Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät voi olla anoppilassa omia itsejään?
30.06.2020 |
Onko täällä muita joiden anoppilassa oleminen on yleensä tuskaa? Olen seurustellut melkein 2 vuotta poikaystäväni kanssa enkä kertaakaan ole saanut olla oma itseni anoppilassa.
Täällä ei saa näyttää tunteita. Kukaan ei koskaan naura isosti, esim. telkkaria katsoessa tai kahvipöydässä. Kaikki puhuvat monotonisella äänellä samalla sävyllä, kukaan ei koskaan korota ääntään, oli kyse innostuksesta tai ärsytyksestä.
Kellään ei ole koskaan huonoa päivää, kellään ei ole koskaan nälkä, kellään ei ole ikinä mitään vaivoja. Negatiivista sanaa ei saa sanoa.
Muista ihmisistä ei saa puhua negatiivisesti, arvostelevasti tai ihmetellä toisten käytöstä.
Olemme nyt viettämässä kesäpäiviä poikaystäväni vanhempien mökillä, tämäkin aika täällä menee hukkaan kun olen mieluummin yksin kuin toisten seurassa.
Minulla on IBS ja nopea ruuansulatus, nytkin varmaan 5-6 tuntia viime ateriasta aikaa, mutta en saa sanoa että on nälkä. Jos sanon poikaystävälle että otettaisiinko iltapalaa, vastaus on useimmiten: "kohta". Äsken hampaita kiristellen ja itkua pidätellen odotin, että pääsisi syömään.
Täällä pitää olla kuin kirkossa ja olemme nukkumassa omassa rakennuksessa, eli emme nuku appivanhempien kanssa samassa talossa. En halua enää käydä yöllä vessassa päärakennuksessa, koska poikaystävä siitäkin valittanut, että minä menen sinne kolistelemaan ja herätän muut ja ripuloin (tietää mahavauvani). Tästä johtuen mahani on melkein kipeä kun pidättelen ja ummetusta on varmaan jo. Käyn mieluummin puskapissillä kuin menen päärakennukseen.
Poikaystäväni on sellainen että pärjää varmaan vaikka 1 ruoka-annoksella päivässä, eikä ymmärrä tätä minun ongelmaani, vaan on valittanut että olen totuttanut mahani sellaiseksi tai että minulla on keliakia (testit tehty, ei ollut).
En kehtaa syödä täällä niin usein kuin "mahani vaatii" ja minulla todellakin toimii maha neljän tunnin välein, ei ole kyse siis mistään sellaisesta että vain tykkään syödä tai haluan napostella. Tätä ei poikaystäväni ymmärrä eikä tänne saa tarpeeksi edes omia eväitä ostaa joita voisi mennä syömään, koska poikaystävän sanoin täällä on "aina tarpeeksi ruokaa".
Joskus on käynyt niin että syömme aamupalan aamulla ja seuraava ateria on 7 aikaan illalla. Tästäkään kukaan ei valita, vaan asia on fine. Poikaystävä ei ole muistaakseni koskaan kysynyt äidiltään että onko kohta ruoka valmista.
Tekisi mieli ravistella näitä ihmisiä, tökötetään kahvipöydässäkin kun jossain kirkossa ja kaikki tyyliin tuijottaa omia lautasiaan, edes poikaystäväni ei kunnolla katso äitiään silmiin!
Koskaan ei halata toisia, ei vaikka ei oltaisi nähty moneen kuukauteen. Puhelimeenkin poikaystävä vastaa monotonisella äänellä vanhemmilleen "no terve" ja loppusanat "no hei". Ikinä ei sanota "moikka!" tai vastata puhelimeen: "Mooi".
Välillä tuntuu olenko sekaantunut johonkin robottiperheeseen. Niin pidättyväisiä ihmisiä etten ole koskaan tavannut vastaavia, enkä tiedä kauaako kestän tällaista.
Poikaystävä jotenkin liikaa puolustelee vanhempiaan koska heistäkään ei saisi sanoa ikinä kriittisesti. Suuttui kun ihmettelin kerran heidän jääkaapin puhtautta (olimme kahdestaan poikaystävän vanhempien luona) ja sanoin että aika siivottoman näköinen jääkaappi (roiskeita ja tahroja hyllyt täynnä, kuivuneita valkosipuleja ja sipulin kuoria oven lokerot täynnä). Kuitenkin myöhemmin yhdessä pesimme anoppilassani paikkoja, koska jotenkin siisteys välillä tuntuu unohtuvan...
Ruokailun jälkeen mm. salaatti ja salaatinkastikkeet jäävät useiksi tunneiksi pöytään. Tästäkään ei saa sanoa, koska poikaystävä varmaan suuttuisi!
