Voi että ärsyttää
Sain kutsun entiseltä työkaverilta/ystävältä hänen lapsensa 5-v synttäreille 100km päähän kotikaupungistani. Hän houkutteli minua synttäreille, koska emme olleet tavanneet melko pitkään aikaan. Olin ihan mielissäni, kun hän halusi minun tulevan synttäreille, ja otin kutsun vastaan. Hiukan harmitti, kun matkoihin tulisi menemään n. kaksi ja puoli tuntia, ja saisin varata kokonaisen päivän niitä synttäreitä varten. Näin kalliin bensan aikaan mietin lähtöä ihan siltäkin kannalta, että kalliiksi tulee, mutta kun hän minut kuitenkin kutsui ja halusi tavata, lähdin synttäreille.
Kaverini oli kutsunut vieraita niin paljon, ettemme ehtineet rupatella juuri sanaakaan koko sinä aikana, kun olin synttäreillä. En tuntenut siellä ketään muita kuin kaverini ja hänen miehensä. Pikku hiljaa minua alkoi ärsyttää yhä enemmän, ja ihmettelin että miksi hän minut sinne oikeastaan halusi. Parin tunnin kuluttua lähdin ajelemaan kotiin ja kirosin että tulin lähteneeksi. Onko ärtymykseni teistä oikeutettua? Olenko huono kaveri, kun en osannut iloita kaverini lapsen synttäreiden johdosta? Lapsen, jonka olin nähnyt yhden kerran ennen synttäreitä.
Kommentit (5)
ennen varsinaisia juhlia, jolloin olisitte ehtineet jutella ja toisaalta olisit voinut olla hetken juhlissakin, ja lähteä sitten kun huvittaa kotiinpäin.
jos olisin sun asemassa. Mä en kutsu lasteni synttäreille kuin lähimmät sukulaiset ja lasten kaverit. En viitsi vaivata kaikkia omia ystäviäni lasteni synttäreiden takia.
Itse en kyllä lähtisi muuta kuin kummilapsen synttäreille enkä kyllä kutsuisi omia kavereitani omien lapsieni synttäreille. Yleensähän ne on vain lasten kemut (ja kummit lisäksi mukana).
OLETIN että kun minut kutsutaan niinkin kaukaa, hän haluaa jutella pitkästä aikaa, kertoa kuulumisia jne. Ei tullut mieleenikään, että päivä olisi sellainen kuin se oli.
ap