Filippiiniläinen kulttuuri on yhteisöllinen ja ihmiset ovat ystävällisiä

Pehmeää puhetta. Filippiiniläiset ovat toisiaan tavatessaan meluista kansaa, mutta äänet ovat iloisia. Ääntä ei koroteta eikä tiuskita, sillä ihanteena on ristiriitojen välttäminen ja miellyttävä yhdessäolo (pakikisama). Kiroilua ja epämiellyttävää käytöstä tapaakin harvoin. Filippiiniläiset myös hymyilevät alituiseen ja ovat helppoja tulla toimeen, sillä he eivät ole yleensä ujoja eivätkä sulkeutuneita. He esiintyvät mielellään ja ovat maailman kiitollisimpia kuvattavia. He rupattelevat ja kyselevät. Sen tarkoitus on - ehkäpä suomalaisen harmiksi - pikemminkin luoda ystävällistä tunnelmaa kuin saada tietoa. Ristiriitojen välttelyyn ja miellyttämishaluun liittyy haluttomuus sanoa mitään kielteistä. He sanovat ikävät asiat kierrellen ja antavat mieluummin perusteettomia lupauksia tai vaikkapa jättävät vastaamatta. Pääsääntö on, että jos filippiino selvästi kiertelee, hän siis haluaisi sanoa ei. Parempi tarkistaa asia moneen kertaan. Ristiriitojen sattuessa voi olla parempi selvittää asiat jonkun välittäjän kautta kuin suoraan.

Tunteiden osoittaminen. Filippiiniläiset osoittavat myönteisiä tunteita enemmän kuin kielteisiä. Hymy ja nauru ovat herkässä. Toisaalta filippiiniläinen hymyilee ja nauraakin tilanteissa, joissa suomalainen ei sitä odottaisi, etenkin kaikenlaisen hämmennyksen takia. Mitä vaikeampi jokin asia on kertoa, sen enemmän kertoja saattaa nauraa. Kielteisten tunteiden kuten suuttumuksen näyttäminen on harvinaista. Itkeminenkin on yleisempää paikallisissa elokuvissa kuin elävässä elämässä. Jatkuva myönteisyys tekee toisaalta kanssakäymisen helpoksi, mutta suomalaisen mielestä se voi tuntua myös petolliselta. Mitä se filippiino oikein todellisuudessa ajattelee? Totuushan on, että kaikesta miellyttävyydestään huolimatta filippiiniläinen kulttuuri on myös väkivaltainen. Väkivaltarikokset ovat yleisiä ja aseita on erittäin monilla amerikkalaiseen tapaan.'

https://www.filippiinit-seura.fi/tapakulttuuri.html