Kukaan ei hassuttele koskaan tai tee mitään hauskaa. Vitsejä en kuule koskaan.
Kommentit (18)
En jatkaisi suhdetta. Sairasta menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala paikka, kun ei saa puhua edes pahaa muista ihmisistä? 🙄 No, voin kyllä uskoa, että ap:n kaltaisia on paljon. Hoida itsesi kuntoon: ala syödä terveellisesti, meditoida ja lukea hyvää kirjallisuutta. Saat ehkä sekä vatsasi että mielesi voimaan paremmin.
Pidättyväisyys on täysin ok. Mutta kyllähän sinun pitäisi ruokaa saada!
(Omat appivanhempani olivat 75v. kun tutustuin heihin 22-vuotiaana. Ei tullut mieleenkään olla heillä "oma itseni".)
Tomerasti sanot, että sinulla on sairaus minkä takia sinun pitää syödä vähintään 4 tunntin välein eikä se ole uskon tai halun asia. Piste. Jos se ei kellekään sovi niin lähde sieltä. Lopeta tuollainen järjetön kynnysmattoilu koska elämässä ei ikinä kadu sitä mitä sanoi, vaan sitä miten monet kerrat jätti haistattamatta paskat kaikille eikä vain jyrännyt. On ihan sama mitä poikaystäväsi ymmärtää ja tajuaa. Seurustelet idiootin kanssa eikä se tajua yhtään mitään. Odotat laivaa lentoasemalle sen suhteen. Sinun sairaus ja sinä hoidat sitä niin kuin kuuluu.
Miksi syytät anoppilaa siitä, että et kykene kommunikoimaan poikaystävän kanssa?
Jos et pysty selkeästi kertomaan, että minulla on tällainen sairaus, jonka vuoksi minun on syötävä 4 tunnin välein, niin miten kuvittelet että siellä luetaan ajatuksiasi? Kerro tilanne, osta omat ruuat ja syö ne!
Kaikki muu tarinassasi onkin sitten lähinnä outoa. Hauskinta oli tuo puhelimeen vastaaminen. En ole aikaisemmin tiennyt olevani pidättyväinen, koska en vastaa puhelimeen "moooi".
Mitä taas tulee siihen, että anoppilassa ei näytetä tunteita, niin minusta on aika lailla epäkohteliasta vieraana ryhtyä valittamaan vaivojaan (sinulle ne ovat tunteiden synonyymi) tai ihmettelemään muiden käytöstä. Halaaminen taas korona-aikana on sama kuin yrittää tappaa toinen.
Joten juokse, tuosta suhteesta ei tule mitään. Se mies ansaitsee parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempia voi olla monenlaisia ja on ihan normaalia, että heille ei voi näyttää kaikkia puolia itsestään, vaikka välit olisivatkin hyvät. Huolestuttavampaa kuvauksessasi on se, että poikaystäväsi ei kunnioita terveydellisiä tarpeitasi. Mulla on herkkä/kuiva iho, ja kun menin ensimmäistä kertaa nykyisen mieheni vanhempien luo, niin silloinen poikaystävä eli nykyinen mies otti itse mukaan sellaista saippuaa, jota mun kädet kestää <3
Suokoon Luoja, että en saa ap:n kaltaista miniää. Jääkaapin siisteystaso valkosipunlinkuorineen kyllä on tiedossa, mutta ei kykyä nostaa salaattia pöydältä jääkaappiin.
Varmaan siellä ap:n anoppilassa kerrotaan vitsejä. Ap vain ei niitä ymmärrä ja muu porukka istuu naama peruslukemilla ihan siksi, että ap ei kokisi itseään nolatuksi, kun ei ymmärrä verbaalista komiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi syytät anoppilaa siitä, että et kykene kommunikoimaan poikaystävän kanssa?
Jos et pysty selkeästi kertomaan, että minulla on tällainen sairaus, jonka vuoksi minun on syötävä 4 tunnin välein, niin miten kuvittelet että siellä luetaan ajatuksiasi? Kerro tilanne, osta omat ruuat ja syö ne!
Kaikki muu tarinassasi onkin sitten lähinnä outoa. Hauskinta oli tuo puhelimeen vastaaminen. En ole aikaisemmin tiennyt olevani pidättyväinen, koska en vastaa puhelimeen "moooi".
Mitä taas tulee siihen, että anoppilassa ei näytetä tunteita, niin minusta on aika lailla epäkohteliasta vieraana ryhtyä valittamaan vaivojaan (sinulle ne ovat tunteiden synonyymi) tai ihmettelemään muiden käytöstä. Halaaminen taas korona-aikana on sama kuin yrittää tappaa toinen.
