Meillä on sovittu ettei syödessä ole leluja kellään. Päätimme myös some vapaista hetkistä, joihin omallakohdallani imetyshetki kuuluu. Ei oo vauveli valittanut. 542
Mun mielestä imettäminen oli aina jotenkin epäluonteva tilanne tuijotella silmiin.