Lue keskustelun säännöt.
Odotanko lahjasta turhaan kiitosta?
17.04.2013 |
Vein kummipojalleni 10v syntymäpäivälahjan ja hän ei ollut kotona kun sen vein. Annoin lahjan hänen äidille ja joimme kahvit. Nyt on viikko mennyt siitä ja mietin että mitä kummipoika piti lahjasta ja kyllä, olen hirveä kukkahattutäti ja odotan myös kiitosta joka olisi mielestäni hyvien tapojen mukaista.
Eikö lahjasta tarvitse kiiittää? Riittääkö se että lapsen äiti jo kiitti? Pitäisikö pojan teidän mielestä soittaa ja kiittää?
Kommentit (14)
Önhan se kohteliasta, mutta tuon ikäisen kiitoksesta pitää äidin muistuttaa ja ainakin multa on välillä tuollaiset itsestäänselvyydet uhontuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää, että äiti kiitti jo.
Jos tahdot 10-vuotiaan pojankossin soittavan itse äidin pakottamana ja mutisevan kiusaantuneen kiitti-sanan, niin en ymmärrä miten se hetki parantaisi tekoasi tai hyvyyttäsi. Pakotettu anteeksipyyntö on yhtä arvoton.
Sama juttu, mulle riittäisi vaikka se tekstiviesti jollei "uskalla" soittaa. Mun mielestä se pakotettukkin kiiitos opettaa lapselle sen että kiittää pitää kun jotain saa ja sillä selvä. ja 4, ei ihme että maailma on pullollaan huonosti käyttäytyviä lapsia kun niillä on tuollaiset äidit.
Luuletko oikeasti että peräänkuulutan omaa hyvyyttäni sillä että haluiaisin kuulla mitä lapsi piti lahjastaan?? On kohteliasta kiittää kuin on myös kohteliasta pyytää anteeksi, vaikka pakotettunakin. Kyllä se sieltä sitten joskus toivottavasti tulee pakottamattakin.
Mutta sinun lastesi ei tarvitse kun ne ei haluu... ei voi olla totta.
10v pojat harvemmin tykää puhua puhelimessa.Tekstarin saattais voida laittaa, jos sun numero on sen puhelimessa ja äiti patistaa.
Helpoiten saat kiitoksen, kun meet käymän uudestaan ja kysyt, tykkäskö.
Poika on vielä pieni, ei se kyllä välttämättä oma-aloitteisesti kiitä ja olen sitä mieltä, että se ei ole edes epäkohteliasta. Ei tuu lapselle ehkä mieleenkään, että kiitoksen voi sanoa muutenkin kuin naamakkain. Fiksu mutsi tietty patistaa, mutta ei sitä aina kaikkea muista ja tajua.
Mutta totta, kivahan se ois saada kiitosta. Mulla tallennetuissa liikkis viesti kummilapselta, joka naputteli hyper-innostuneen kiitosviestin pienestä tuliaisesta, joka olikin sattunut sitten just kohdalleen :-) Yllätti iloisesti, lähinnä se, että miellytti lasta, ei se kiitos itsessään.
Kyllä pitäisi kiittää. Jos ei rohkene soittaa, niin tekstiviesti olisi paikallaan. Minä laitan meidän lapset (ala-asteikäisiä) kiittämään vastaavassa tilanteessa ja tekstarit ovat yleensä se keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi tietenkin kiittää, mutta kiitoksen vaatiminenkaan ei kuulosta minusta erityisen sivistyneeltä.
Jotkut osaavat käytöstavat ja jotkut eivät. Tietenkin sitä voi aina päivitellä toisten sivistymättömyyttä, mutta tässäkin tapauksessa on lapsen vanhempien tehtävä opettaa käytöstavat. Jos niitä ei ole opetettu, niin eipä sille oikein ole mitään tehtävissä. Ehkä lapsi oppii myöhemmin muualta tällaiset hyvän käytöksen alkeet.
Ei tarvitse kiittää. Itse en koskaan lapsena kiittänyt jos kummi esimerkiksi lähetti lahjan. Mutta jos antoi lahjan kasvokkain niin silloin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se nykyään menee:
Kuljetin työkaveria 3 viiikon ajan töihin ja takaisin omalla autollani, ei kiitosta.
Annoin eräälle tuttavalle 3 kassillista vauvanvaatteita tarpeeseen, miehensä haki, ei kiitosta. Juu ja olivat hyväkuntoisia, tahrattomia yms.
