Jätetyn uusi suhde-kuinka nopeasti on liian nopeasti?

Etene ihan omaan tahtiin ja muista nauttia tästä hetkestä! Ei vielä tarvi tietää, jatkuuko juttuna ja kuinka kauan.



Eilistä on turha miettiä, koska se ei palaa,

huomista on turha pelätä, koska siitä ei vielä tiedä,

eläkäämme onnellisena tätä päivää, kuin viimeistämme,

kun ei sitä koskaan tiedä.



Tsemppiä ap:lle!

varsinkin kun ei ajattele niin kauheasti, ihan koko ajan..



ap

Vaan aika, jonka olet käyttänyt itsesi kanssa aktiivisesti toipuaksesi erosta.



Mieheni jätti minut vuosi sitten helmikuussa. Maailmani hajosi ja sitä jouduin sitten pikkuhiljaa rakentamaan takaisin pala kerrallaan. Ilman ystäviäni en olisi täällä, ja turvauduin myös terapiaan, kun mustimmat hetket tuntuivat ylitsepääsemattömiltä. Ero tuli minulle yllätyksenä, joten jouduin käymään kaikki tunneskaalat läpi, pysytellen itselleni rehellisenä. Se ei muuten ole aina mikään helppo homma.



Ällistyksekseni tapasin jo 3 kuukautta myöhemmin miehen, johon pienen harkinnan jälkeen annoin itseni ihastua täysillä. Koin lyhyen, hyperintensiivisen suhteen, joka loppui melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin, koska mies osoittautui epästabiiliksi (mielenterveydellisiä ongelmia). Hänestä erottuani olenkin viettänyt aikaa sinkkuna tähän päivään asti, eli vuoden verran. Nyt vasta koen, että olen selvittänyt menneisyyteni ja tyytyväinen itseni kanssa, olen käynyt kaikki tunteet läpi sekä miehestäni, että tästä viimekesäisestä, ja nyt olen valmis tapaamaan uuden miehen ja aloittamaan puhtaalta pöydältä.



Pitkä juttu, mutta pointtini siis: kukaan ei varmaan voi sanoa, koska Sinä olet valmis, kukaan muu kuin sinä. Itse sanoisin, että mitä paremmin olet jo selvittänyt itsellesi edellisen suhteen, pohjamutia myöten, sen paremmat mahdollisuudet tällä uudella miehelle on osoittautua muuksikin kuin laastarisuhteeksi. Ja joskus laastaritkin kestävät pitkään. Yhdellä ystävälläni ensimmäinen mies avioeron jälkeen ilmestyi hänen elämäänsä 1 kk aviomiehen lähdön jälkeen ja sitä " laastaria" kesti sitten 7 vuotta.



Onnea elämääsi :-)

Mies lähti 3kk sitten, olen käynyt terapiassa ja olen tosi tyytyväinen elämääni ilman exää. Ihan oikeastikin.



Siitä pistän pääni pantiksi ettei tämä tapaamani mies ole epästabiili tms, vaan haluaa oikeasti olla kanssani, mutta sitä juuri pelkään, että teen toisele suuren karhun palveluksen, jos alan laastarisuhteeseen, joka ei sitten kannakkaan pitkälle.

Mies tietää, etten todellakaan tiedä haluanko olla juuri hänen kanssaan, vai vain jonkun kanssa, ja haluaa itsekin että selvitän asian itselleni ennen kuin alamme virallisesti seurustelemaan tms. Aikaan on, valmiissa maailmassa.



Hankalalta tuntuu, ja lisänä tietysti lapsetkin.



Ap

siitä asti ollaan oltu yhdessä nyt 7 vuotta.

Exänsä kanssa olivat 3 vuotta olleet yhdessä.

En tiedä mikä sitten on se " oikea" aika, ei kai sellaista edes ole jos löytää uuden niin sitten löytää, ja jos kaikki menee ok niin mikäs siinä. Meillä ei ainakaan ole mitään ongelmia sen takia ollut että heidän erosta oli niin lyhyt aika.

Tämä tapaamanni mies on onneks puhuvaa sorttia, joten hänen kanssaan tuskin tulisi asian kanssa ongelmia, omaa jaksamistani vaan mietin..



ap

No, ei se kestänyt kuin syksyn, sitten haikailin jo exän perään...=/

Mutta on pakko alkaa virallisesti seurustelemaan??? Eikö voi tapailla ja katsoa miltä alkaa vaikuttamaan. Eikä sotkea lapsia kuvioihin vielä aikoihin.

Ei ole suhteellakaan niin suuret paineet ja odotukset jos nyt ottaa hieman kevyemmän linjan...

3kk siitä kun muutin exän kanssa erilleen. Erotilanne oli ollut vireillä jo 6kk. Suhteen onnistuminen vaatii uudelta kumppanilta paljon ymmärrystä ja kuuntelijan taitoja. Itselläni meni noin 3v ennen kuin suhde exään oli täysin käsitelty ja siinä oli päästy sellaiselle tasolle että katkeruudet ym eivät enää mieltä vaivanneet. Exäni muutti yhteisestä kodistamme suoraan toisen naisen luo ja meillä on 2 yhteistä lasta. Vaikein hetki oli ensimmäisen lapsen syntymä uuden kumppanin kanssa. tuolloin erosta oli kulunut aikalailla tasan 2v. Vauva joutui olemaan sairaalassa 6v keltaisuuden takia ja nuo päivät minä itki ja käsittelin kaiken vanhan. Jotenkin siinä hormooni huuruissa kaikki tuli pintaan ja asiaan vaikutti varmasti myös sairaalaympäristö joka oli exän kanssa tullut liian tutuksi esikoisemme synnyttyä keskosena ja sairaana.



Kaikki kiitos nykyiselle miehelleni jolla oli ymmärrystä ja rakkautta auttaa minua eron käsittelyssä.

ap

Eikä sen uuden miehen tarkoitus tai tehtävä ole terapoida entisestä suhteesta tulleita haavoja. Ite ainakin juoksisin karkuun, jos joku äijä käyttäis mua vaan terapeuttinaan.

Must tilanteesi kuulostaa ihan hyvältä. Olet selvästi käynyt asioita läpi, etkä piilottele menneisyyttä läpikäymättömänä asiana sydämeesi. On hyvä, että uusi mies on puhelias, ja voitte puhua asioista, mutta sinuna en käsittelisi (liikaa/yhtään) mennyttä hänen kanssaan, vaan joko ystävien tai terapeutin. Kuulostele itseäsi ja jos tuntuu siltä, etene hitaasti. Mikäänhän maailmassa ei ole niin varmaa, kuin epävarma, eli eihän sitä koskaan tiedä silloin kun aloittaa, kauanko suhde tulee kestämään!



Mun exän mielen sairaus ei muuten todellakaan näkynyt päälle, siksihän se shokki olikin niin suuri. Ja pelottaa nyt tutustua uusiin miehiin, mutta se onkin toinen tarina. Enkä tarkoita pelottaa, mutta sitä ei aina näe päälle. Sun uusi mies on kuitenkin varmaan ihan terve :-) Suurin osa on.



Niin, sinuna nauttisin nyt joka hetkestä, elämää on nämä " väliajatkin" , ja jokainen päivä kannattaa elää täysillä. Hyvä jos tämä uusi mies antaa sulle aikaa ja haluaa itsekin edetä rauhassa. Myös lapsille aika eron jälkeen on hyvästä, heillä on juuri elämä muuttunut myös isosti.



terv. 3

ap