Joten juokse, tuosta suhteesta ei tule mitään. Se mies ansaitsee parempaa.
Anteeksi mutta mitä helvettiä. :D Perheenjäsenen halaaminen on täysin ok jos muutenkin oleillaan samoissa tiloissa jatkuvasti. Voi hyvä luoja sentään mitä idiotismia.
Ap, itse jättäisin miehen. Ahdistaisi muutenkin tuollainen kummallinen jäyhäily, mutta viimeinen pisara olisi se että mies olisi välinpitämätön fyysisiä tarpeitani kohtaan. Siis nälkää tai oikuttelevaa vatsaa kohtaan. Jos toista rakastaa, haluaa että toisella on mahdollisimman hyvä olla. Niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Kuulostaa painajaismaiselta. Itse olen voinut olla anoppilassa alusta asti oma itseni. Mukavaa väkeä, reissataan jonkin verran porukassa ja käydään usein luontopoluilla yms.
Ota nyt omat eväät poikaystävän reaktiosta huolimatta. Edulliset vaikka, kuten muutama leipäpussi, margariinia ja päällysteitä. Voithan mennä piiloon syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketä sinä siis haluaisit siellä anoppilassa haukkua vapaasti?
Miksi nuorenparin pitää roikkua vanhusten luona pitkiä aikoja jos olo on sellaista jurottamista? Paras kaverini alkoi 16 v seurustella pojan kanssa jonka perhe oli juuri tuollainen tosi jäykkä ja vanhanaikainen. Siellä sitten hiljaa tuijotettiin telkkaria. Heille tuli vielä ero 3 vuoden kuluttua, kaveria kadutti se pystyynkuollut elämä.
Tietenkin eri asia kun on lapsia ja vakiintunut perhe- elämä. Silloin muodolliset välit anoppiin voivat olla pelastus, kaikki pysyvät korrekteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano poikaystävällesi, että joko otat omat eväät mukaan tai sitten et enää mene anoppilaan. Tuo syömisasia liittyen vatsavaivohisi on ainoa vakava ongelma mielestäni tässä. Muuten se täytyy vain hyväksyä, että poikaystäväsi perhe on robottimainen.
Voi myös olla, että he ovat erityisen pidättyväisiä sinun takiasi. Eivät ymmärrä, että se antaakin huonon vaikutelman.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Meillä taas anoppi haukkuu kaikki ja kaiken, siihen pitää osallistua vähintään myötäilemällä häntä. Se on kuvottavaa, inhoan pahan puhumista muista selän takana. Ja hän puhuu sitä aivan varmasti minustakin. Miksi sinä nautit ihmisten haukkumisesta, jos voin näin anonyymisti kysyä ja yrittää ymmärtää ko. katsantokantaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin appivanhemmat ovat tuollaisia jäykkiä. Heillä naiset ja lapset ovat alinta kastia ja minun kanssani ei kukaan puhu. Jos joskus yritän ottaa kantaa keskusteluun niin tyyliin katsotaan kuin halpaa makkaraa ja kukaan ei enää puhu mitään. Mieheni on tottunut tähän ja hän ei uskalla sanoa isälleen mitään vastaan kun tämä alkaisi huutamaan täyttä kurkkua kuulleni että älä ala opettamaan isääsi nussimaan (siis tämä on oikeasti totta!!).
Ihan järkyttävä perhe. Siellä käymme vain juhlapäivinä nopeasti mustalla kahvilla (he eivät halua tuhlata muihin ihmisiin, edes poikaansa ja lapsenlapsiin) ja lähdemme kotiin. Lapset ei juuri sinne kysele pääsyä...kumma....
Vierailija kirjoitti:
Miksi syytät anoppilaa siitä, että et kykene kommunikoimaan poikaystävän kanssa?
Jos et pysty selkeästi kertomaan, että minulla on tällainen sairaus, jonka vuoksi minun on syötävä 4 tunnin välein, niin miten kuvittelet että siellä luetaan ajatuksiasi? Kerro tilanne, osta omat ruuat ja syö ne!
Kaikki muu tarinassasi onkin sitten lähinnä outoa. Hauskinta oli tuo puhelimeen vastaaminen. En ole aikaisemmin tiennyt olevani pidättyväinen, koska en vastaa puhelimeen "moooi".