Ruokin siskoni lapsia 3 viikonloppuna peräkkäin, kun heillä oli parisuhdekriisiä ja "elämä sekaisin", ei kiitosta.
Onneksi on sitten muita tuttuja, jotka kiittävät pienestäkin asiasta ja auttavat minua vastavuoroisesti. Näitä kaikkia kolmea edellämainittua yhdistää se, että ovat tyyppiä "kaikki mulle heti", niinkuin itsestäänselvyytenä.
Tietysti pitää kiittää! Lapsi ei ehkä itse älyä, vanhemman pitää opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 09:51"]
Näin se nykyään menee:
Kuljetin työkaveria 3 viiikon ajan töihin ja takaisin omalla autollani, ei kiitosta.
Annoin eräälle tuttavalle 3 kassillista vauvanvaatteita tarpeeseen, miehensä haki, ei kiitosta. Juu ja olivat hyväkuntoisia, tahrattomia yms.
Ruokin siskoni lapsia 3 viikonloppuna peräkkäin, kun heillä oli parisuhdekriisiä ja "elämä sekaisin", ei kiitosta.
Onneksi on sitten muita tuttuja, jotka kiittävät pienestäkin asiasta ja auttavat minua vastavuoroisesti. Näitä kaikkia kolmea edellämainittua yhdistää se, että ovat tyyppiä "kaikki mulle heti", niinkuin itsestäänselvyytenä.
[/quote]
just näin, olen myös saanut kokea noita kiittämättömiä ihmisiä...upeasti osaavat puhua etuja itselleen yms, mutta koskaan ei kiitosta kuuluu, puhumattakaan vastavuoroisuudesta :(
ihmiset on itsekkäitä..
niin ja alkuperäiselle, vanhempien tehtävä on opettaa lapsi pienestä pitäen hyville tavoille.
Eli kyllä kuuluu kittää, pyytää anteeksi jne
ei ole paljoa vaadittu, että nykyaikana tekstarin laittaa.
oma lapseni 8v tekee näin ihan automaattisesti :) ei tartte pyytää eikä pakottaa.
kortinkin saatuaan alkaa heti piirtämään ja lähettämään takaisin kiitos korttia :)
Itse odotan kiitosta, ihmettelen miten moni ei edes käteen lahjaa annettaessa osaa sanoa kiitosta.Postitse lähetettyyn eivä laita mitään viestiä..mistä tiedän onko perille mennyt.
no, itse olen kiittämättömien hmisten kanssa olemisen lopettanut, lahjoja tms ei viitsi antaa kun ei mihinkään ei olla tyytyväisiä
joo ja silti kavereita riittää :)
No mjaa. Minusta äidin kiitos riittää jo. Lapset kiittäkööt, kun saavat naamatusten lahjan.
Jos lapseni saa postitse lahjan, soitan/tekstaan kiitoksen jo siksikin, että antajan on hyvä tietää paketin tulleen perille. Mutta en nyt silloinkaan pane lasta soittelemaan.
Sinänsä opetan lapsia kyllä kiittämään avusta ja lahjoista, mutta tuollainen perästäpäin soittelu tuntuu aika keinotekoiselta lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat usein käytöstavoiltaan metsäläisiä. Kiitos ja anteeksi puuttuvavat sanavarastosta. Kun eivät aikuisetkaan näitä hallitse ei voi odottaa lapsilta sen parempaa. Surullista. Lahjasta kuuluu kiittää - jos kiitosta ei kuulu voi mielestäni viestin ottaa niin ettei lahja ollut mieluinen tai tarpeellinen ja jatkossa ei ole syytä "lahjoa" tätä henkilöä.
Miksi te joiden mielestä lapsen ei kuulu lahjasta kiittää, niin miksi ei tarvitse? Onko se liikaa vaadittu lapselta? Miksi? Miten kuvittelette että lapsi oppii ne hyvät käytöstavat muuten jollei esimerkillä tai sillä että muistutetaan siitä ja sanotaan että pitää kiittää kun jotain saadaan? Miksi ei tarvitse kiittää? Mikä siinä on niin vaikeaa?
Pitäisi. Itse olen lapseni ainakin siihen opettanut. Eräs kummityttöni ei koskaan kiittänyt. Lopulta lopetin ostamisen, kun en voinut olla edes ihan varma, löysivätkö paketit perille, kun ei kiitoksen sanaa koskaan kuulunut... Suuria en odottanut, ihan tekstiviesti olisi riittänyt