Hukassa eron jälkeen

Nyt kaipailisin vinkkejä kanssasisarilta. Erosin yli vuosi sitten 12 vuoden suhteesta. Olin yhdessä vuosien mittaan alkoholisoituneen miehen kanssa ja tein eroa useamman vuoden. Elättelin pitkään toiveita että mies voisi raitistua, koska juominen alkoi vasta kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen erinäisten vastoinkäymisten myötä. Olin rakentanut kaiken tämän parisuhteen varaan; oli yhteinen talo, oli suunnitelmat hankkia lapsia, olimmepa jopa IVF jonossa, mutta koska mies ei pyristelyistä huolimatta päässyt alkoholista eroon niin hommat menivät miten menivät.

Erotessani tein siis myös surutyötä sen suhteen, että jouduin päästämään irti myös lapsihaaveistani. Jotta voisin saada lapsia, ne pitäisi laittaa alulle koeputkihedelmöityksellä (joku kuitenkin ehkä kysyy; munanjohtimet pois pelistä) ja koska olen jo 33 vuotias, en elättele toiveita sen suhteen että ehtisin löytää miehen, rakastuisimme, mies haluaisi lapsia ja olisi valmis IFV-hoitohin.. aikamonta muttaa ja ehkää matkassa joiden varaan en halua tulevaisuuttani laskea. Olen kärsinyt ja surrut jo tarpeeksi.

Nyt kuitenkin olen ihan hukassa. Asun ihanassa asunnossa, olen hyvässä työpaikassa, minulla on ystäviä ja perhettä lähellä, tapailen aivan upeeta tyyppiä ja elämäni on ihan hyvää. Mutta minulla ei ole tällä hetkellä mitään selkeää suuntaa, jonne olisin menossa. Kaipaan sitä, että olisi jotain tavoitteita, jotain jota kohden mennä. Ennen suuntani oli niin selkeä; halusin perheen. En edes tällä hetkellä tiedä, mitä haluan tehdä, missä haluan asua ja millainen oikeasti olen? Haluanko keskittyä uraani, haluanko perustaa yrityksen, haluanko muuttaa ulkomaille, haluanko asua maalla vai kaupungissa. Mieleni muuttuu jatkuvasti eikä minulla ole mitään selkeää näkemystä.

En halua vain velloa virran mukana ja huomata 10 vuoden päästä että elämä jäi elämättä. Mutta miten kirkastaa omia ajatuksia? Terapia? Selfhelp-kirjallisuus?

Uskoisin että muutkin ovat olleet samassa tilanteessa isojen elämänmuutosten myllerryksissä ja jälkimainingeissa, kun tuntuu että kaikelta tutulta ja turvalliselta lähti pohja ja nyt olisi mahdollisuus tehdä ihan mitä vaan, mennä ihan mihin vaan ja sitten ei oikein tiedä että mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä.