Raskaana, miestä ei kiinnosta yhteinen aika

Voi että :( tuli ihan paha mieli sinun puolesta. En ihmettele, että sinusta tuntuu hylätyltä. Jos mies ei suostu juttelemaan, niin pääsetkö vähäksi aikaa muualle? Sinulle tekisi muutaman päivän msisemanvaihdos hyvää.

Oliko mies tuollainen ennen raskautta? Jos sillä on joku henkinen kriisi päällä tulevasta elämänmuutoksesta ja "nauttii kun vielä voi"? Ei se varmasti järkevä tapa ole toimia, mutta ei ihmismieli ole aina järkevä. 

Mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan ja oletko sellaista yrittänyt järjestää? Oletko paljon vain kotona kun hän menee menojaan? Järjestä itsellesi jotain uutta tekemistä, tietysti vointisi mukaan. Lähde käymään museossa, näyttelyssä, ostoksilla, rannalla... kysäise ohimennen mieheltäsi lähteekö mukaan. Ei kannata valittaa ja riidellä. Itsekin aikanaan kiukuttelin vähän samasta asiasta. Tajusin sitten, että enpä kyllä ole kovin mukavaa seuraa sellaisena. Kokeile toisenlaista lähestymistapaa. Voi tietysti olla että miehesi on vaan tyhmä :/

Meillä sama, kaikki muu on tärkeämpää kuin perheen kanssa vietetty aika. Meillä yksi lapsi ennestään ja toisen pitäisi syntyä ihan näinä päivinä. Parhaimpina päivinä en näe miestä ollenkaan. Lähtee aamulla ennenkuin edes herään ja tulee joskus illalla kun jo nukun tai olen jo sängyssä.. Eikä näe itse mitään ongelmaa tässä. Ei ole autotallia kauempana mutta kuitenkin poissa tästä normaalista arjen pyörityksestä..

Täällä vähän samaa, tosin en ole vielä loppuvaiheessa raskautta. Mies kyllä viettää aikaa kanssani, mutta rakkauden tunnustukset ja romantiikka on tiessään. Ei myöskään huomioi minua, esim kävelee liian nopeasti eikä ole kiinnostunut vatsastani tai ylipäänsä voinnistani.

Olen nyt niin monta kertaa asiasta sanonut, että ihan hävettää " huomion kerjääminen" ja aion vastedes pysyä hiljaa. Toivon, että tilanne paranee mutta varaudun myös siihen, että suhteemme kuivahtaa tähän lopulta. Surullista, mutta minkäs teet. Itse en miestä kovin pitkään ole tuntenut, meillä vuoden seurustelu ja aiemmin vaikutti aivan toisenlaiselta. Ikäni takia en voinut varmistella pidempään

Olen yrittänyt keksiä omiakin menoja, nähnyt ystäviä, käynyt yksikseni kaupungilla ostoksilla ym. Tokikaan nyt näin loppuvaiheessa raskautta en uskalla lähteä ”omalle lomalle” toiseen kaupunkiin, joten useamman päivän poissaolo ei oikein onnistu.

Viime syksynä riideltiin ja keskusteltiin jonkin verran samasta aiheesta, tuolloin mies alkoi järjestää enemmän yhteistä aikaa ja olin iloinen, kun luulin hänen ottaneen opikseen. Nyt taas tuntuu, että kevään mittaan hän on unohtanut kaikki viime syksyn keskustelut, menee omia menojaan eikä näe tässä ongelmaa. Pelottaa jo, ymmärtääkö vauvan synnyttyä järjestää aikaa minulle ja vauvalle. :(

-ap

Lohdullista kuulla, että muillakin vastaavaa. Mutta eihän tämän näin kuuluisi mennä!

Itse en millään haluaisi erota, tuntuisi liian radikaalille ratkaisulle. Mutta en keksi miten herättää mies tilanteen vakavuuteen, että minä oikeasti kärsin tästä. Harmittaa, kun tämän pitäisi olla elämän onnellisinta aikaa ja nyt vain tunnen itseni yksinäiseksi joka päivä.

Edellinen viesti siis myös ap.

- ap

Joo, ei  saa mies käydä töissä, eikä tehdä muutakaan kuin pitää aloittajaa kädestä.

Hyi helvetti että naiset on itsekkäitä. 

Ja sinä makaat palstalla ja somessa aamusta iltaan. Miehen pitää hovinarrina toki viihdyttää naislasta.