Mitä taas tulee siihen, että anoppilassa ei näytetä tunteita, niin minusta on aika lailla epäkohteliasta vieraana ryhtyä valittamaan vaivojaan (sinulle ne ovat tunteiden synonyymi) tai ihmettelemään muiden käytöstä. Halaaminen taas korona-aikana on sama kuin yrittää tappaa toinen.
Joten juokse, tuosta suhteesta ei tule mitään. Se mies ansaitsee parempaa.
En tarkoittanut että pelkästään se ettei vastaa "moi" puhelimeen tekisi pidättyväiseksi. Mutta monotoninen ääni, ei koskaan äänen sävyn vaihtelua ja aina sama "terve" omille vanhemmilleen kertoo jotain.
Ja pahin korona-aika on takanapäin, joten kyllä perheenjäseniä uskaltaisi halata. Heille se olisi kuitenkin omituista jos näytettäisi tunteita.
Poikaystävä ei voisi ikinä ottaa minua kädestä kiinni vanhempiensa nähden, pussata tai halata. Jos näemme pitkän erossa olon jälkeen, hyvä että tulee edes halaamaan jos joku voisi nähdä.
Koskaan ei ole sanonut "rakastan sinua", "olet tärkeä" eikä muutakaan tunteisiin liittyvää. Kai se on kotoa opittu tapa.
Ja tosiaanko poikaystäväni ansaitsee parempaa? Kyllä pitäisi melkein 30v miehen uskaltaa näyttää tunteita eikä ujostella muiden nähden.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas anoppi haukkuu kaikki ja kaiken, siihen pitää osallistua vähintään myötäilemällä häntä. Se on kuvottavaa, inhoan pahan puhumista muista selän takana. Ja hän puhuu sitä aivan varmasti minustakin. Miksi sinä nautit ihmisten haukkumisesta, jos voin näin anonyymisti kysyä ja yrittää ymmärtää ko. katsantokantaa?
En pidä muiden haukkumisesta enkä sellaista teekään. Tarkoitin että muista ei saa sanoa IKINÄ negatiivista sanaa tai kritiikkiä. Se ei ole haukkumista.
Poikaystävä itse haukkuu minua: on nimitellyt vammaiseksi, aasiksi, pässiksi, paskiaiseksi jne. Olen itkenyt asian takia monet kerrat. Se että minä sanoisin jostain ihmisestä joskus jotain kritiikkiä, on aika pientä verrattuna poikaystävän käytökseen.
Eilenkin vanhempiensa kuullen sanoi minua vammaseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas anoppi haukkuu kaikki ja kaiken, siihen pitää osallistua vähintään myötäilemällä häntä. Se on kuvottavaa, inhoan pahan puhumista muista selän takana. Ja hän puhuu sitä aivan varmasti minustakin. Miksi sinä nautit ihmisten haukkumisesta, jos voin näin anonyymisti kysyä ja yrittää ymmärtää ko. katsantokantaa?
En pidä muiden haukkumisesta enkä sellaista teekään. Tarkoitin että muista ei saa sanoa IKINÄ negatiivista sanaa tai kritiikkiä. Se ei ole haukkumista.
Poikaystävä itse haukkuu minua: on nimitellyt vammaiseksi, aasiksi, pässiksi, paskiaiseksi jne. Olen itkenyt asian takia monet kerrat. Se että minä sanoisin jostain ihmisestä joskus jotain kritiikkiä, on aika pientä verrattuna poikaystävän käytökseen.
Eilenkin vanhempiensa kuullen sanoi minua vammaseksi.
Ei sinun tarvitse alentua samalle tasolle heidän kanssaan. Älä sorru "sanomaan negatiivista sanaa ja kritiikkiä" muista ihmisistä heidän selkänsä takana. Se on huonoa käytöstä ihan yleisesti. Kritiikki annetaan ihmiselle suoraan, silloin kun aihetta on. Harvoin selän takana jauhaminen on tarpeellista ja jotain aitoa kehitysehdotusta toiselle, vaan se on ilkeilyä ja alemman tason älyllistä toimintaa, jota ajankuluksi tehdään. Itsevarmalla ihmisellä ei ole tarvetta painaa toisia alemmas. On myös hyvä muistaa, että omat puheet tulevat usein vastaan juuri silloin, kun ei pitäisi. Keskity iloon ja positiiviseen elämässäsi yleisemminkin.
Kuulostaa siltä, ettei suhteenne ole terve. Hankkiudu eroon siitä. Haukkuminen on henkistä väkivaltaa. Netistä löydät hyvää ja oikeaa tietoa henkisestä väkivallasta ja tunteiden käsittelystä. Niitä lukeakseen ei tarvitse olla mitenkään "hullu".
- Sossu kesälomalta
Run Forrest, run!!